tag:blogger.com,1999:blog-24841046113568925352024-03-14T07:35:55.830+02:00Opus ekaOpus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.comBlogger238125tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-77174384556801644212019-02-19T20:24:00.002+02:002019-02-19T20:24:43.327+02:00Opus vika<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGZw1iO0uX_XQFqgGoeEm-zizwE1Wsv9BDWYQvNcm4t2L-Fxqan16HvERhPyy_x7XBVPTK6L4mrzJH-_I2NCPAQO8DkKXYWmXyPHylr0i5BD20XQsJq2zQn1GC5XEJFJdj5HEDkm8e_Jg0/s1600/opus+vika+ja+kv+18.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1036" data-original-width="1600" height="414" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGZw1iO0uX_XQFqgGoeEm-zizwE1Wsv9BDWYQvNcm4t2L-Fxqan16HvERhPyy_x7XBVPTK6L4mrzJH-_I2NCPAQO8DkKXYWmXyPHylr0i5BD20XQsJq2zQn1GC5XEJFJdj5HEDkm8e_Jg0/s640/opus+vika+ja+kv+18.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Opus eka -kirjablogimme näki päivänvalon nelisen vuotta sitten, ja nyt on tullut aika viedä tämä yhteinen projektimme päätökseen. <br />
<br />
Opus ekan parissa vietetty aika on muuttanut suhtautumistamme lukemiseen ja kirjoihin mielenkiintoisilla ja yllättävilläkin tavoilla. Päällimmäisenä mieleen tuleva muutos onkin ollut mieluisa kehitysaskel niin lukijana kuin ihmisenäkin – olemme vuosien varrella kumpikin onnistuneet laajentamaan omaa kirjamakuamme Opus ekan avulla. <br />
<br />
Kynnys kokeilla uusia ja erikoisempia lukuelämyksiä on madaltunut huomattavasti, kun olemme rohkaistuneet Opus ekaan tehtävien arvioiden innoittamina astumaan omien mukavuusalueidemme ulkopuolelle valitessamme luettavia kirjoja. <b>Petter</b> on esimerkiksi viihtynyt paljon odotettua paremmin aiemmin vierastamansa lyhytproosan parissa, ja myös nuortenromaanit ovat maittaneet varsin mukavasti. Vaikka <b>Jenni</b> ei olekaan viime aikoina ehtinyt muilta kiireiltään kirjoittamaan Opus ekaan, hän on nauttinut kotimaisten nuoremman polven kirjailijoiden aikaansaannoksista – <b>Sisko Savonlahden</b>, <b>Saara Turusen</b>, <b>Erkka Mykkäsen</b> ja <b>Johannes Ekholmin</b> teokset ovat tehneet vaikutuksen.<br />
<br />
Kirjabloggaaminen lukemisineen ja arvioiden kirjoittamisineen on myös toiminut luontevana punaisena lankana elämän eri vaiheissa. Neljä vuotta ei ole pitkäikäisimpien kirjablogien rinnalla erityisen pitkä aika, mutta kuluneisiin vuosiin on mahtunut arkielämän mitassa vauhdikkaampia ja myös hiljaisempia vaiheita. Jälkimmäisten aikana Opus eka on muodostunut varsin tärkeäksi ja mielekkääksi harrastukseksi, joka on sekä tarjonnut uutta ihmeteltävää ja opittavaa että muodostanut luontevan kulmakiven verkkaisempaan arkeen.<br />
<br />
Lukeminen on kuitenkin lopulta harrastus muiden joukossa, ja ihmisen suhde mielenkiinnon kohteisiin elää ja muuttuu vuosien varrella. Näin intensiivinen lähestymistapa lukemiseen ja kirjoittamiseen on muodostunut kiivaimmissa elämänvaiheissa ristiriitaiseksi kokemukseksi. Opus ekan avulla on ollut yhtäältä luontevaa pitää lukeminen mukana elämän melskeissä, mutta toisaalta olemme kumpikin kokeneet lukemisen ja arvioiden kirjoittamisen muuttuneet pahimmillaan mekaaniseksi suorittamiseksi kaikkien muiden tehtävien ja hommien lomaan. <br />
<br />
Niinpä vuosien varrella olemme myös huomanneet, että esimerkiksi Kirjastokäynti-sarjamme ja erilaisiin haasteisiin liittyvät postaukset ovat kuoriutuneet blogistamme pois ajanpuutteen takia, ja Opus ekan sisältö on koostunut pääasiassa kirja-arvosteluista. Kirjat ja lukeminen toki muodostavat tämän harrastuksen ytimen, mutta olisi ollut kivaa ja mielekästä käsitellä myös edellä mainittujen ympärillä pyöriviä ilmiöitä hivenen laajemmin.<br />
<br />
Voimme kyllä sanoa nauttineemme Opus ekan parissa vietetystä ajasta, mutta myös nähneemme samalla mieluisan harrastuksen eri puolet. Niinpä aiomme tätä kokemusta rikkaampina jatkaa ehdottomasti lukemista, mutta aloittaa jälleen uuden, ehkäpä astetta rennomman vaiheen kirjojen parissa. Toivomme kuitenkin, että Opus ekan tekemisestä ammentamamme innostuneisuus ja uteliaisuus uusia asioita kohtaan kulkisivat mukanamme tulevaisuudessakin.<br />
<br />
Ennen hyvästejä haluamme vielä kirjoittaa siitä, mistä Opus ekassa on lopulta ollut pohjimmiltaan kyse – eli kirjoista. Alla luomme katsauksen kirjavuoden 2018 muistettavimpiin elämyksiin, jotka ovat tehneet Opus ekan viimeisestä ”lukuvuodesta” vähintäänkin ikimuistoisen.<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br /><br />Lucia Berlin: <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/11/lucia-berlin-siivoojan-kasikirja-ii.html" target="_blank">Siivoojan käsikirja II – Tanssia ruusuilla</a></i></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwBZSylYfuVjDItBgawQByqJzAeL4KUtnDblpkoyAABXkfclR39Rm9wPICzXnWGWpWLHzNELoAyNttGur1Ef7yifI5bs2hJEgcnrfbka3LtLAAQSeJZYGduTGQdJJBAnn2fSm8GswNH6tx/s1600/berlin+_+kv+2018.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="950" data-original-width="1600" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwBZSylYfuVjDItBgawQByqJzAeL4KUtnDblpkoyAABXkfclR39Rm9wPICzXnWGWpWLHzNELoAyNttGur1Ef7yifI5bs2hJEgcnrfbka3LtLAAQSeJZYGduTGQdJJBAnn2fSm8GswNH6tx/s400/berlin+_+kv+2018.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i><span style="color: #741b47;">”Kertomukset muun muassa irtolaisten elämäntavasta
innostuvasta lakimiehestä, </span></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><span style="color: #741b47;">kuolinpesiä puunaavasta siivoojattaresta ja
taidokkaan sairaanhoitajan yksikseen pyörittämästä sairastuvasta ovat tämän
kirjavuoden kovinta lyhytproosaa.”</span></i></div>
<i></i><span style="color: #741b47;"></span><br />
Ensimmäinen <a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/01/julia-berlin-siivoojan-kasikirja-ja.html"><i>Siivoojan käsikirja</i></a> teki toissa vuonna säväyksen esitellessään <b>Lucia Berlinin</b> tuotantoa suomalaislukijoille. Kakkoskokoelman myötä astetta rajumpien novellien ystävät pääsivät viettämään kissanpäiviä kuluneenakin kirjavuonna.
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
Kim Leine: <i><u><span style="color: #000120;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/10/kim-leine-kuilu.html" target="_blank">Kuilu</a></span></u></i></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrKOm71JAhNXppARigJ7G06pvt7GG00yyCTiBbsrjbrXCpPNKhCMlouXJF3iBorheKoXDQYXfSXdGorQNOuuB36aUAoHX-OAl4QkHLvUP0l7xf6yYRB8cAbd0BVOLBX-W8ebiN6jsuuk8j/s1600/leine+_+kv+2018.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="998" data-original-width="1600" height="248" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrKOm71JAhNXppARigJ7G06pvt7GG00yyCTiBbsrjbrXCpPNKhCMlouXJF3iBorheKoXDQYXfSXdGorQNOuuB36aUAoHX-OAl4QkHLvUP0l7xf6yYRB8cAbd0BVOLBX-W8ebiN6jsuuk8j/s400/leine+_+kv+2018.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;"><i>”</i>Kuilu <i>on koukuttava ja monitasoinen romaani sodasta, </i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<i><span style="color: #0b5394;">rauhasta sekä näiden kahden ääripään välillä paikkaansa etsivän ihmisen rimpuilemisesta.”</span></i></div>
<span style="color: #0b5394;"></span><br />
<b>Kim Leinen</b> tiiliskivi toi hyvin omintakeisen ja hurjan lisänsä Suomen sisällissodan muistovuoden kirjatarjontaan. Tanskalaisveljesten painajaismainen ristiretki valkoisten puolella jäi kummittelemaan pitkäksi aikaa lukijan mieleen – muusta sisällöstä puhumattakaan.<br />
<br />
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<br />Sally Salminen: <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2019/01/sally-salminen-katrina_8.html" target="_blank">Katrina</a></i></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUlcsb9LKWmtvtM4Zqenk3UZxv-_w-y10KNHH_WP2YcAL7zT18yIgrleKJMQFAqWd1Kx48QNfVGx0MeKzV9m4IGYllQ068XGxG679ULuZW25Sqv2hcdfOvuu_xEucvFjTpSHlO31iqz0hd/s1600/salminen+_+kv+2018.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="861" data-original-width="1600" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUlcsb9LKWmtvtM4Zqenk3UZxv-_w-y10KNHH_WP2YcAL7zT18yIgrleKJMQFAqWd1Kx48QNfVGx0MeKzV9m4IGYllQ068XGxG679ULuZW25Sqv2hcdfOvuu_xEucvFjTpSHlO31iqz0hd/s400/salminen+_+kv+2018.JPG" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<i><span style="color: #bf9000;">”Verkkaiselta ja karulta vaikuttava romaani kasvaa hämmästyttävän väkeväksi mutta kauniin inhimilliseksi tarinaksi tavalla, jollaista en kyllä osannut odottaa tältä unohdetulta helmeltä.”</span></i></div>
<div style="text-align: left;">
<br />
Historian hämäriin vaipuneet mutta viime vuosina uudelleen julkaisut klassikkoromaanit ovat olleet esillä myös Opus ekan arvioissa – esimerkiksi <b>Ida Simonsin</b> <a href="http://opuseka.blogspot.com/2016/04/ida-simons-tyhma-neitsyt.html" target="_blank"><i>Tyhmä neitsyt</i> </a>ja <b>John Williamsin</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2016/06/john-williams-butchers-crossing.html" target="_blank">Butcher’s Crossing</a></i> lunastivat saamansa toisen tilaisuuden onnistuneesti <i>Katrinasta</i> puhumattakaan. <b>Sally Salmisen</b> teos on todellinen kovan luokan klassikko ja Petterin kirjavuoden 2018 häikäisevin elämys.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<h3 style="text-align: center;">
<br /><br />Edward St Aubyn: Patrick Melrose -sarja<br />(kokoomalaitokset <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/09/edward-st-aubyn-loistava-menneisyys.html" target="_blank">Loistava menneisyys</a></i> ja <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2019/02/edward-st-aubyn-toivoa-sopii.html" target="_blank">Toivoa sopii</a></i>)</h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6RPeL7P5kbAnKoA8WBsGuod34wUsLH3aMOAG0tO53ITCiCxP5uLYrersOH0gUypzS63B_FTeGPKfYddZjucxPBnBJKFFuL_9ZatOmLVjFdGA7IfGABnHZ3gzT_2em_zeziJbVXW__zPKt/s1600/st+aubyn+_+kv+2018.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="993" data-original-width="1600" height="247" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6RPeL7P5kbAnKoA8WBsGuod34wUsLH3aMOAG0tO53ITCiCxP5uLYrersOH0gUypzS63B_FTeGPKfYddZjucxPBnBJKFFuL_9ZatOmLVjFdGA7IfGABnHZ3gzT_2em_zeziJbVXW__zPKt/s400/st+aubyn+_+kv+2018.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div>
<b>Edward St Aubynin </b>omiin kokemuksiin ja rankkoihin elämävaiheisiin perustuvat romaanit vievät lukijan suoraan painajaismaisen synkkyyden ja hirviömäisten kanssaihmisten keskelle – ja nostattavat lukijan huulille hämmentyneen hymyn kerran toisensa jälkeen. Petter jää innolla odottamaan St Aubynin viimeisimmän <i>Mediamoguli</i>-teoksen ilmestymistä myöhemmin tänä keväänä.</div>
<div>
<br /></div>
<br />
<h3 style="text-align: center;">
<br />Paul Auster: <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/08/paul-auster-4-3-2-1.html" target="_blank">4 3 2 1</a></i></h3>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk2mnyqVUg4B76LS0p-hhiQ-z07pG6uBw4Dr9CyY6XarWzsXdaDNbyQDct0IPMmZ2Z-VyvWNKD5ozpebWpcOBEGUi-6PJm1k-0UCXG7IWwPDHrRbmcueu4NIysQ-csjsWhnXlr11dXb8ek/s1600/auster+_+kv+2018.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1029" data-original-width="1600" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk2mnyqVUg4B76LS0p-hhiQ-z07pG6uBw4Dr9CyY6XarWzsXdaDNbyQDct0IPMmZ2Z-VyvWNKD5ozpebWpcOBEGUi-6PJm1k-0UCXG7IWwPDHrRbmcueu4NIysQ-csjsWhnXlr11dXb8ek/s400/auster+_+kv+2018.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;"><i>”</i>4 3 2 1<i> on elämänmakuinen, uskomattoman sisältörikas ja huikean monitasoinen romaanijärkäle, jonka neljä erilaista tarinaa nivoutuvat yhteen vähintäänkin ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi.”</i></span></div>
<div>
<span style="color: #38761d;"></span><br /></div>
Olemme Opus ekassa antaneet tilaa romaanin rajojen yli kepeästi käveleville ja ”romaanin” käsitettä uudelleen määrittäville tiiliskiville, ja muistelemme <b>Thomas Pynchonin</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2016/04/thomas-pynchon-painovoiman-sateenkaari.html" target="_blank">Painovoiman sateenkaarta</a></i> ja <b>Miki Liukkosen</b> <a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/05/miki-liukkonen-o.html" target="_blank"><i>O</i>-eeposta</a> edelleen lämmöllä. <b>Paul Austerin</b> kaltainen veteraanikynäilijä kuitenkin näytti kaapin paikan pitämällä Petterin täysin <i>4 3 2 1</i> -teoksensa lumoissa – Archie Fergusonin nelinkertainen elämä edustaa tämän vuosikymmenen amerikkalaisromaanien terävintä kärkeä.<br />
<br />
<h4 style="text-align: center;">
