Janne Ora: Kadotetun lumo

Janne Oran romaani Kadotetun lumo kertoo kaipuusta, rakkaudesta ja ulkopuolisuuden tunteesta. Ora käsittelee näitä suuria teemoja Jhumpa Lahirin Kaiman tavoin etnisen taustan, ennakkoluulojen ja eri kulttuurien välillä tasapainottelun kautta. Vaikka Ora luokin  lukijan silmien eteen häkellyttävän monipuolisen ja jopa hengästyttävän laajan tarinan, lopputulos jää paikoin turhan vaisuksi ja hengettömäksi.

Kadotetun lumon päähenkilö Kristian lähtee salaperäisen puhelun saatuaan selvittämään nigerialaistaustaisen eksänsä kohtaloa. Kohtalokkaasta laivaonnettomuudesta Ahvenanmaan lähistöllä selvinnyt Andrea on sittemmin kadonnut kuin tuhka tuuleen, ja tämän löytääkseen Kristianin on kolisteltava kaappeihin pölyttymään jääneitä luurankoja.

Ora perkaa romaanin edetessä Virossa ja Ruotsissa asuneen Andrean ja suomenruotsalaisen Kristianin suhdetta. Toisella tasolla seurataan Andrean etsintöjä ja Kristianin uusperheen arkea Venlan ja tämän puoliksi afrikkalaisen tyttären Teresen kanssa.

Kadotetun lumon vahvuudet rakentuvat yllättäen vaarallisten, kiusallisten ja mielenkiintoisten hetkien varaan, joissa hahmojen oma ihmisyys ja inhimillisyys punnitaan. Mieleenpainuvia kohtia ovat muun muassa kohtaukset, joissa Kristian valehtelee tytärpuolen etnisestä taustasta kyseleville Teresen äidin olevan afrikkalainen, miten tummahipiäinen Terese joutuu kuuntelemaan metrossa rasistin natinaa Tiernapoikien murjaanikuninkaasta ja kuinka Teresen isä Albert kipuilee nöyryyttävässä ja turhauttavassa työssään ruotsinlaivan siivoojana, kun afrikkalaismiestä ei yksinkertaisesti päästetä parempiin hommiin. Oran esille nostamat tapaukset ja esimerkit ovat konkreettisia ja mielenkiintoisia, semminkin kun romaanin suomenruotsalainen päähenkilö on itsekin joutunut syrjinnän ja ennakkoluulojen kohteeksi Ruotsissa ollessaan.

Kerran Kristian puhui morgonmålista, kun hän tarkoitti aamiaista. Andrean ystävät kohottelivat kulmiaan ja loivat merkitseviä silmäyksiä toisilleen. Ilmaisua pidettiin vanhanaikaisena, hänelle selitettiin, Sana kalskahti menneille vuosisadoille: ja-a, men du förstår väl, det sticker ut liksom. Häntä kehotettiin suosimaan frukost-sanaa. Philip Lund sentään huomautti, että hänen äitinsä voisi ihastua morgonmåliin. Täällähän vaanii mahdollinen ansa jokaisessa sanassa ja eleessä, Kristian mietti.
   Kristianin sanottiin painottavan sanojaan ja lauseitaan oudosti, joidenkin mukaan hän teki myös kielioppivirheitä. Arvostelu ilmaistiin epäsuorasti, anteeksipyydellen, mutta silti se oli jostain syystä sanottava.
   Vähitellen Kristian ymmärsi, että kaikesta kärsivällisestä selittämisestä huolimatta monet pitivät häntä sittenkin Ruotsiin muuttaneena, joko ensimmäisen tai toisen polven ruotsinsuomalaisena. [s.59-60]

Tietynlainen pintapuolisuus ja hengettömyys kaivavat lukuelämyksen alta maata varsin tehokkaasti. On hieman outoa, että Andreaan ilmeisesti rakastuneen Kristianin tunteita ja motiiveja ei oikeastaan käsitellä romaanissa lainkaan, vaan tämä vain touhottaa epämääräisen puhelun jälkeen eksänsä perässä. Olisi paljon uskottavampaa, että Kristian pysähtyisi edes jossain vaiheessa pohtimaan omia motiivejaan ja syitä koko Andrean etsimiselle – meinaako hän jättää perheensä eksän löytyessä vai mitä tapahtuu kun Andrea löytyy?

Toisaalta heti Kadotetun lumon alku, jossa järkyttynyt ja yllättynyt Kristian lähtee heti tilittämään lukijalleen muistojaan Andreasta, tuntuu erittäin uskottavalta. Kunpa Ora olisi vain mennyt vähän pidemmälle Kristianin kehittämisen kehittämisessä eikä tehnyt tästä vain tapahtumien kertojaa! Lisäpontta ja -potkua tarinaan olisi voinut tulla esimerkiksi Venlan näkökulman avulla.

Ora heittelee lukijaa kohti mielenkiintoisia koukkuja ja teemoja, joista monet eivät valitettavasti saa aikaan edes pintanaarmuja, mutta tärkein eli Andrean kohtalon selvittäminen tempaisee mukaansa ja jaksaa kyllä kantaa tarinan loppuun saakka.

Petter on siivonnut tähän mennessä ainoastaan toimistoja.

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2014
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 281
Kansi: Stefan Freund ja Anders Carpelan
Lajityyppi: kehitysromaani, historiallinen romaani
Mistä saatu: lahjakirja