Lars Kepler -taiteilijanimen taakse kätkeytyvien Alexandra Coelho Ahndorilin ja Alexander Ahndorilin uusin romaani Playground saattaa olla perinteisempien dekkarien ystäville kova pala purtavaksi. Laura Lindstedtin Oneironin tavoin myös Playground käsittelee kuolemaa ja sitä, mitä ihmiselle tapahtuu maallisen taivalluksen päätyttyä.
Playgroundin alussa Kosovossa komennuksella ollut luutnantti Jasmine Pascal-Anderson ammutaan kesken operaation. Jasmin päätyy kiinalaista satamakaupunkia muistuttavaan välitilaan, jossa on meneillään jotain hyvin vaarallista: kaupungissa joko elävien kirjoihin palaamista tai tuonelaan vieviin veneisiin joutumista odottelevia ihmisiä tapetaan julmasti ja järjestelmällisesti paikallisen triadin toimesta. Jasmin onnistuu pelastautumaan kuolonkaupungin mafialta ja palaamaan elävien kirjoihin, mutta pelottava paikka jää kummittelemaan naisen mieleen.
Vuosia myöhemmin sotilasuransa lopettanut ja tavalliseen kokopäivätyöhön siirtynyt Jasmin kuolee poikansa Danten ja äitinsä kanssa rajussa liikenneonnettomuudessa. Jasmin menettää äitinsä kaupungista lähteviin veneisiin ja haluaa kahta kauheammin pelastaa Danten . Poikaansa etsiessään Jasmin onnistuu asettumaan poikkiteloin viime kerrasta tutun rikollisjengin kanssa, jonka johtaja tuntuu olevan turhankin kiinnostunut Dantesta ja tämän paluun elävien kirjoihin oikeuttavasta viisumista.
Hitaasti käynnistyvä Playground tempaa mukaansa viimeistään siinä vaiheessa, kun Kepler esittelee lukijalle ”elävien kuolleiden” ja mielenkiintoisten yksityiskohtien täyttämää kiinalaiskaupunkia, joka on juuri sopivan kiinnostava ja painajaismainen paikka
"Tiedätkö mitkä alueet ovat turvallisia?” Jasmin kysyi.
”Sitä ei tiedä enää kukaan”, tulkki vastasi ja vilkaisi häntä syrjäsilmällä.
He ohittivat muutaman jätettä pursuilevan roskatynnyrin ja jatkoivat kaupungille päin kapeahkoa kujaa jolla haisi kostealle kivelle.
Ilotulitusraketti räjähti taivaalla harmaana ryöppynä, himmeitä tähtiä leijaili alas kadoten tumman usvan sekaan.
Teollisuusrakennuksen lian juovittamasta ikkunasta Jasmin näki vilaukselta ainakin viisi alastonta ihmistä naimassa persialaisella matolla. Se oli niin yllättävää, ettei hän ollut edes varma näkikö oikein. Kun hän vilkaisi sisään rakennuksen muista ikkunoista, hän näki vain autioiden verstaiden lattioita.
Eräässä oviaukossa lojui muutamia tyhjiä viinapulloja tahriintuneen täkin ja vettyneen pokkarin vieressä.
He kulkivat ohi ravintolan, jonka ikkunassa oli esillä pölyisiä ruoka-annosten muovijäljitelmiä. [s.58–59]
Kepler ei kuitenkaan avaa oman välitilansa salaisuuksia yhtä uutterasti kuin Lindstedt tekee Oneironissaan. Kiinnostava kiinalaiskaupunki jää tapahtumien taustakulissiksi viimeistään Playgroundin puolivälin jälkeen, kun romaanin toiminnallinen osuus pyörähtää täysillä käyntiin. Mielenkiintoisista havainnoista huolimatta välitila jää vähän kliseisen oloiseksi ja itsestään selväksi kiirastuleksi. Toisaalta Playgroundin asetelma on itsessään ovela hatunnosto Dante Alighierin Jumalaiselle näytelmälle, jossa runoilijan kirjallinen alter ego laskeutui helvettiin hakemaan rakastettuaan Beatricea – tällä kertaa pelastettavana onkin avuton Dante.
Playgroundin hahmot jäävät kaikki varsin pinnallisiksi, eivätkä romaanin varrella tapahtuvat kuolemat siksi hetkauta suuntaan tai toiseen. Mukana on valitettavasti myös todella väkisin väännettyjä ihmissuhdekuvioita, jotka hidastavat muuten luontevasti kulkevaa juonta turhan paljon.
Pahiten Kepler kompuroi kuitenkin tärkeimmän hahmonsa eli Jasminen kohdalla. Väkisin elämään palaava Jasmin tappaa itsensä niin monta kertaa palatakseen kiinalaiskaupunkiin pelastaakseen poikansa, että hahmon harkittu itsetuhoisuus alkaa jo vähän huvittaa Playgroundin edetessä. Hahmon äidinrakkautta ei juuri syvennetä romaanin aikana, vaan Jasmin muistuttaa jääräpäisyydessään turhan paljon John Williamsin Stonerin uppiniskaista ja aivan yhtä pinnalliseksi jäävää päähenkilöä.
Romaanin jälkipuoliskolla alkava pakokauhuntäyteinen taistelu rikollisia vastaan tempaisee kuitenkin hienosti mukaansa ja saa lukijan unohtamaan Playgroundin terävimmät kulmat melkein kokonaan. Tässä välitilatulkinnassa ei todellakaan keräännytä leppoisasti peruukin ympärille vuodattamaan elämäntarinoita kuten Oneironissa tehtiin!
Petter elää päivän kerrallaan.
Alkuteos: Playground
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2015
Suomennos: Kari Koski
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 416
Kansikuva: Getty Images
Lajityyppi: kauhu, fantasia, toiminta
Mistä saatu: arvostelukappale