<span style="color: #990000;"><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: white; display: inline !important; float: none; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-variant: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><i>Kiitämme kaikkia blogissamme vierailleita näistä rattoisista ja mielenkiintoisista vuosista </i></span><span style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: white; display: inline !important; float: none; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-variant: normal; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><i>ja toivotamme mitä kirjavinta jatkoa itse kullekin!</i></span></span></h4>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-67140675163238467372019-02-12T20:23:00.000+02:002019-02-12T20:27:02.848+02:00Edward St Aubyn: Toivoa sopii<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEis9vCu95QxmiZrUsS7UCsQeIqGJ8Ugc_3wLA6U0QpwGQoAf-mXfhNHaODPTyuLGOjILdVGFgULCBZDR7weL5qK0BR1wuMhb6w2Q8mZRlG7aKLhJku33yR-ctDwHU1TUMbuLmdVbDgxzNT5/s1600/st+aubyn+_+toivoa+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="933" data-original-width="1600" height="372" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEis9vCu95QxmiZrUsS7UCsQeIqGJ8Ugc_3wLA6U0QpwGQoAf-mXfhNHaODPTyuLGOjILdVGFgULCBZDR7weL5qK0BR1wuMhb6w2Q8mZRlG7aKLhJku33yR-ctDwHU1TUMbuLmdVbDgxzNT5/s640/st+aubyn+_+toivoa+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Viime keväänä englantilaisen laatukirjallisuuden ystävillä oli juhlan aihetta kerrakseen, kun <b>Edward St Aubynin </b>kuuluisa Patrick Melrose -sarja saavutti lopultakin Suomen maaperän. Kirjasarjan kolme ensimmäistä osaa sisältänyt <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/09/edward-st-aubyn-loistava-menneisyys.html" target="_blank">Loistava menneisyys</a></i> -kokoomalaitos tarjoili intensiivisen, kauhistuttavan ja viiltävän älykkään lukunautinnon sen peratessa Patrick-paran traagisia nuoruusvaiheita. Odotukset sarjan kahta viimeistä romaania kohtaan ovat kasvaneet tasaista tahtia, ja <i>Toivoa sopii</i> -teokseen sisältyvä opuskaksikko kuljettaa Patrickin tarinan itsevarmasti päätökseen. Tämä arvio sisältää jonkin verran juonipaljastuksia sarjan kaikkien osien tapahtumista.<br />
<br />
<i>Äidinmaitoa</i>-romaani alkaa lupaavasti ja mielenkiintoisesti, kun aikuiseksi varttunut ja ainakin huumeista irti pyristellyt Patrickin on uuden elämänvaiheen alussa. Juristiksi kouluttautunut ja perheenkin perustanut Patrick ei ole kuitenkaan pystynyt täysin hylkäämään menneisyyden kauhuja, ja nykyhetkikin pursuaa uusia ja yllättäviä haasteita. <br />
<br />
Emotionaalisesti aina yhtä epätasapainoinen Patrick panee koko perheensä kärsimään, kun hän kokee joutuvansa kilpailemaan Mary-vaimonsa huomiosta jälkikasvunsa kanssa – varsinkin varhaiskypsä Robert vaistoaa pinnan alla kytevät ongelmat. Alzheimeriin sairastunut Eleanor-äiti aiheuttaa pojalleen myös merkittäviä lisäpaineita perinnönjaon suhteen, kun päästään pehmennyt äiti lahjoittaa Melrosien omaisuutta vähä vähältä ketkulle miesystävälleen. <br />
<br />
<i>Äidinmaitoa</i> tuo taitavassa ja mielenkiintoisessa perhekuvauksessaan vahvasti mieleen koko sarjan aloittaneen <i>Mitäs pienistä</i> -osan. St Aubyn tekee jälleen herkullisen raastavan läpileikkauksen Melrosien ruokakunnan ongelmiin esimerkiksi näyttämällä, kuinka Patrick on vajoamassa vihaamansa David-isän kaltaiseksi öykkäriksi; sarjalle ominaiset julman tragikoomiset elementit ovat siis tutuilla paikoillaan. St Aubyn kuitenkin nostaa panoksia upealla tavalla kuvatessaan Robertin näkökulmasta lapsuutta sekä sen päättymistä, kun poikaparka alkaa ymmärtää niin ympäristössään olevia ongelmia kuin Thomas-pikkuveljensä suojelemisen tärkeyttä. Robertin komea ja monitasoinen lapsuudenkuvaus onkin yksi romaanin vahvimmista elementeistä.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #666666;"><i>Robert kuvitteli, miten äiti oli puhunut hänelle, kun hän oli ollut sinetöitynä äidin kohtuun. Hän ei olisi tietenkään voinut ymmärtää, mitä tavujen vaimea sorina tarkoitti, mutta hän oli varma että olisi tuntenut heidän välillään kulkevan virran, pelon surkastumisen ja aikomusten virittymisen. Thomas oli yhä tuon tunteensiirron ulottuvilla; Robertilla jaeltiin pelkkiä selityksiä. Thomas pystyi vielä ymmärtämään hiljaista kieltä, jonka Robert oli jo melkein unohtanut, kun hänen mielensä kesyttömät ääret alistettiin sanojen imperiumin vallan alle. Hän seisoi harjanteella, ja edessä oli syöksy alas, muuttuminen nopeammaksi ja kookkaammaksi, uusien sanojen omaksuminen, yhä isompien selitysten omaksuminen jatkuvan kannustuksen ajamana. Thomas oli saanut hänet katsemaan taaksepäin ja laskemaan hetkeksi miekkansa, kun hän tajusi kaiken mitä oli menettänyt. Hän oli joutunut siinä määrin lauseiden muodostamisen pauloihin, että oli miltei unohtanut ne barbaariset ajat, kun ajatteleminen oli ollut kuin paperille roiskaistu väriläikkä</i>.</span> [s. 61]</blockquote>
St Aubyn nostaa Eleanorin ja Maryn kirjasarjan ensimmäisiksi oikeasti merkittäviksi naishahmoiksi. Ensimmäisen osan jälkeen unohduksiin jääneen Eleanorin hahmoa avataan ja syvennetään mielenkiintoisilla tavoilla, ja niinpä naisparan kuihtuminen Alzheimerin otteessa onkin karua luettavaa. St Aubyn kasvattaa katkeran Patrickin, muiden armoilla olevan Eleanorin ja häikäilemättömän Seamus-isäpuolen yhteisestä valtataistelusta melkoisen mittelön, jossa on kunnon perintöriitojen tavoin kyse lopulta paljon suuremmista asioista. St Aubyn jatkaa perityn luokka-aseman ja omaisuuskysymysten pohdintaa mielenkiintoisella tavalla myös sarjan päätösosassa, jonka käsittelyyn siirryn piakkoin.<br />
<br />
Mary on myös mielenkiintoinen tuttavuus, ja hän saa ilahduttavasti niin ikään staubynmaisen monitasoisen käsittelyn. Lastensa tarpeille täydellisesti antautuvalta äitihahmolta vaikuttava Mary paljastuu hitaasti mutta varmasti Eleanorin kanssa sukulaissieluisuutta kokevaksi naiseksi, joka yrittää parhaansa mukaan tasapainotella sekoavan miehensä ja jälkeläistensä välillä.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #b45f06;"><i>Torjuiko hän Patrickin? Eikö hänen pitäisi pikemminkin ottaa mieheltään suihin silkkana laupeudentekona? Patrick tuntui ajoittavan huomionkipeytensä tahallaan mahdottomiin hetkiin jotta saisi oikeuden olla uskoton. Patrick olisi kauhistunut, jos hän olisi suostunut rakastelemaan. Vai olisiko sittenkään? Sitä oli mahdotonta selvittää, sillä hän ei yksinkertaisesti pystynyt tekemään seksuaalista aloitetta. Kaikki se oli hänen osaltaan mennyttä, eikä hän voinut edes syyttää Patrickin suhdetta</i>.</span> [s. 164]</blockquote>
<i>Loppujen lopuksi</i> -romaani jatkaa samojen teemojen äärellä seuratessaan Eleanorin hautajaisia. St Aubyn on venyttänyt Patrickia emotionaalisesti raastavien monttubileiden kuvauksen koko teoksen mittaiseksi operaatioksi, jonka varrella tavataan monia tuttuja kirjasarjan hahmoja. Samalla St Aubyn kuljettaa sivuhahmojen tarinoita päätökseensä – Nicholas Prattin, Johnnyn ja Maryn Kettle-äidin kaltaiset herkulliset tuttavuudet saavat huomiota juuri sopivassa määrin, mutta aiemmin mainittu Robert jää harmittavasti melkoisen mitättömään sivuosaan. <br />
<br />
<div>
<i>Loppujen lopuksi</i> tuo rakenteensa puolesta mieleen kirjasarjan kolmannen osan <i>Toivon mukaan</i>, jossa niin ikään seurataan seurapiiriporinoita useamman hahmon vinkkelistä. Tällä kertaa St Aubyn on kuitenkin pitänyt langat huomattavasti tukevammin käsissään, eikä aivan yhtä sisältörikas kokonaisuus pääse hajoamaan <i>Toivon mukaan</i> -romaanin tavoin. St Aubyn syventää veivinsä heittäneen Eleanorin hahmoa ja tämän karua avioliittoa David Melrosen kanssa, ja kummastakin vanhemmasta paljastuu aivan uusia piirteitä ja salaisuuksia vielä kirjasarjan viime hetkilläkin. Amerikkalaistaustaisen Eleanorin ylhäisten ja aivan yhtä ongelmallisten perhetaustojen valkeneminen tuo oman pikantin lisänsä englantilaisen hienostoväen mollaamiseen, ja St Aubyn osaa revitellä surrealististilla perintäkuvioilla tutun ivallisella tyylillään.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #990000;">Arvatenkin Patrickin isoisoisä olisi halunnut, että hänen omaisuutensa luo perustan senaattorin uralle tai merkittävälle taidekokoelmalle tai mahdollistaa häikäisevän taidekaupan, mutta loppujen lopuksi hän oli tukenut rahoillaan pikemminkin joutilaisuutta, juopottelua, juonittelua ja avioeroja. Toisaalta oliko verojen maksamisen ironia yhtään parempi: rahat kerättiin koulujen, sairaaloiden, teiden ja siltojen rakentamiseen ja sitten ne käytettiinkin koulujen, sairaaloiden, teiden ja siltojen räjäyttämiseen taivaan tuuliin tuhoisissa sodissa. Toinen toistaan absurdimpien varallisuuden jakamistapojen välillä oli vaikea valita, mutta tässä ja nyt hän antaisi periksi ja olisi hyvillään amerikkalaisen kapitalismin hänelle suomasta hyvästä. Ainoastaan maassa, jota ei kahlinnut esikoisoikeuden ohjenuora eikä tasa-arvoisuusajattelun tasapäistävä vaikutus, vielä suvun viides polvi saattoi saada käsiinsä osia varallisuudesta, joka oli koottu pääosin 1830-luvulla.</span></i> [s. 330]</blockquote>
St Aubyn vie Patrickin pitkän tarinan varsin onnistuneella ja sykähdyttävällä tavalla loppuunsa. Romaanin hienovarainen ja rauhallinen viimeinen kohtaus on suorastaan loistava lopetus näin kovatasoiselle romaaniviisikolle – St Aubynin kaltaiselta taiturilta ei voisi odottaa yhtään vähempää. <i>Loppujen lopuksi</i> on kunnianhimoinen ja yllättäväkin päätös tälle poikkeukselliselle kirjasarjalle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9xzG6r4xudQAOxroG89VySfpFiKH6hbH5oLzPhb28xVWFEqNRi9hbF2YHUAMCZnhMvZJJwS-hRVcgwP8wccEOb57OW8UQqBC6YJxDroE1J1bK2FJijg_c46NRJSn1tiHnHqk17AAjQcKm/s1600/st+aubyn+_+toivoa+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1054" data-original-width="1600" height="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9xzG6r4xudQAOxroG89VySfpFiKH6hbH5oLzPhb28xVWFEqNRi9hbF2YHUAMCZnhMvZJJwS-hRVcgwP8wccEOb57OW8UQqBC6YJxDroE1J1bK2FJijg_c46NRJSn1tiHnHqk17AAjQcKm/s320/st+aubyn+_+toivoa+_+tuomio.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Alkuteokset ja alkuperäiset ilmestymisvuodet:<br /><i>Mother’s Milk</i> (2005) ja <i>At Last </i>(2011)<br />Suomennos: <b>Markku Päkkilä</b><br />Kustantaja: Otava<br />Sivumäärä: 433<br />Kansikuva: Shutterstock<br />Lajityyppi: psykologinen romaani<br />Mistä saatu: arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-79432931734697663912019-02-05T20:40:00.000+02:002019-02-05T20:42:56.948+02:00Jonathan Lethem: Orpojen Brooklyn<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBe-u2FPEMxe_2fctxzA0FS2c3erEv4ioa0xQsjnulvxBjSosCySbija3BlTlOuLcKgQZavboKfGGSqbI4f36LcYDi5nRAMrNOawnt7C9KWQDpA2UzzW_PX72cvgqcmsTZD5Dbs4VuL5Zi/s1600/lethem+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1022" data-original-width="1600" height="408" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBe-u2FPEMxe_2fctxzA0FS2c3erEv4ioa0xQsjnulvxBjSosCySbija3BlTlOuLcKgQZavboKfGGSqbI4f36LcYDi5nRAMrNOawnt7C9KWQDpA2UzzW_PX72cvgqcmsTZD5Dbs4VuL5Zi/s640/lethem+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Jonathan Lethemin</b> omalaatuinen <i>Oprojen Brooklyn</i> käynnistyy, kun newyorkilaisessa etsivätoimistossa sekatyömiehenä työskentelevä Lionel Essrog pääsee todistamaan pahemman kerran pieleen menevää keikkaa. Lionelin pomo ja isähahmo Frank Minna saa surmansa operaation päätteeksi, ja orvon päähenkilön aikoinaan siipiensä suojaan ottaneen Minnan kuolema on kova paikka Lionelille. Touretten syndroomasta kärsivä Lionel lähtee uhkarohkeasti selvittämään Minnan kuolemaan johtaneita syitä, ja seikkailu johdattaa päähenkilön niin uusien rikosten kuin Minnan salattujen rötöstenkin jäljille.<br />
<br />
<i>Orpojen Brooklyn </i>tuulettaa dekkarigenreä Tourette-näkökulmansa takia onnistuneella ja raikkaalla tavalla. Ratkaisu tuo mieleen <b>Ian McEwanin</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/05/ian-mcewan-pahkinankuori.html" target="_blank">Pähkinänkuori</a></i>-jännärin, jossa veririkoksen suunnittelua ja toteuttamista seurattiin raskaana olevan konnan vatsassa kelluvan sikiön näkökulmasta. Epätavallinen päähenkilö erikoisine ominaisuuksineen tuo <i>Orpojen Brooklyniin</i> samanlaista vauhdikasta ja omintakeista lisäarvoa.<br />
<br />
Lethem kuvaa hienosti ja mielenkiintoisesti Lionelin ”tiksaamista” sekä sitä, miten tämä sieppaa juonen tapahtumista mukaan sanoja, joita päähenkilöparka sitten pyörittelee mielessään – sanasekamelskat kasvavat Lionelin korvien välissä suorastaan huikealla tavalla kiusallisen isoiksi möykyiksi. Tällainen melkeinpä visuaalinen ratkaisu toimii korostetun liioitellulla ja tragikoomisella tavalla, ja Lionelin ajatuksenjuoksun seuraaminen on erittäin mielenkiintoista. Suomentaja <b>Heikki Karjalainen</b> pysyttelee uutterasti Lionelin vilkkaan sisäisen maailman perässä, ja Karjalainen on kääntänyt sanojen paakkuuntumisen kotimaiselle kielelle häkellyttävän luontevalla tavalla.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #741b47;"><i>”Mitä ne sanoivat sulle?”<br /> ”Asiakkaatko?”<br /> ”Just niin, Asiakkaat”, sanoi Tony. ”Matricardi ja Rockaforte. Frank on kuollut, Lionel. Tuskin se pyörii haudassaan tai mitään, jos sä sanot niiden nimet ääneen.”<br /> ”Karma-makaa-Dakar”, minä kuiskasin, sitten vilkaisin olkani yli heidän ulko-oveaan. ”Horkka-à-la-carte.”<br /> ”Sentään sinne päin. Mitä ne sanoivat sulle?”<br /> ”Samaa </i>– Kumarrumies! Tuhmahauva! Tunnustakoira! </span><i><span style="color: #741b47;">– samaa mitä ovimiehetkin sanoivat: älä sotkeudu tähän juttuun.” Tiksasin nyt hullun lailla, otin kiinni menetettyä aikaa, tunsin oloni kotoisaksi. Ainakin toistaiseksi Tonylla oli minuun vielä sellainen vaikutus.</span> </i>[s. 211]</blockquote>
Touretten ohella Lionel kärsii melkoisista pakko-oireista,
jotka ovat erittäin suuressa roolissa romaanissa – OCD-höyryissä paikkoja
tonkivaksi ja sekavia sokeltavaksi nuuskijaksi kuvattu Lionel tasapainoilee äärimmillään
jopa vähän mauttomuuden rajoilla. Parhaimmillaan Lethem osaa kuvata poikkeuksellisesti
toimivan mielen maisemia hienolla tavalla New Yorkin kaltaisessa ärsykkeitä
pursuavassa hermokeskuksessa. Ison Omenan rähjäisempi ja virttyneempi puoli
tarjoaa komeat puitteet kaikkea muuta kuin tavanomaiselle, vaikuttaviin
psykologisiin syvyyksiin sukeltavalle jännärille.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #38761d;"><i>Kasino oli Minnan nimi Smith Streetillä sijaitsevalle lehtikioskille, jossa oli seinällinen lehtitelineitä ja korillinen Pepsiä ja Snapplea ison komeron kokoisessa tilassa. Kasino oli saanut nimensä ihmisistä jotka jonottivat sinne joka aamu voidakseen lotota tai ostaa erilaisia raaputusarpoja, rahoista jotka kioskin Koreasta tulleet omistajat ansaitsivat erilaisilla onnenpeleillä, unelmista jotka murskautuivat siellä äänettömästi kaikkina vuorokaudenaikoina. Jonottajissa oli jotain traagista, siinä miten he odottivat kiltisti vuoroaan ja miten he antoivat tietä kaikille, jotka olivat oikealla asialla, ostamassa lehtiä, AA-pattereita tai huulirasvaa. Monet heistä olivat vanhuksia tai tuoreita maahanmuuttajia, joiden lukutaito rajoittui arpojen rajattuun maailmaan, sydäntäsärkevän vaatimattomia ihmisiä. He olivat pelanneet pelinsä ennen kuin ne ehtivät edes kunnolla alkaa, raaputtaneet arpansa avaimella tai kolikolla, paljastaneet keinotekoiset läheltä piti -voitot. (New York on täynnä Tourettea, jonka yhtenä oireena on asukkaille tyypillinen raaputtaminen ja laskeminen ja repiminen.) Jalkakäytävä kasinon edessä kahisi poisheitettyjä arpoja, rauenneen toivon akanoita.</i> </span>[s. 135–136]</blockquote>
<i>Orpojen Brooklyn</i> toimii myös dekkarina varsin mukavalla tavalla – juoni ei ole mitenkään omaperäisin mahdollinen, mutta runsas ja monitasoinen kokonaisuus kyllä saa lukijan koukkuunsa. Lethemin romaanin rytmitys kulkee eteenpäin verkkaisen alkupohjustuksen jälkeen, kun takaumat ja nykyhetken kuvaukset vuorottelevat luontevalla tavalla, ja kokonaisuus valkenee Lionelille ja lukijalle hitaasti ja varmasti. Laaja hahmogalleria kuhisee mielenkiintoisia ja omituisia tuttavuuksia japanilaisista rosvomunkeista kohtalokkaisiin naisiin, mutta esimerkiksi Lionelin kollegat jäävät vähän yksitasoisiksi hahmoiksi. New Yorkin ulkopuolella tapahtuva loppunäytös tarjoaa mielenkiintoisen ja muuhun sisältöön nähden täysin erilaisen päätöksen suurkaupungissa alkaneelle jännärille.<br />
<br />
Lethemin läpimurtoromaani on vauhdikas, vimmainen ja särmikäs dekkari, josta soisin niin lajityypin suurkuluttajien kuin hyvien ja omalaatuisten tarinoiden ystävienkin nauttivan muitta mukinoitta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK3o9uPHOpoN8AakHM6FgEO3fYjeXmrTX-NStYCew0xJorbmeanpd8pL9gX7rRa3GRX15AUNpnAR43pY1vP290P8imgVChyphenhyphenRLhMm9hbQR9MTVIMoL3UMw_B1TrOBwq8wJUgVU7oL0XX-Ho/s1600/lethem+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1031" data-original-width="1600" height="257" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK3o9uPHOpoN8AakHM6FgEO3fYjeXmrTX-NStYCew0xJorbmeanpd8pL9gX7rRa3GRX15AUNpnAR43pY1vP290P8imgVChyphenhyphenRLhMm9hbQR9MTVIMoL3UMw_B1TrOBwq8wJUgVU7oL0XX-Ho/s400/lethem+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #990000;">Alkuteos: <i>Motherless Brooklyn</i></span><br />
<span style="color: #990000;">Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 1999</span><br />
<span style="color: #990000;">Suomennos: <b>Heikki Karjalainen</b></span><br />
<span style="color: #990000;">Kustantaja: Moebius</span><br />
<span style="color: #990000;">Sivumäärä: 356</span><br />
<span style="color: #990000;">Kansikuva: <b>Ossi Hiekkala</b></span><br />
<span style="color: #990000;">Lajityyppi: jännitys, kollaasiromaani</span><br />
<span style="color: #990000;">Mistä saatu: lahjakirja</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-6256211793530721562019-01-31T20:29:00.000+02:002019-01-31T20:29:02.697+02:00Sarah Crossan: Yksi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8O47bjJCCCnaNqS6R94tjindawMTj19_dYQZIvvQs1HJ6B0Y23KALkosuwK0bzyLQvdqxF3qX99fCHPPfffXACCPPHETjI1GbMbChQLLJjOYNgDBK67LHe-vFEYsHph_NvSF2UG63cxn3/s1600/crossan+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1009" data-original-width="1600" height="402" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8O47bjJCCCnaNqS6R94tjindawMTj19_dYQZIvvQs1HJ6B0Y23KALkosuwK0bzyLQvdqxF3qX99fCHPPfffXACCPPHETjI1GbMbChQLLJjOYNgDBK67LHe-vFEYsHph_NvSF2UG63cxn3/s640/crossan+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Sarah Crossanin</b> mainio nuortenromaani <i>Yksi</i> kertoo siamilaisten kaksosten elämästä keinoin, joita YA-kirjallisuudessa nähdään valitettavan harvoin – Crossan perehtyy teini-ikäisten Gracen ja Tippin elämään lyhyiden proosarunojen välityksellä. Tämä arvostelu sisältää muutamia paljastuksia romaanin juonesta.<br />
<br />
Proosarunouteen nojaava kerronta toimii mukavan hienovaraisella tavalla, kun kaksostyttöjen kirjaimellinen yhteiselämä aukenee lukijalle häivähdys kerrallaan. Crossan lähestyy aihetta maanläheisellä ja realistisella otteella kuvatessaan Gracen ja Tippin toimia vaikkapa autokoulussa tai terapiasessioissa, joissa tytöt saavat avata psykiatrille sydäntään vuorotellen toisen kuunnellessa kännykästä musiikkia yksityisyyden takaamiseksi. Romaanin kertojana nähtävä Grace kasvaa tarinan aikana varsin monitasoiseksi ja uskottavaksi hahmoksi, jonka kohtalosta jaksaa välittää.<br />
<br />
<div>
Tykästyin myös tyttöihin tutustuvaan, omien terveysongelmiensa kanssa painiskelevaan Yasmeeniin, mutta Gracen ihastuksen kohteena nähtävä Jon on puolestaan vähän yksipuolisen ihanaksi nappisilmäksi kuvattu nuorukainen. Vaikka lemmenleimahdusten kuvaus käykin ajoittain siirappisuuden puolella, Crossan onnistuu parhaimmillaan lähestymään tätäkin aihetta miellyttävän hienovaraisilla tavoilla, kuten <i>Mustasukkaisuutta</i>-luku osoittaa.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #bf9000;">Jon antaa meille kyydin kotiin<br /> Calin autolla<br /> ja minun pitää pinnistää<br /> etten olisi vihainen Tippille<br /> koska hän on vasemmanpuoleinen kaksonen<br /> ja saa istua<br /> ihan lähellä Jonia<br /> viisitoista minuuttia</span><span style="color: #741b47;">.</span></i> [s. 190]</blockquote>
Crossan osaa kuvata hienosti syyllisyyden ja epävarmuuden tunteita, joita perheen vaikeudet herättävät päähenkilöissä; tytöt ovat hyvin tietoisia vaikkapa siitä, että heidän runsaat lääkärikulunsa vetävät rahahuolien riivaaman ruokakunnan taloutta entistä pahemmin pakkasen puolelle. Perheen isä ramppaa joko työhaastatteluissa tai viinakaapilla, ja reipasta esittävä pikkusisko painiskelee omien ongelmiensa parissa. Pidin todella paljon Gracen ja Tippin arkielämän kuvauksesta ja miellyttävän monitasoisiksi versovista perhesuhteista, eikä <i>Yksi</i> petä siirtyessään synkempiin aiheisiin.<br />
<br />
Gracen ja Tippin reistaileva terveys nousee varsin suureen osaan romaanin puolivälissä, eikä raastavilta juonenkäänteiltä vältytä. Crossan onnistuu kuitenkin säilyttämään hienovaraisuuden ja tyylitajuisuuden mukana <i>Yhden</i> rankalla jälkipuoliskolla, ja melankolista tunnelmaa tasapainotetaan mukavan omintakeisella ja luontevalla huumorilla. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii luku <i>Toiveita ennen kuolemaa</i>.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #741b47;"><i>Tippi ja minä istumme puunrungolla<br /> ja kirjoitamme listaamme,<br />kumartuneina toisistamme poispäin,<br />piilotellen sanoja käsiemme sisään.<br />Mutta minä en keksi oikein mitään:</i></span> </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #741b47;">1) lue Kotiopettajattaren romaani<br />2) katso auringonnousua<br />3) kiipeä puuhun<br />4) suutele poikaa – kunnolla<i><br /><br />Tippi katsoo olkani yli.<br />”</i>Kotiopettajattaren romaani<i> on kuulemma tosi tylsä”,<br />hän sanoo<br />ja ojentaa oman listansa.<br />Hän on kirjoittanut näin:</i></span> </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #741b47;">1) lakkaa olemasta kusipäämuija<i><br /><br />”Tuohon meneekin vähän aikaa”,<br />sanon hänelle.<br /><br />”Niin menee sinun neloseesikin”, hän sanoo.</i></span> [s. 321]</blockquote>
<i>Yksi</i> etenee mukavan luontevalla ja sopivan verkkaisella poljennolla eteenpäin – parin sivun mittaisten, varsin väljästi taitettujen lukujen tavaaminen on mutkatonta kautta linjan. Uskoisin niin vähemmän lukeneiden kuin romaaneita suurkuluttavien nuorison edustajienkin viihtyvän Gracen ja Tippin seurassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMH5Q29FJwwC8nErVnt-akLoscsPObkVtwBTs54hEvwnvS2IxzqvhY3pZrW9CcqicmBuetZ8NhhH6aMIEK5lxAtXeeLkGX5hcGZcykC7mHjCe85FPvBsNLDfZGFht36mb2NRk_wfH9fzgS/s1600/crossan+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="973" data-original-width="1600" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMH5Q29FJwwC8nErVnt-akLoscsPObkVtwBTs54hEvwnvS2IxzqvhY3pZrW9CcqicmBuetZ8NhhH6aMIEK5lxAtXeeLkGX5hcGZcykC7mHjCe85FPvBsNLDfZGFht36mb2NRk_wfH9fzgS/s400/crossan+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Alkuteos: <i>One</i><br />Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2015<br />Suomennos: <b>Kaisa Kattelus</b><br />Kustantaja: Schildts & Söderströms<br />Sivumäärä: 436<br />Kansikuva: <b>Aino Ahtiainen</b><br />Lajityyppi: nuortenromaani, proosaruno<br />Mistä saatu: arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-90771637820502768052019-01-24T21:17:00.000+02:002019-01-24T21:17:01.842+02:00Markku Pääskynen: Hyvä ihminen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDsl8uI9zTlEBv6iFs8wV1SNXGMu7cZdeMQKKXeJVOEdFMRtnJnhBpNY2Mn9oBMgsla5nKClz4zlX3P3_cuJSpRNfwaC8lEHXS4sR7D77X1Z8Aa3od_5oJhB3oF2t17NElxP4da_Y0aNIP/s1600/p%25C3%25A4%25C3%25A4skynen+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="980" data-original-width="1600" height="392" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDsl8uI9zTlEBv6iFs8wV1SNXGMu7cZdeMQKKXeJVOEdFMRtnJnhBpNY2Mn9oBMgsla5nKClz4zlX3P3_cuJSpRNfwaC8lEHXS4sR7D77X1Z8Aa3od_5oJhB3oF2t17NElxP4da_Y0aNIP/s640/p%25C3%25A4%25C3%25A4skynen+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Markku Pääskysen</b> <i>Hyvä ihminen</i> edustaa kaikessa salamyhkäisyydessään ja jopa taianomaisuudessaan kunnianhimoisuutta, jollaista näkee harvemmin kotimaisessa kaunokirjallisuudessa – <b>Miki Liukkosen</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/05/miki-liukkonen-o.html" target="_blank">O</a></i>-romaani on viimeksi venynyt yhtä monitasoisiin ja omintakeisiin sfääreihin.<br />
<br />
<i>Hyvän ihmisen</i> kertojana toimii Rakku, jonka vaiheita seurataan niin kipuilevana nuorukaisena kuin vakiintuneen oloisena perheenisänäkin. Romaanin ensimmäisellä puoliskolla Rakku matkustelee opintolainarahoilla Euroopassa, ja vuoristoratamaisen reissun päätteeksi päähenkilö löytääkin itsensä sijaan jotain aivan muuta.<br />
<br />
<div>
Vaikka Rakun matkantekoon keskittyvä osio onkin venähtänyt lopulta aavistuksen ylipitkäksi, en voi olla ihastelematta Pääskysen kirjoitustyyliä. Miehen kerronnassa on poikkeuksellisen hieno ja komea rytmi, jossa sanoilla leikittely on varsin suuressa osassa – Rakun tajunnanvirtamaisen vuolaassa reissukuvauksessa kunkin seudun omat legendat ja yliluonnollisetkin tapahtumat uivat mukaan hienovaraisella tavalla. Nopeatahtisuus ja älykäs synkkämielisyys paiskaavat kättä samalla tavalla kuin <b>Edward St Aubynin</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/09/edward-st-aubyn-loistava-menneisyys.html" target="_blank">Loistava menneisyys</a></i> -kokoomalaitoksen romaaneissa konsanaan.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #38761d;">Miltei unohdin miksi olin tullut tähän kaupunkiin. En tarkoita kirkontorneja ja vanhoja kivitaloja joita olin nähnyt Prahassa riittämiin. Kuuntelin hetken padolta kantautuvaa kohinaa ja solinaa, katuja vailla autoja, vaimeita askelia siellä täällä. Olin varma että täällä oli paljon kummituksia, aivan varmasti öisin kaduilla liikkui vuoroin valkoinen, punainen tai musta nainen, valkoinen kuin luu, punainen kuin suu, musta kuin eebenpuu. Aivan varmasti öisin kaduilla liikkuivat kolmekymmentävuotisen sodan haamut joiden ansiosta sota säilyi vielä tuoreessa muistissa. Tunnelma iskeytyi päähän kuin kuollut lintu. Minun pitäisi soittaa äidilleni joka oli raskaana, minun pitäisi soittaa isälleni joka oli myös syntymättömän lapsen isä, minun pitäisi keksiä jotain sanottavaa heille, ymmärsin sanat aurinko, kuu, pilvi ja sade, mutta lauseeni murenivat ennen syntymistään ja muuttuivat änkytykseksi tai pikemminkin omaksi kielekseni jossa eri sanojen tavut vaihtoivat mielivaltaisesti paikkaa. </span></i>[s. 33]</blockquote>
Rakun hahmoon sisältyy vielä yksi hieno ja omalaatuinen piirre, joka nousee <i>Hyvän ihmisen </i>keskiöön oikeastaan vasta romaanin jälkimmäisellä puoliskolla. Päiväkirjojaan maanisesti rustaava kertoja jättää asioita kertomatta lukijalle, ja Rakun perhe-elämää kuvaava jakso tuntuu äkillisine muutoksineen melkeinpä kaaottiselta ja painajaismaiselta – päähenkilö menettää itselleen tärkeitä asioita lukijan näkökulmasta täysin varoittamatta.<br />
<br />
Tällainen aukkoisuus tuntuu luonnolliselta seuraukselta siitä, että omalaatuisen Rakun päänsisäinen maailma ja ulkomaailma eivät aina täysin kohtaa <span style="background-color: white; color: black; display: inline; float: none; font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">– Rakku jättää itselleen epäedullisia kohtia pois kirjoituksistaan</span>. Toisaalta taas Pääskynen osaa kuvata esimerkiksi Rakun vieraantumista perheestään nimenomaan pienten kohtausten ja väläysten kautta, ja lukijan on itse osattava sijoittaa ne osaksi kokonaisuutta. Suuria yksinäisyyden kaltaisia tunteita taas käsitellään hienosti kirjoittamisen kautta, kun Rakku valvoo öisin joko kävellen tai kynäillen sekavia ajatuksiaan päiväkirjoihinsa.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #990000;"><i>Päiväkirjani ovat nykyään yökirjoja. Jo lapsena minussa oli päivälapsi ja yölapsi. Päivälapsi ei tiedä mitä yölapsi tekee, yölapsi ei tiedä mitä päivälapsi tekee. He eivät tiedä toistensa elämästä mitään, kumpikin luulee olevansa saman talon ainoa asukki. Sen sijaan yökirja tähyää edelliseen päivään, kertoo kaikista päivistä ja niiden kulusta, mutta yöstä se ei kerro. Päiväkirja kertoo päivästä paremmin kuin yökirja mutta yötä se ei näe. On liian pimeää, pää on tehdas joka ei aina toimi niin kuin pitäisi eikä maailma suostu kulkemaan käsien lävitse. Yökirja liikkuu yön ja aamun rajamailla, se näkee mitä edellisestä päivästä on jäljellä, millainen yö on ja millainen aamu on tulossa. Hämärissä viihtyvät hämärät ajatukset, ajatukset jotka eivät kestä päivänvaloa. Päivänvalossa viihtyvät selkeät ja yksinkertaiset ajatukset kuten: ”Aurinko paistoi kaupungin yllä. Ihmiset olivat liikkeellä. Söin lounaalla mainioita lihapullia ja erinomaisia perunoita ja kävin kahvilla siinä mainiossa kahvilassa jonka </i>mainitsin eilen.<i>” </i></span>[s. 150]</blockquote>
<i>Hyvä ihminen </i>on mukaansatempaava ja vähintäänkin omalaatuinen matka suoraan synkkämielisen ja itsensä ontoksi kokevan ihmisyksilön ytimeen – Pääskynen sukeltaa pelotta<b> Harri Sirolan </b><i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2015/03/harri-sirola-abiturientti.html" target="_blank">Abiturientti</a></i>-klassikosta tuttuihin synkkiin syvyyksiin. Mielenpainuvaa ja haastavaa luettavaa kaipaavien kannattaa ehdottomasti antaa <i>Hyvälle ihmiselle </i>tilaisuus.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-fBKXiNfiFBItlYq9bsiMhCjb9YyaEhQv4A-BBDlQ4noqyHuYThR9lWLtclJdsvB1DxLLvk-wNd0ZAvQD0rwVpJDn6Fmydyn65oHyzQQFueiKzOR3fYolRXglpjc43Bsvzli1lilPcGpX/s1600/p%25C3%25A4%25C3%25A4skynen+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="999" data-original-width="1600" height="199" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-fBKXiNfiFBItlYq9bsiMhCjb9YyaEhQv4A-BBDlQ4noqyHuYThR9lWLtclJdsvB1DxLLvk-wNd0ZAvQD0rwVpJDn6Fmydyn65oHyzQQFueiKzOR3fYolRXglpjc43Bsvzli1lilPcGpX/s320/p%25C3%25A4%25C3%25A4skynen+_+tuomio.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2018<br />Kustantaja: Tammi<br />Sivumäärä: 198<br />Kansikuva: <b>Markko Taina</b><br />Lajityyppi: psykologinen romaani<br />Mistä saatu: arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-91282426511221883492019-01-15T18:29:00.001+02:002019-01-15T18:29:49.694+02:00Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1UA8k-OjfGLSykcQAyXTJZrF0xjsB5yYfcoS_bM-deZ1EZopbV4kcY9m2v1kcsrslUpdbq7BHzvSU2EopPv3SO5jD3_zjEppg8AbALzCrTjOdV0HNkfurgQlqo_1IvUtmEvFNhlXowvrE/s1600/anyuru+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="972" data-original-width="1600" height="387" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1UA8k-OjfGLSykcQAyXTJZrF0xjsB5yYfcoS_bM-deZ1EZopbV4kcY9m2v1kcsrslUpdbq7BHzvSU2EopPv3SO5jD3_zjEppg8AbALzCrTjOdV0HNkfurgQlqo_1IvUtmEvFNhlXowvrE/s640/anyuru+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Johannes Anyurun </b>palkittu <i>He hukkuvat äitiensä kyyneliin</i> on karu näkemys tulevaisuuden totalitaarisesta Ruotsista. Romaani on kuitenkin juoneltaan varsin monimutkainen ja haastava kokonaisuus, jonka kärryillä pysyminen vaatii lukijaltaan paljon. <br />
<br />
Tarinan alussa kolme jihadistia hyökkää göteborgilaiseen sarjakuvaliikkeeseen surmatakseen kiistellyn kuvataiteilijan, ja terrori-isku muuttuu moninaisten käänteiden takia hallitsemattomaksi verilöylyksi. Pari vuotta myöhemmin ainoa tekijäkolmikosta henkiin jäänyt jäsen, mielenterveydeltään ilmeisen järkkynyt nuori nainen, kutsuu kuuluisan muslimikirjailijan luokseen oikeuspsykiatrian klinikalle. Nainen paljastaa kynäniekalle, ettei ole enää tuo sama terrori-iskuun osallistunut henkilö vaan tulevaisuuden painajaismaisesta dystopia-Ruotsista saapunut aikamatkaaja. Naisen tarinaa kuunnellessaan kirjailija joutuu itsekin pohtimaan, onko hänen oman aikansa Ruotsi enää turvallinen paikka elää – tulevaisuudesta puhumattakaan.<br />
<br />
<i>He hukkuvat äitiensä kyyneliin</i> muistuttaa pirstaleisuudessaan ja eri aikatasoilla liikkuessaan melkoisesti <b>Margaret Atwoodin</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/08/margaret-atwood-orjattaresi.html" target="_blank">Orjattaresi</a></i>-romaania, ja muistot niin göteborgilaisen lähiön kuin ”vääräuskoisille” tarkoitettujen käsittelylaitosten tapahtumista muodostavat mielenkiintoisen kuvan nopeasti muuttuneesta yhteiskunnallisesta ilmapiiristä. Maahanmuuttajataustaisille henkilöille vuosittain laadittavat ”kansalaissopimukset” ja haarniskoihin pukeutuvat, radikalisoituneet kantaruotsalaiset eivät tunnu kovinkaan epäuskottavilta lieveilmiöiltä, vaan Anyuru on luonut täysin mahdollisen ja yksityiskohdiltaan puistattavan tulevaisuuden. Kaningård-keskitysleirin nöyryyttävät ja painajaismaiset tapahtumat toimivat hyvänä esimerkkinä Anyurun sommittelemasta uudesta uljaasta maailmasta.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #783f04;"><i>Muistan miten isä sorkki leipäänsä, nosti kurkunviipaletta ja paljasti leikkelesiivun, joka oli kalvennut kuin iho laastarin alla.<br /> Me ei syöty mitään mikä oli käynyt lähelläkään sianlihaa. Joskus me poimittiin kasviksia lautasen reunoilta, jos se oli mahdollista, tai syötiin leipää ja säilykkeitä, joita isä hommasi meille jostain. Syynä ei ollut pelkästään uskonto vaan se, että me haluttiin voida kontrolloida edes jotain. Yani #syömishäiriö.<br /> Kenkieni alla litisi, kun nousin seisomaan: niin monet nyppivät lihasiivut lautaisiltaan ja heittivät ne lattialle niin että pöytien ja tuolien alle oli kertynyt harmahtava mönjäkerros. Pala edellispäiväistä makkaraa takertui kengänpohjan uurteeseen ja kun kaivelin sitä muovihaarukalla, mieleeni tuli Koraanin tarina miehestä, joka oli joutunut jättimäisen kalan mahaan ja jäänyt sinne.<br /> Ajattelin, että me oltiin Ruotsin mahassa</i>.</span> [s. 151–152]</blockquote>
Romaanin maalaama synkkä kuva tulevaisuudesta ei ole lopulta erityisen omaperäinen saati mieleenpainuvan raadollinen – <i>He hukkuvat äitinsä kyyneliin</i> tuo tässä suhteessa mieleen <b>Piia Leinon </b><i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/09/piia-leino-taivas.html" target="_blank">Taivas</a></i>-dystopiaromaanin, joka sekin nojaa turhan vahvasti genren tyypillisimpiin tukipilareihin. Anyuru nostaa esille aikamatkaaja-terroristin tarinaa kuuntelevan kirjailijan perhe-elämän ja Ruotsista pakenemisen kaltaisia juonikuvioita, jotka toki tasapainottavat kokonaisuutta jossain määrin. <br />
<br />
En kuitenkaan nähnyt kirjailijahahmoa erityisen samaistuttavana saati mielenkiintoisena tuttavuutena, vaan <i>He hukkuvat äitiensä kyyneliin</i> on ehdottomasti vahvimmillaan kuvatessaan ”kaksoispäähenkilönsä” vaiheita niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa. Ajoittain Anyuru kuitenkin onnistuu kuvaamaan kirjailijan perhe-elämän pieniä tapahtumia ja kohtaamisia mukavan hienovaraisella ja pysäyttävälläkin tavalla.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #bf9000;">Tyttäreni seisoi jalkakäytävällä hievahtamatta. Minä pidätin hengitystäni, etten säikäyttäisi metsäkaurista tiehensä, ja kumarruin varovasti kuiskaamaan hänen korvaansa:<br /> ”Tämä on rakkausruno.” Sanat vain tulivat. Kauris juosta kopisteli bussipysäkin mainostaulun ohi. Ilta hämärsi, liikennettä ei ollut lainkaan, tunnelma oli harras, pyhä, minulla oli ruokakassi kädessäni ja se rapisi aavistuksen, kauris säpsähti ja katsoi toisella silmällään suoraan meitä kohti. ”Rakkausruno Jumalalta”, kuiskasin, ja kauris katosi parilla uljaalla loikalla metsikköön. Tyttäreni katsoi lehdettömiä puita ja niiden varjoja.<br /> ”Onko kaikki metsäkauriit rakkausrunoja?” hän kysyi. Ajattelin sitä kuinka avoin hän oli kielen vallalle. Kehotin häntä istuutumaan bussipysäkille.</span> </i>[s. 230]</blockquote>
<div>
Ajoittaisesta haastavuudestaan ja vaikeaselkoisuudestaan huolimatta <i>He hukkuvat äitiensä kyyneliin </i>on puhutteleva näkemys tulevaisuudesta, joka ei häämötä oikeastaan sen kauempana kuin teräväkielisimpien maahanmuutokriitikoiden puheissa. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheFgi37BDQgDBYXzFmcPtq-o1HgvsQGVYsYyjSn2AXV8J0oSB5xdf2lPNbpNnVJvl6Q0XSmJ-rHl1N2aZQty5hyphenhyphenqY5FGPN845gV1mHnSsNbewY4K48ZIajNcTXcz0ViQ0mrcRHy0H2FJ7d/s1600/anyuru+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1055" data-original-width="1600" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheFgi37BDQgDBYXzFmcPtq-o1HgvsQGVYsYyjSn2AXV8J0oSB5xdf2lPNbpNnVJvl6Q0XSmJ-rHl1N2aZQty5hyphenhyphenqY5FGPN845gV1mHnSsNbewY4K48ZIajNcTXcz0ViQ0mrcRHy0H2FJ7d/s320/anyuru+_+tuomio.JPG" width="320" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #783f04;">Alkuteos: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">De kommer att drunkna i sina mödrars tårar</i></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #783f04;">Alkuperäinen
ilmestymisvuosi: 2017</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #783f04;">Suomennos: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Outi Menna</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #783f04;">Kustantaja: Schildts
& Söderströms</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #783f04;">Sivumäärä: 303</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #783f04;">Kansikuva: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sanna Mander</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #783f04;">Lajityyppi: scifi,
kollaasiromaani</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #783f04;">Mistä saatu:
arvostelukappale</span></div>
</div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-47999184700016586392019-01-08T18:23:00.002+02:002019-01-08T18:41:39.272+02:00Sally Salminen: Katrina<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQNsLXmpT9c4ELkKXJR2OmfRLY_ynVAYKsTa03aBrBHNkWs6L6Jk5sdjFnX-NGVOOUj0Wv7PSDOqrjKBRm66ruF4-Z1sDjPp62bwcBZuIrgYRGUow6QCkFaTIbRHrNkHYXgl1psxC-idd1/s1600/salminen+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="861" data-original-width="1600" height="344" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQNsLXmpT9c4ELkKXJR2OmfRLY_ynVAYKsTa03aBrBHNkWs6L6Jk5sdjFnX-NGVOOUj0Wv7PSDOqrjKBRm66ruF4-Z1sDjPp62bwcBZuIrgYRGUow6QCkFaTIbRHrNkHYXgl1psxC-idd1/s640/salminen+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Sally Salmisen</b> vuonna 1936 ilmestynyt <i>Katrina</i> on jäänyt vuosikymmenten saatossa unohduksiin, mutta Teos on tehnyt todellisen uroteon julkaistessaan klassikkoromaanin uudestaan <b>Juha Hurmeen </b>suomennoksena.<br />
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<br /></div>
1800-luvun loppupuolella pohjanmaalainen Katrina rakastuu ahvenanmaalaiseen merimieheen, joka tulee luvanneeksi tomeralle nuorelle naiselle liikoja loistokkaasta saaristoelämästä. Naimisiinmenon jälkeen Johan huitelee pitkin vuotta laivamatkoilla, ja Katrina joutuu paitsi huolehtimaan miehen ränsistyneestä kodista mutta myös työskentelemään omahyväisille maaherroille ja muille Torsön saaren vallasväen edustajille. Hitaasti mutta varmasti ahvenanmaalaiseen elämäntyyliin sopeutuvaa Katrinaa ei päästetä erityisen helpolla – omapäinen nuori nainen koettelee paremman väen kärsivällisyyttä, ja karu saaristolaiselämä osoittaa kovuutensa säännöllisin väliajoin puhkeavien tragedioiden myötä.<br /><br />Katrina on uskottavan raadollinen kuvaus entisaikojen rankasta elämästä – Salminen kuvaa hienolla tavalla paitsi sisukkaan päähenkilönsä sopeutumista mutta myös unelmien murskautumista, kun Katrina-parka tajuaa olevansa jumissa Ahvenanmaalla käytännössä orjan asemassa. Nuoren Katrinan elämä on hyvin puhuttelevaa luettavaa, ja Salminen purkaa päähenkilönsä selviytymistaistelun sävyttämää ajattelua mielenkiintoisella ja uskottavalla tavalla.<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</div>
<blockquote class="tr_bq" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<i><span style="color: #741b47;">Hänen poikansa osasi nyt kävellä, ja Katrina otti hänet kaikkialle mukaansa töihin. Poika kasvoi tuhdiksi ja vahvaksi, ja Katrina oli kiitollinen jokaisesta kuluvasta päivästä, jona hän tiesi, ettei odottanut jälleen lasta. Niin kauan kuin hän sai olla terve ja vapaa työskentelemään pojan puolesta, eikä hänen tarvinnut jakaa ruoan murenia useimmille suille, oli kaikki niin paljon paremmin. Hän näki hyvin viereisen talon esimerkistä, mikä murskaava mahti köyhyydellä oli kodissa, jossa oli paljon lapsia. Mitä auttoi, vaikka Beda teki töitä kunnes selkä katkeaisi, niin pitkään kuin yksi leipä ja yksi kenkäpari eivät olleet enempää kuin pisara heidän tarpeidensa meressä. Siksi Katrina siunasi jokaisen päivän, jonka hänen poikansa sai olla yksin. Hän tiesi, että pojalla olisi siitä hyötyä koko elämänsä ajan.</span></i> [s.74–75]</blockquote>
Alun rankkojen kokemusten kuvaamisen myötä <i>Katrina</i> kuitenkin siirtyy kuvaamaan päähenkilön perheen sekä torsöläisten elämää, ja viimeistään tässä vaiheessa romaani puhkeaa viimeistään kukkaan upealla tavalla – vaikka kova elämä ei tähän lopukaan. Katrinan lapset varttuvat ja kasvavat mielenkiintoisiksi hahmoiksi omine haaveineen ja heikkouksineen, ja jälkikasvun kipuilu sekä köyhyyden että omapäisten vanhempien varjossa on raastavaa luettavaa. Salminen kuvaa uskottavalla tavalla äidin mielenliikkeitä, kun Katrina yrittää pitää parhaansa mukaan huolen merille halajavista jälkeläisistään ja toisaalta ohjata näitä eteenpäin elämissään. Lopullinen hinta sekä murskatuista että toteutuneista unelmista on kuitenkin kova, ja kovat käänteet lyövät Katrina-paran rajulla tavalla polvilleen kerran toisensa jälkeen. Esimerkiksi <i>Katrinan</i> päättävä kuvaus päähenkilönsä vanhoista päivistä vetää hiljaiseksi upealla tavalla.<br /><br /><i>Katrina</i> onkin traaginen romaani, joka ei kuitenkaan sorru missään vaiheessa liialliseen synkkyyteen. Menetykset ja epäonnenpotkut kääntävät hahmojen elämät ylösalaisin uskottavalla tavalla; yksiulotteisilta vaikuttavista tuttavuuksista tuodaan esille mielenkiintoisia uusia piirteitä. Loistava esimerkki tällaisesta hahmonkehityksestä on huithapelina suunsoittajana tunnettu Johan, joka kasvaa ja kehittyy yksipuolisesta onnenonkijasta varsin syvälliseksi hahmoksi. Pariskunnan suhteen kuvaaminen kolhuineen mutta myös onnen hetkineen on yksi romaanin hienoimmista sivujuonteista. Kaikkiaan Salminen esittelee <i>Katrinassa</i> runsaan, kiinnostavan ja teoksen ilmestymisaikaan nähden erittäin moninaisen hahmokaartin, jonka keskinäisten suhteiden kuvaaminen ei jää yhtään jälkeen esimerkiksi <b>Hanya Yanagiharan</b> <a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/08/hanya-yanagihara-pieni-elama.html"><i>Pienen elämän</i></a> nerokkuudesta.<br /><br />Fyysisesti vastenmielisiksi ja ahneiksi kuvatuista herraskaisistakin paljastuu mielenkiintoisia ja yllättäviä piirteitä sotakirveen hautaamisen jälkeen, mutta rahaan ja valtaan nojaavat yläluokan edustajat eivät epäröi jyrätä vähävaraista kansanosaa tilaisuuden tullen. Yhteiskunnallinen kantaaottavuus on vahvasti mukana <i>Katrinan</i> juonessa, vaikka nämä elementit jäävätkin romaanin puolivälin jälkeen ajoittain taka-alalle.<br /><br />Teoksen julkaisema uusintapainos <i>Katrinasta</i> saa viimeisen mutta erittäin oleellisen silauksensa Hurmeen erinomaisesta käännöksestä. Ruotsin kielen ystäväksi tunnustautunut kirjailija on tasapainoillut hienolla ja uskottavalla tavalla <i>Katrinan</i> monikielisen maailman kanssa – englanninkieliset hokemat ja luontevasti suomennetut sananparret tekevät dialogista sopivan omintakeista mutta ajankuvaan nähden uskottavan oloista luettavaa. Myös yksittäisten hetkien ja saariston arjen kuvaaminen heräävät upealla tavalla henkiin loistavan suomennoksen myötä.<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</div>
<blockquote class="tr_bq" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="color: #0b5394;"><i>Nuoret tytöt vaelsivat käsi kädessä sunnuntai-iltapäivisin merenrantaan katsomaan purjelaivoja. Katrina teki eräänä sunnuntaina saman promenadin kauniissa kevätilmassa. Hän asettui istumaan kallioille lähelle vettä. Hän piti kädessään pientä kimppua voikukkia, jotka hän oli poiminut maantien vierestä. Hänen lähellään istui tyttöjä pienissä ryhmissä kallioilla ja kivillä. He olivat kaikki pukeutuneet parhaisiin kevätkoreuksiinsa ja käyttäytyivät koketisti ja teennäisesti nyt, kun niin monia miehiä oli liikekannalla. Mutta tällä kertaa kaikki housuväki, jopa pikkupojat, oli mennyt aluksiin. Sillä heille ei ollut kylliksi työskennellä niissä kuutena päivänä viikossa. Sunnuntaisin he tekivät niihin huviretkiä ja kiipeilivät köysistössä omaksi ilokseen.</i> </span>[s. 289]</blockquote>
<i>Katrina</i> pääsi yllättämään minut erittäin positiivisesti – verkkaiselta ja karulta vaikuttava romaani kasvaa hämmästyttävän väkeväksi mutta kauniin inhimilliseksi tarinaksi tavalla, jollaista en kyllä osannut odottaa tältä unohdetulta helmeltä. Ilmestymisaikanaan kuulemma ”bestsellerin” aseman saavuttanut kahdeksankymppinen klassikkoteos raivaa tiensä vaivattomasti myös kirjavuoden 2018 parhaimmistoon.<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuhT2d0uBycKZMKyj72QmZ0AOXgZbqWBaG_9bNBTMOwug7_UQh6unz4CH9yCmYFsVJblk2j580RSAxeuvy9LPAqz_QWzRscysph5IXf2AEHVOTGc7FW-2YpD8f-3cBEcOjb1f1mT9efVbP/s1600/salminen+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuhT2d0uBycKZMKyj72QmZ0AOXgZbqWBaG_9bNBTMOwug7_UQh6unz4CH9yCmYFsVJblk2j580RSAxeuvy9LPAqz_QWzRscysph5IXf2AEHVOTGc7FW-2YpD8f-3cBEcOjb1f1mT9efVbP/s320/salminen+_+tuomio.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<br /></div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; margin-right: 0px; margin-top: 0px; orphans: 2; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</div>
<div align="center" style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="color: #741b47;">Alkuteos: <i>Katrina</i></span></div>
<div style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</div>
<div align="center" style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="color: #741b47;">Alkuperäinen
ilmestymisvuosi: 1936</span></div>
<div style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</div>
<div align="center" style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="color: #741b47;">Suomennos: <b>Juha Hurme</b></span></div>
<div style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</div>
<div align="center" style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="color: #741b47;">Kustantaja: Teos</span></div>
<div style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</div>
<div align="center" style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="color: #741b47;">Sivumäärä: 448</span></div>
<div style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</div>
<div align="center" style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="color: #741b47;">Kansikuva: <b>Jussi Karjalainen</b></span></div>
<div style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</div>
<div align="center" style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="color: #741b47;">Lajityyppi:
historiallinen romaani</span></div>
<div style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: left; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
</div>
<div align="center" style="font-family: "times new roman"; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin: 0px; text-align: center; text-decoration: none; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;">
<span style="color: #741b47;">Mistä saatu:
arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-44441991712869145312018-12-30T19:05:00.000+02:002018-12-30T19:05:20.995+02:00David Grossman: Hevonen meni baarin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLA-kEXVbQeiKlsGCrzK4iGuQoBk0qxV9Nmx0AcrKAEFPIlXM8QZNGmZutVht0l3dnkE0oWri39amPfOS-XDiUYl9vsCZQYIsapzpsQE5xtuK1E8rDW1kiTAGKixzxBw1EjDsjeU78paiu/s1600/grossman+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1030" data-original-width="1600" height="412" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLA-kEXVbQeiKlsGCrzK4iGuQoBk0qxV9Nmx0AcrKAEFPIlXM8QZNGmZutVht0l3dnkE0oWri39amPfOS-XDiUYl9vsCZQYIsapzpsQE5xtuK1E8rDW1kiTAGKixzxBw1EjDsjeU78paiu/s640/grossman+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">David Grossmanin</b>
romaanissa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hevonen meni baariin</i>
seurataan kahden lapsuudenystävän yllättävää kohtaamista. Tuomarin hommista
eläköitynyt Avishai saapuu netanyalaiselle klubille seuraamaan
Dovaleh-hauskuuttajan stand-uppia tähden itsensä kutsusta – Dovaleh haluaa
Avishain ”näkevän” koomikon ihan uudessa valossa.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hevonen meni baariin </i>etenee
kahdella tasolla: Grossman seuraa Dovalehin keikkaa yleisön seassa istuskelevan
Avishain näkökulmasta sekä avaa koomikon menneisyyttä runsaiden takaumien
muodossa – Dovalehin esiintyminen herättää mielenkiintoisella ja uskottavalla
tavalla muistoja eloon Avishain mielessä. Miehet käyvät keikan aikana
tietynlaista henkistä vuoropuhelua, ja Grossman osaa hienolla tavalla kuvata taiteilijan
ja yleisön välistä vuorovaikutusta, mikä näyttäytyy voimallisimmin nimenomaan
pienissä hetkissä.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Hän koskettaa kevyesti otsaansa. Siellä täällä muutamat koskettavat hajamielisesti omaa otsaansa, sekä miehet että naiset. Niin minäkin. Tulee outo hiljainen hetki. Ihmiset vajoavat itseensä. Sormeni lukevat otsaani. Se ei ole minulle helppo, tämä kosketus. Hiuksia on tippunut viime vuosina tasaiseen tahtiin, ja ryppyjä on. Uurteita ilmestyy. Kuin joku tatuoisi otsaa sisäpuolelta, kuvittaisi sitä koristeellisilla viivoilla ja suunnikkailla ja neliöillä. Puskevan härän otsa, olisi Tamara sanonut, jos olisi nähnyt. </i>[s. 179–180]</blockquote>
Huomasin romaania lukiessani nimenomaan intensiivisten ja
pitkien keikkakuvausten olevan raskasta ja varsin itseään toistavaa luettavaa,
ja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hevonen meni baariin </i>tuntuu vetävän
niin itsensä kuin lukijansa piippuun jo ensimmäisellä puolikkaallaan. Dovaleh
iskee juttua toimenkuvaansa nähden uskottavista aiheista – navanalusjutut tosin
saavat seurakseen hirtehistä huumoria holokaustista, josta ilkamointi on
varmasti kuohuttanut israelilaislukijoita. Holokaustivitsit ja israelilaisen
viihdemaailman tähtien kustannuksella pelleily menevät varmasti monelta kontekstiin perehtymättömältä suomalaislukijalta hilseen yli.<br />
<br />
Dovalehin lavashow´n sisältöjen ja takaumien pitäisi
ilmeisesti muodostaa jonkinlainen sujuva kokonaisuus, mutta ainakin omalla
kohdallani <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hevonen meni baariin </i>tuntui
rakentuvan kahden hyvin erilaisen puolikkaan varaan – harmittavasti romaanin
selkärangaksi tarkoitettu Dovalehin keikka on näistä kahdesta se heikompi osio.
Toisaalta taas Grossman on onnistunut kuvaamaan ja esittämään Dovalehin tosimaailman
naurattajien tavoin varsin rasittavana esiintyjänä, jonka yritykset heittää
astetta vakavampaa settiä esimerkiksi lapsuudenajan tragedioista tuntuvat kiusallisilta
ja epäluontevilta. Avishai ja lukija raapivat kumpikin päätään miettiessään,
mitä ihmettä Dovaleh oikein yrittää kertoa esimerkiksi kaikkein latteimpien ja
kuluneimpien kaskujen muodossa.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Oli miten oli, tässä on kyse yksinkertaisesta sielusta.” Hän tukahduttaa hymynpoikasen ja vinkkaa ravintolapäällikköä lähettämään minulle toisen oluen omaan laskuunsa. ”Aloittelijan sielupaketti, ei päivityksiä, ei blingiä, ihan perussielu, sielu, jonka omistava mies haluaa syödä kunnolla ja hiukan juoda ja polttaa pilveä ja laueta kerran päivässä ja panna kerran viikossa mistään murehtimatta, mutta sitten käy ilmi, että tällä rasittavalla vitun sielunketkulla on aivan hulluna vaatimuksia! Sillä on jopa oma luottamusmies!” Hän nostaa taas kätensä ja laskee sormillaan: ”Sydänsuruja – yksi! Ja omantunnon kolkutuksia – kaksi! Ja pahan sanansaattajia – kolme! Ja painajaisia ja levotonta vuoteessakieriskelyä, koska pelottaa että miten tässä käy – neljä!”</i> [s. 37–38]</blockquote>
Valitettavasti <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hevonen
meni baariin </i>rypee päähenkilönsä tavoin samanlaisissa uskottavuusongelmissa
– juonen yllättävä vakavoituminen möykkäävän alun jälkeen on kaikkea muuta kuin
kivuton tyylilajin vaihdos, jonka jälkeen paljastuva Dovalehin salaisuus ei oikein
lunasta paikkaansa kokonaisuudessa. Menneisyyden tapahtumien valkeneminen
kuitenkin muuttaa romaanin tunnelman kokonaan, ja katsomossa istuvilla,
Avishain kaltaisilla erityisvierailla on sanansa sanottavanaan.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hevonen meni baariin</i>
on varsin erikoinen romaani, joka on kuitenkin omalla tavallaan puhutteleva kokonaisuus
kaikessa epätasaisuudessaan ja holtittomuudessaankin. Näin omintakeisen lukuelämyksen
purkaminen voi olla varsin hedelmällistä esimerkiksi ennakkoluulottomien
lukupiiriläisten kesken.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhafNKQj0QUuVMkY-IKZoEDd03g_BvWzjdQvcP9iE2JNz5frpPTkZqxvZX4bpBlVkanqUXfqzo1DuKsKg0mqWYeewQuclTojmcs9GfyhWWx7gv_cCfH6j7Q1nj2O3ZjGaMRLlqvRjClN-wE/s1600/grossman+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1100" data-original-width="1600" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhafNKQj0QUuVMkY-IKZoEDd03g_BvWzjdQvcP9iE2JNz5frpPTkZqxvZX4bpBlVkanqUXfqzo1DuKsKg0mqWYeewQuclTojmcs9GfyhWWx7gv_cCfH6j7Q1nj2O3ZjGaMRLlqvRjClN-wE/s320/grossman+_+tuomio.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
Alkuteos: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Sus echad nichnas lebar</i></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
(<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Arto Schroderuksen</b> käännös pohjautuu </div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jessica Cohenin</b> A <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Horse Walks
into a Bar </i>-englanninnokseen<i style="mso-bidi-font-style: normal;">)</i></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
Alkuperäinen
ilmestymisvuosi: 2014</div>
<div align="center" style="text-align: center;">
Kustantaja: Otava</div>
<div align="center" style="text-align: center;">
Sivumäärä: 196</div>
<div align="center" style="text-align: center;">
Kansikuva: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Anna Lehtonen</b></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
Lajityyppi:
psykologinen romaani</div>
<div align="center" style="text-align: center;">
Mistä saatu:
arvostelukappale</div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-61416169786307461912018-12-23T11:36:00.001+02:002018-12-23T11:36:51.591+02:00Jari Tervo: Aamen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5gFqTtYiPuknKVQbNMcjgvcAJAXEVznAS1PwVvOOt_-jhM1L_hNqD-SrGQEIC2fgZtqwuzUZXtB-IWCD5iiSPclfrydPW7H8CEZdNN6LqhqyExsP0-HKNnUdeYD2tZlSfUek7UAZSRUmu/s1600/tervo+_+aamen+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="934" data-original-width="1600" height="372" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5gFqTtYiPuknKVQbNMcjgvcAJAXEVznAS1PwVvOOt_-jhM1L_hNqD-SrGQEIC2fgZtqwuzUZXtB-IWCD5iiSPclfrydPW7H8CEZdNN6LqhqyExsP0-HKNnUdeYD2tZlSfUek7UAZSRUmu/s640/tervo+_+aamen+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jari Tervon</b>
viimeisin romaani <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aamen</i> tuo vahvasti
mieleen toissavuonna ilmestyneen <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2016/11/jari-tervo-matriarkka.html" target="_blank">Matriarkan</a></i>
– Tervo lähtee jälleen avaamaan suomalaista nykymenoa useamman traagisen
ihmiskohtalon kautta. Tosimaailman puolella vahvassa nousussa oleva maahanmuuttokriittisyys on<i> Matriarkasta </i>tutulla tavalla myös<i> Aamenessa </i>voimakkaasti esillä.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aamenen </i>keskushenkilönä
nähdään kahdeksankymppinen, aivoinfarktistaan toipuva Leo Maanvilja, joka
hoipertelee romaanin kiinnostavuudeltaan rajusti vaihtelevien tapahtumien
lävitse. Helsinkiläistä kerrostaloyhteisöä koetteleva murhenäytelmä avautuu sinänsä
luontevasti melkoisen mittavan kertojajoukon esittämien tarinoiden kautta,
vaikka kokonaisuus tuntuukin aluksi erittäin sekavalta – lukijalta kuluu
melkoinen tovi Maanviljan klaanin jäsenten välisten suhteiden hoksaamiseen. Sekavuudestaan
huolimatta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aamenen </i>juoni onnistuu osoittamaan varsin karullakin tavalla sen, kuinka vähän ihmiset
välttämättä ymmärtävätkään toistensa ongelmista ja kärsimyksistä. Nämä hetket
jäävät <i>Aamenessa</i> kuitenkin harmittavan vähiin.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Matriarkkaan </i>perehtynyt
lukija ei voi olla panematta merkille sitä, miten paljon Tervo lopulta
toistaa edellisen romaaninsa sisältöjä uutukaisessaan. Maahanmuuttokysymykset
ja maahanmuuttokriittisyys ovat nyky-Suomessa erittäin päivänpolttavia teemoja,
joiden käsittely tuntuu kuitenkin tässä romaanissa vähän lepsulta ja
ympäripyöreältä – Tervon yritys satirisoida vihapuhetta suoltavia hahmoja on
suoraan sanottuna vähän hampaattoman oloista tekstiä. Antiikin ajan näytelmien
rakenteesta innoituksensa saanut ”sosiaalisen median kuoro” jää lähinnä vähän
päälleliimatun oloiseksi pilkanteoksi kommenttiosastoilla kukkivista kielioppivirheistä ja lähimmäisenvihasta.<br />
<br />
Myös muiden teemojen esittäminen lopahtaa
tarkoituksettomalta tuntuvaksi möykkäämiseksi, jonka aikana Tervo jää pyörittelemään
kuluneita teemoja. Hyvänä esimerkkinä tästä käy
kohta, jossa Leon äiti Karoliina Maanviljaa jakaa ajatuksiaan haudan takaa.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #741b47;">Te ette sikiä enää ollenkaan – telkkarit on isoja kuin näyteikkunat – sylkipisarat ja hilsehaituvat näkyvät – kaikki maailman äänilevyt mahtuu stidiaskiin – mulla oli satakuusikymmentä levyä, valtaosa savikiekkoja ja ne vei helvetin pitkän pätkän kirjahyllystä semmosesta kohtaa johon olisi mahtunut tietosanakirjoja – niitäkään ei ole enää – kaikki vempaimet on ja palkkaa kaksikymmentä kertaa enemmän kuin viisikymmentäluvulla ja puhelimesta voi tilata ruokaa kotiin…<br /> Te lerpat ja te lahopillut synnytätte yhtä vähän lapsia kuin nälänhädän vuosina – te ette synnytä lapsia eikä niitä saa tänne tuodakaan – mitä te teette, te runkkaatte, mieluummin kuin naitte huohottaen ja litisten ja hikoillen, tiedätkö vanhuspoikani mitä te teette – ketkä te, se kysyy – te suomalaiset, te teette itsemurhaa, tuijotatte ruutua käsi housuissa, niin täältä lähtee kansa joka aina maksoi velkansa ja kun tästä korottaa äänensä kaikki ilmoittavat etteivät he ole tähän syyllisiä – joku muu on, ne kyllä tekis lapsia jos siitä maksettaisiin –</span> </i>[s. 131]</blockquote>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Aamen </i>on rutiininomaiselta tuntuvaa ajankuvaa nyky-Suomesta, eivätkä runsaslukuisen
hahmokaartinkaan toimet ja kohtalot jaksa kiinnostaa lukijaa. Yhteiskunnallisia
ilmiöitä puivaa kirjallisuutta etsivien kannattaa mieluummin tarttua vaikkapa
<b>Ossi Nymanin</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/10/ossi-nyman-royhkeys.html" target="_blank">Röyhkeyteen</a></i>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9jFbuC_MrRwoBafW8bSwRu_5923trNjmUGuXL7DJv7tcUK8Q9gXAyI87ihoRzk6NgfCxWflr1LOT7CvUYSYIbTLjYHPazY4tnoKRiOHGFOxf4nLamp6uC87JaICRfHZstJFDI0QJeFCmd/s1600/tervo+_+aamen+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1009" data-original-width="1600" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9jFbuC_MrRwoBafW8bSwRu_5923trNjmUGuXL7DJv7tcUK8Q9gXAyI87ihoRzk6NgfCxWflr1LOT7CvUYSYIbTLjYHPazY4tnoKRiOHGFOxf4nLamp6uC87JaICRfHZstJFDI0QJeFCmd/s320/tervo+_+aamen+_+tuomio.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #7f6000;">Alkuperäinen
ilmestymisvuosi: 2018</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #7f6000;">Kustantaja: Otava</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #7f6000;">Sivumäärä: </span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #7f6000;">Kansikuva: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tuuli Juusela</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #7f6000;">Lajityyppi: satiiri,
kollaasiromaani</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #7f6000;">Mistä saatu:
arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-87367768273980954882018-12-16T18:40:00.000+02:002018-12-16T18:42:24.414+02:00Naomi Alderman: The Power<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSmn31mdOLG2DD-MsqirgqYq99UUkRWLI3jTiMSpl01q-CaRmpIxw29e32jSsdmTXIhCP7UGFZNnbuEMvRvE7_0gBChg9C4RWF4Cc0r1C5LBaeDcOaXXqaBUv7-Ps9sDT5RpAqZe4wat8t/s1600/alderman+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="929" data-original-width="1600" height="370" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSmn31mdOLG2DD-MsqirgqYq99UUkRWLI3jTiMSpl01q-CaRmpIxw29e32jSsdmTXIhCP7UGFZNnbuEMvRvE7_0gBChg9C4RWF4Cc0r1C5LBaeDcOaXXqaBUv7-Ps9sDT5RpAqZe4wat8t/s640/alderman+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Naomi Aldermanin</b>
kehuttu ja kohuttu romaani <i style="mso-bidi-font-style: normal;">The Power </i>tuo
kaikessa provokatiivisuudessaan mieleen <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Margaret
Atwoodin</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/08/margaret-atwood-orjattaresi.html" target="_blank">Orjattaresi</a></i>-teoksen. Englanninkielistä
proosaa vierastavienkaan ei onneksi tarvitse jättää tätä helmeä väliin, sillä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">The Power </i>ilmestyy alkuvuodesta Gummerukselta
suomeksi <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Marianna Kurton </b><i style="mso-bidi-font-style: normal;">Voima-</i>käännöksenä.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">The Power </i>käynnistyy,
kun naiset ympäri maailmaa huomaavat hallitsevansa sähköä – eikä mikään ole
enää entisellään. Voimaantunut ja uusista kyvyistään huumaantunut naisväki aikoo
tasata tilit maailmaa hallinneiden miesten kanssa, ja pian kokonaiset valtiot sortuvat
”tyttöjen päivän” alettua. Romaanissa seurataan naisten kostoretkeä
useamman vuoden mittaisen ajanjakson verran neljän eri hahmon vaiheiden kautta.<br />
<br />
Kasvattivanhempiensa luota hatkat ottava ja
poikkeuksellisilla sähkövoimilla varustettu Allie päätyy Yhdysvalloissa
hengellisen vallankumouksen keulakuvaksi, kun taas rikollisperheeseen
kuuluva englantilainen Roxy on melkoisessa lirissä sotkeutuessaan jengisodan käänteisiin. Amerikkalainen pikkupoliitikko
Margot valjastaa voimansa uran edistämiseksi, mutta hän kantaa huolta omien
kykyjensä kanssa kamppailevasta Jocelyn-tyttärestään. Romaanin ainoa mieshahmo
eli YouTube-”journalistina” työskentelevä Tunde puolestaan matkustaa keskelle kiivaimpia
vallanvaihtoja, joissa edellä mainitut naiset ovat mukana päärooleissa.<br />
<br />
Aldermanin romaani on runsas mutta miellyttävän
ripeätahtisesti etenevä kokonaisuus. Alderman kuvaa uskottavasti ja
mielenkiintoisesti niin hengellisiä kuin tieteellisiä vastareaktioita, joita
naisten saamat supervoimat synnyttävät – ennen kaikkea Allien oma matka uskonnolliseksi
propagandahahmo Eveksi on todella jännittävää ja puistattavaakin luettavaa
esimerkiksi hengelliseen aivopesuun liittyen.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: red;"><i>They say, ’Why do you call God ”She”?’<br /> Eve says, ’God is neither woman nor man but both these things. But now She has come to show us a new side to Her face, one we have ignored for too long.’<br /> They say, ’But what about Jesus?’<br /> Eve says, ’Jesus is the son. But the son comes from the mother. Consider this: which is greater, God or the world?’<br /> They say, for they have learned this already from the nuns, ’God is greater because God created the world.’<br /> Eve says, ’So the one who creates is greater than the thing created?’<br /> They say, ’It must be so.’<br /> Then Eve says. ’So which must be greater, the Mother or the Son?’<br /> They pause, because they think her words may be blasphemy.</i> </span>[s. 80]</blockquote>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">The Power </i>ei ole
kuitenkaan erityisen tasapainoinen lukuelämys, sillä tarinan kunnianhimoisuus
ja monitasoisuus tekevät ajoittain kokonaisuuden seuraamisesta haastavaa puuhaa
– pahimmillaan Aldermanilla tuntuu olevan turhan monta rautaa tulessa, ja eri
juonikuvioita yhdistellään väkivaltaisesti. Esimerkiksi Roxyn
tupsahtaminen Amerikkaan ei ole kovinkaan luonteva aasinsilta Allien maailmaan. Margot jää politikointeineen tarinan edetessä harmittavasti tyttärensä
haasteiden jalkoihin, mutta toisaalta Jocelynin ihmissuhdeongelmien kautta
päästään pidemmän päälle erittäin mielenkiintoisen sisällön äärelle –
esimerkiksi sähköä hallitsevat miespuoliset hahmot kääntävät kokonaisuuden
päälaelleen.<br />
<br />
Tunde on mielenkiintoinen lisä
kokonaisuuteen. Toimittajahahmo pääsee havainnoimaan ja todistamaan ihmisyyden rumimpia ja vastenmielisimpiä
piirteitä – ihmiskunnan valtasuhteiden heilahtaminen päälaelleen ei poista
esimerkiksi ihmiskaupan kaltaisia ilmiöitä. Miesten ja naisten ääriliikkeiden toiminnan
kuvaaminen on sekin mielenkiintoista ja kylmäävää luettavaa siitä, kuinka aatteet
voivat kärjistyä ja eskaloitua seuraamuksiltaan tuhoisiksi näkemyksiksi; eräskin
naistaho hekumoi kuin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Orjattaresi</i>-romaanissa
ikään ajatuksella siitä, että miehet pitäisi sulkea kotiin ja päästää
ulkomaailmaan vain naispuolisen huoltajan seurassa. Radikalisoituneiden miesasiamiesten
öyhöttäminen on sisällöltään varsin tuttua tosielämän puolelta.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Tunde’s read this theory before. You can’t have a good conspiracy plot without any conspirators. He’s only surprised that UrbanDox hasn’t mentioned Jews.<br /> ”The Zionists used the concentration camps as emotional blackmail to get the stuff shipped out in the water.”<br /> There we go.<br /> ”It was a declaration of war. Silent, stealthy. They armed their warriors before they sounded the first battle cry. They were among us before we even knew we’d been invaded. Our own government has the cure, you know, they’ve got it under lock and key, but they won’t use it except on the precious few. And the endgame… you know the endgame. They hate us all. They want us all dead.” </i>[s. 178–179]</blockquote>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">The Power </i>on yliluonnollisista
elementeistään huolimatta uskottava ajatusleikki ihmiskunnan
sisäiset valtasuhteet mullistavista tapahtumista. Kyseessä onkin varsin monitasoinen kokonaisuus, jonka
kintereillä pysyminen vaatii lukijaltaan paljon – mikäli englanninkielinen
proosa tuntuu haastavalta, omia kykyjä ei kannata ehkä lähteä kokeilemaan juuri tämän
teoksen alkukielisen version kanssa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ4ePV4bmz_plbmSaK9oGmrf-rIdVVX_R94GrgWqY0izsfM75HqPU0SVfDTts2Fe6p9t7pD8Imy7l84YW_dlwaeiueovJMZ64MqJ3wrdS_nDzSZyA_LbMaOOasAiMLxQ4b2h36wVsIbuVQ/s1600/alderman+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1021" data-original-width="1600" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ4ePV4bmz_plbmSaK9oGmrf-rIdVVX_R94GrgWqY0izsfM75HqPU0SVfDTts2Fe6p9t7pD8Imy7l84YW_dlwaeiueovJMZ64MqJ3wrdS_nDzSZyA_LbMaOOasAiMLxQ4b2h36wVsIbuVQ/s320/alderman+_+tuomio.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: red;">Alkuperäinen
ilmestymisvuosi: 2016</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: red;">Kustantaja: Penguin
Books</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: red;">Sivumäärä: 339</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: red;">Kansikuva: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Nathan Burton</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: red;">Lajityyppi: fantasia,
scifi, kollaasiromaani, toiminta</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: red;">Mistä saatu: omasta
kirjahyllystä</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-61987970235079742572018-11-29T19:37:00.001+02:002018-11-29T19:37:24.819+02:00Ryūnosuke Akutagawa: Hammasrattaat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaNNOsYjkt-4QEMfX3ShPuy9KkMWi_cYxIHNiuHrgXZrHS5l0PdKchV3oWz6b1pKM3j3kT0kfxIDFKPU4O4URyRRkN6XBv_kiOuFo7jVtofT_90MPpQu3_FIEHsFgYjBzwrdwhT_eqGgCE/s1600/akutagawa+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1153" data-original-width="1600" height="460" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaNNOsYjkt-4QEMfX3ShPuy9KkMWi_cYxIHNiuHrgXZrHS5l0PdKchV3oWz6b1pKM3j3kT0kfxIDFKPU4O4URyRRkN6XBv_kiOuFo7jVtofT_90MPpQu3_FIEHsFgYjBzwrdwhT_eqGgCE/s640/akutagawa+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Viime keväänä ilmestynyt <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hammasrattaat</i>-novellikokoelma esittelee <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ryūnosuke Akutagawan </b>lyhytproosavetoisen
tuotannon ikimuistoisimpia paloja. Alkujaan liki sata vuotta sitten kirjoitetut tarinat ovat erittäin omintakeisia kaunokirjallisia elämyksiä kaikessa omituisuudessaan
ja huikeassa monitasoisuudessaan.<br />
<br />
Akutagawa yhdistää itämaisen kertomaperinteen
oleellisimpia elementtejä läntiseen fantasiaan ja satiiriin luontevalla tavalla. Kirjailijan mielikuvituksekkuus ja kerronnan rikkaus kukkivat
vapaimmin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hammasrattaiden</i> sivumäärällisesti
pidemmissä kertomuksissa. Esimerkiksi hitaasti käynnistyvässä <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Helvetinsermi</i>-novellissa Akutagawa
pohjustaa omalaatuisen taiteilijan pöhköyttä ja juoruilun ympärillä pyörivän
hovielämän kiemuroita kiinnostavalla tavalla.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kappa</i>-tarinassa ääneen
päästetään mielisairaalan potilas, joka on asunut kertomuksensa mukaan mystisten
kappojen kansoittamassa maassa. Potilaan esittämä selonteko tästä seikkailusta
kasvaa suorastaan <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Orwellin</b> ja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Vonnegutin</b> kaltaisten mestareiden sfääreihin,
kun Akutagawa esittelee Kappamaan erikoisuuksia. Sorretun työväenluokan, itseriittoisten
runoilijakappojen ja saukkoja vastaan käytyjen veristen sotien ohella myös
kappojen omituiset lisääntymiskäytännöt nousevat tapetille.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: purple;"><i>Asuttuani Kappamaassa jonkin aikaa pääsin Bagin mökkiin seuraamaan hänen vaimonsa synnytystä. Kappat synnyttävät samalla tavalla kuin ihmisetkin. Samalla tavalla he myös saavat synnytyksessä apua lääkäreiltä ja kätilöiltä. Mutta kun koittaa varsinaisen syntymisen hetki, lapsen isä asettaa suunsa äidin sukupuolielimille ja kysyy kovalla äänellä kuin puhuisi puhelimeen: ”Haluatko sinä syntyä tähän maailmaan? Harkitse tarkkaan ennen kuin vastaat.” Äidin viereen polvistunut Bag toisti tämän kysymyksen monta kertaa. Sitten hän kurlasi pöydällä olevalla desinfiointiliuoksella. Silloin äidin vatsassa oleva lapsi kuului sanovan hiljaa, hieman vastahakoisesti: ”Minä en halua syntyä. Ensinnäkin perintötekijäni ovat isäni puolelta mielisairaustaipumustenkin osalta aivan kamalat. Toiseksi uskon, että kappamainen tapa olla olemassa on pahasta.”<br /> Lapsen vastaus sai Bagin rapsuttamaan hämillään päätään. Paikalla ollut kätilö kuitenkin törkkäsi heti paksun lasisen putken Bagin vaimon emättimeen ja ruiskutti sisään jotakin nestemäistä. Vaimolta pääsi syvä henkäys kuin helpotuksen huokaus. Samalla hetkellä suureksi paisunut vatsa lässähti ja kutistui kuin vetykaasusta tyhjentynyt ilmapallo.</i> </span>[s. 131–132]</blockquote>
Lyhyemmät tarinat ovat varsin omalaatuisia
lukukokemuksia – kertomusten iän huomaa ajoittain
tietynlaisesta faabelimaisuudesta ja vahvasta moraalisesta latauksesta. Hyvänä
esimerkkinä tästä käy novelli <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Taikuus</i>,
jossa rahanahne onnenonkija yrittää taivutella intialaisen maagikon jakamaan
viisauttaan ja taitojaan. Akutagawa onnistuu myös yllättämään kokoelman
niminovellissa, jossa nimetön kirjailija yhtäältä pelkää mutta toisaalta myös
odottaa kuolemaa tavalla, joka tuo melankolisuudessaan mieleen <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Lucia</b> <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Berlinin</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/11/lucia-berlin-siivoojan-kasikirja-ii.html" target="_blank">Siivoojan käsikirja II</a> -</i>lyhytproosakokoelman synkimmät tekstit.<br />
<br />
Sitä vastoin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Nenä</i>-kertomusta
tähdittävä, epäkäytännöllisen suurella tuulenhalkojalla
varustettu munkki on nenävärkkinsä kanssa tuskaillessaan varsin inhimillinen
hahmo, jonka kehittyminen ja henkinen muutos tarinan aikana ovat
mielenkiintoista seurattavaa. Nenänpienennysyritykset taas ovat suorastaan
häiriintynyttä luettavaa, ja pseudotieteelliset toimet tuovat kaikessa
rajuudessaan mieleen <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Daniil Harmsin</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2016/01/daniil-harms-sattumia.html" target="_blank">Sattumia</a></i>-lyhytproosakokoelman tekstien
nyrjähtäneen julman maailman.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #b45f06;">Hoito oli äärimmäisen yksinkertainen. Nenä piti vain keittää kuumassa vedessä, minkä jälkeen sitä piti talloa.<br /> Temppelin kylpyrakennuksessa lämmitettiin vettä joka päivä. Munkkioppilas kävikin heti hakemassa kannullisen niin kuumaa vettä, ettei kestänyt kastaa siihen sormeaan. Nenää ei voinut laskea kannuun suoraan ilman pelkoa siitä, että kannusta nouseva höyry olisi aiheuttanut palovammoja Naigun kasvoihin. Niinpä oppilas päätti puhkaista reiän tarjottimeen ja asettaa sen kannun suuaukon peitoksi niin, että Naigu sai laskettua nenänsä kannuun reiän kautta. Vaikka nenä sitten lilluikin yksinään kuumassa vedessä, sitä ei poltellut lainkaan. Jonkin ajan päästä munkkioppilas sanoi:<br /> – Eiköhän se ole jo keittynyt tarpeeksi.<br /> Naigu hymähti karvaasti. Hänen mieleensä nimittäin juolahti, ettei kukaan sivullinen olisi voinut moisen lausahduksen perusteella mitenkään arvata, että he puhuivat nenästä. Nenä kutisi kuumassa vedessä hauduttuaan kuin kirpun syömä.</span></i> [s. 25]</blockquote>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hammasrattaat</i>
onkin ehdottomasti yksi tämän kirjavuoden vinksahtaneimmista lukuelämyksistä. Aporia onkin tehnyt melkoisen kulttiteon
julkaistessaan näin persoonallista japanilaista kirjallisuutta suomeksi, ja toivottavasti
saisimme tulevaisuudessa nauttia Akutagawan muustakin tuotannosta – näin kiehtova
ja omaleimainen alkukattaus jättää janoamaan lisää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk3a2rCK5g6JmHrlEuPNQwUbekbHX9MeKGKYuCzeA3t_Kd3AhyphenhyphenHc9AR5Y5zw74u4qkyNvAfrrtQWTWdOORbZ_uP_hpYi3OMfg28j6bDdfuD3_nv72OtCFiG8FbA_qWpCZxvpUk3vxWdmiK/s1600/akutagawa+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="967" data-original-width="1600" height="193" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk3a2rCK5g6JmHrlEuPNQwUbekbHX9MeKGKYuCzeA3t_Kd3AhyphenhyphenHc9AR5Y5zw74u4qkyNvAfrrtQWTWdOORbZ_uP_hpYi3OMfg28j6bDdfuD3_nv72OtCFiG8FbA_qWpCZxvpUk3vxWdmiK/s320/akutagawa+_+tuomio.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #666666;">Tekstien
kirjoitusvuodet: 1915–1927 </span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #666666;">Suomennos: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Markus Mäkinen</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #666666;">Kustantaja: Aporia</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #666666;">Sivumäärä: 218</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #666666;">Kansikuva: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Matti Jalava </b>ja <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Janne Mustonen</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #666666;">Lajityyppi:
lyhytproosa ja novellit, fantasia, satiiri</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #666666;">Mistä saatu:
kirjastosta lainattu</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-40941675157209985502018-11-25T18:08:00.000+02:002018-11-25T18:08:21.445+02:00Harri V. Hietikko: Pandemian jälkeen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg11j2aKZPuarisgdWTFKlhQuNgx__Z3I5wpTUNF1KOKwmWn6QghcHYHCE_4ZcBrow2Avvhi-a7yETIH1AMvNBaox5DeaK4IJ8MOx2SQ6ecdVJVPo1w6u6OaB2CZCD73K98yAVnlWLmyncW/s1600/hietikko+_+arvio+2.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="993" data-original-width="1600" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg11j2aKZPuarisgdWTFKlhQuNgx__Z3I5wpTUNF1KOKwmWn6QghcHYHCE_4ZcBrow2Avvhi-a7yETIH1AMvNBaox5DeaK4IJ8MOx2SQ6ecdVJVPo1w6u6OaB2CZCD73K98yAVnlWLmyncW/s640/hietikko+_+arvio+2.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Maailmanloppu on koittanut suomalaisessa kirjallisuudessa viime
vuosina säännöllisin väliajoin: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Laura</b>
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Gustafssonin</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/02/laura-gustafsson-korpisoturi.html" target="_blank">Korpisoturi</a></i> yllätti survivalismivetoisella kertomuksellaan
lopunaikoihin varautuneesta erakosta, kun taas <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tuomo Jäntin</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/04/tuomo-jantti-verso.html" target="_blank">Versossa</a> </i>räpiköitiin
ekokatastrofien ja ihmiset kasveiksi muuttavan luonnonilmiön ristivedossa. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Piia Leinon</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="https://opuseka.blogspot.com/2018/09/piia-leino-taivas.html" target="_blank">Taivas</a></i> puolestaan seurasi Helsinki-nimisen
kaupunkivaltion elämää Harmageddonin ja sisällissodan jälkeen, ja nyt syksyllä
markkinoille pujahtanut <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Harri V.
Hietikon</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pandemian jälkeen</i> muiluttaa
lukijan jälleen keskelle maailmantuhon jälkeistä kaaosta. Vieläkö
suomikummainen post-apokalypsi jaksaa kiinnostaa? <br />
<br />
Pandemia kolmoseksi nimetty kulkutauti on pyyhkäissyt
maapallon yli, ja sairauksista ja kaaoksesta hengissä selvinneet ihmiskunnan
rippeet ovat kääntyneet tuttuun tapaan toisiaan vastaan. Suomikin on
jakaantunut eri heimojen hallitsemien alueiden mukaan, ja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pandemian jälkeen</i> seuraa Auktoriteetti-tahon riveissä
työskentelevän luutnantti Naavasaappaan vaiheita. Romaani alkaa, kun omapäinen
veteraani hätistellään Turun linnan suojista vaaralliselle matkalle hakemaan
luopioeverstiä Kajaanin viidakoista.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pandemian jälkeen</i> avaa
Naavasaappaan reissua seuratessaan maailmanloppuun johtaneita tapahtumia, joita
kyyninen ja yksioikoisesti ajatteleva päähenkilö pyörittelee mielessään. Naavasaapas
toimii ja ajattelee ammattisotilaan tavoin suoraviivaisesti, ja miehen
mietteissä kulkee mukana yllättävän voimakas katkeruus ”muinaisen” maailman välinpitämättömiä
ja typeriä ihmisiä kohtaan. Päähenkilöllä on sanansa sanottavana monista
nykymaailman ilmiöistä, kuten esimerkiksi muunsukupuolisuudesta, sosiaalisessa
median mielipahaisuudesta ja pakolaiskriisistä, joista viimeinen on Hietikon
romaanin maailmassa ollut tuhoisan kulkutaudin puhkeamisen kannalta erittäin
oleellinen tekijä.<br />
<br />
Naavasaappaan katkeruuden osoitukset tuntuvat tiettyyn rajaan asti
uskottavalta ja kiusallisen terävältä huomioilta siitä, kuinka vähän keskitymme nykyhetkessä ympäristömme tapahtumiin ja ilmiöiden taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Pidemmän päälle murpattaminen
alkaa kuitenkin jo vähän ärsyttää, kun provosoivat mietteet jäävät yksitasoiseksi mollaamiseksi.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Toisekseen, vaikka jollain konstilla olisimme saaneet serverikeskukset ja kovalevyt auki, hyöty olisi ollut rajallinen. Viimeiseksi jääneiden vuosikymmenten tuottamat tieteet ja taiteet olivat tuskin muuta kuin totuutta kaihtavaa suhteellisuusajattelua ja identiteetiltään häiriintyneiden yksilöiden pahanolon ilmauksia, vailla ihmiskuntaa kehittäviä ja ylevöittäviä tarkoitusperiä.</i> [s. 88]</blockquote>
Vaikka Naavasaapas osoittautuukin ajoittain vähän
kuluttavaksi seuraksi, miehen matka on täynnä mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja
kokemuksia. Hietikko on vanginnut sivumäärältään vaatimattomaan romaaniinsa monitasoisen maailmanlopun jälkeisen miljöön, jossa nykyaika ja mennyt
kohtaavat muista populaarikulttuurin tuotoksista ammentavissa muodoissa –
aseistetut huligaanijengit tuovat mieleen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Mad
Max </i>-leffojen anarkistiset asvalttisoturit, ja teknologiasta ”vapautuneet” selviytyjät
ovat palanneet entisaikojen oppeihin kuten <i style="mso-bidi-font-style: normal;">The
Walking Dead</i> -sarjakuvien myöhemmissä vaiheissa tehdään. Vanhat
purjealukset seilaavat autioituneella Itämerellä, suunta löytyy aina viimeistään
tähtitaivaalta ja lähitaisteluaseet ovat korvanneet epäluotettaviksi koetut
tuliluikut.<br />
<br />
Hietikon maailmanlopun jälkeinen Suomi on hajonnut
omapäisten aluehallitsijoiden läänien halkomaksi tilkkutäkiksi, jonka läpi
kulkiessaan Naavasaapas kohtaa jos jonkinlaista menijää – esimerkiksi rautatiekiskoilla paikasta toiseen junailevat ortodoksimunkit ja kulkutaudin jälkioireista
kärsivä, asuntovaunussa piileskelevä noita ovat varsin unohtumattomia
tuttavuuksia. Suomea ristiin rastiin matkustanut Naavasaapas osaa iskeä tarinaa
aikaisemmin kohtaamistaan elämänmuodoista, ja varsin häiriintyneiksi riehaantuvat
muistot ovat parhaimmillaan varsin puistattavaa luettavaa. Hyvänä esimerkkinä
tästä käy kohta, jossa Naavaparras varoittelee lukijaa ”Mansister Cityn”
kauhuista.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #0b5394;">Ne selviytyneet, joiden tuossa kahden järven rajaamassa loukossa tiedettiin vielä asuvan, pitivät majaansa viemäriverkostossa tai maanalaisissa käytävissä ja olivat vajonneet täydelliseen barbariaan.<br /> Ilmeisesti metaanin ja rikkivedyn kaltaisten mätänemiskaasujen huumaamina he kumarsivat ruumiita kaluavia koiria jumalinaan.<br /> He kantoivat niiden eteen kiinni saamiaan rottia ja lokkeja, aterioivat yhdessä niiden kanssa ja pahempaakin.<br /> Näitä kirottuja, päivänvaloa arkaillen karttavia, vastenmielisiä ali-ihmisiä ja epäolentoja kutsuttiin myös Anubiksen palvojiksi, egyptiläisen koirankuonolaisen mukaan. <br /> Jokaisella, jopa erämaan kaikkein siivottomimmalla hylkiöllä oli eettinen oikeus ja vapaus vailla minkäänlaista rangaistuksen pelkoa kiduttaa ja tappaa heitä mielensä mukaan.<br /> Esimerkiksi Auktoriteetti oli niin sanotun Turun puhdistuksen aikoihin jopa palkinnut tällaisista teoista, mikäli ne oli uskottavasti kyetty näyttämään toteen.</span></i> [s. 164]</blockquote>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pandemian jälkeen </i>on
varsin tiivistahtinen mutta sisältörikas romaani, jonka kaikki elementit
eivät kuitenkaan lunasta paikkaansa kokonaisuudessa. Esimerkiksi väkinäisiltä tuntuvat yliluonnolliset käänteet jäävät vähän ylimääräisen oloisiksi lisiksi. Sitä vastoin tarinan päätös herättää ristiriitaisia tunteita kaikessa
itsetietoisessa ytimekkyydessään ja äkkinäisyydessään.<br />
<br />
Hietikon romaani tarjoaa rosoisen ja teemoiltaan ajoittain
turhankin mustavalkoiseksi jähmettyvän odysseian, joka kuitenkin tempaisee
rohkean lukijan varmasti mukaansa kaikessa mielikuvituksellisuudessaan.
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pandemian jälkeen </i>onkin juuri sopivan
ripeätahtinen ja omintakeinen maailmanlopun jälkeinen road trip.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy67hTSrmfwPo3pHvKs39enc_o2hzaQwUKtzceuZz6WT40EMiEvhpnxWDIMigpQfJD4vrrHWxclfpcyX8XE1gaHvxgBek3VlJlvlCUoEOkBNHipWZRmgDZ-MttGf6tYXfPjQw1Nmv6upCH/s1600/hietikko+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1028" data-original-width="1600" height="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy67hTSrmfwPo3pHvKs39enc_o2hzaQwUKtzceuZz6WT40EMiEvhpnxWDIMigpQfJD4vrrHWxclfpcyX8XE1gaHvxgBek3VlJlvlCUoEOkBNHipWZRmgDZ-MttGf6tYXfPjQw1Nmv6upCH/s320/hietikko+_+arvio.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #bf9000;">Alkuperäinen
ilmestymisvuosi: 2018</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #bf9000;">Kustantaja: Reuna</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #bf9000;">Sivumäärä: 245</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #bf9000;">Kansikuva: Gravision</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #bf9000;">Lajityyppi: seikkailu,
fantasia, jännitys, toiminta</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #bf9000;">Mistä saatu:
kirjastosta lainattu</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-77184146292810953512018-11-15T21:47:00.000+02:002018-11-15T21:47:04.788+02:00Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja II – Tanssia ruusuilla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnAD6-umE17heB7mSLvO9L4tMvu1xg9f9xovkJlYCSnR84Fl-MR8jx4KM7jM2D2k7xVJAYw5h1VwZF3NLDVxmA9tHq26wumUGEJUQsa2LU8Hh0bK8uFz9pUiydZVNCaRvgnFVbuQxjZIX7/s1600/berlin+_+sk2+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="1600" height="408" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnAD6-umE17heB7mSLvO9L4tMvu1xg9f9xovkJlYCSnR84Fl-MR8jx4KM7jM2D2k7xVJAYw5h1VwZF3NLDVxmA9tHq26wumUGEJUQsa2LU8Hh0bK8uFz9pUiydZVNCaRvgnFVbuQxjZIX7/s640/berlin+_+sk2+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Lucia Berlinin </b>omintakeinen
ja rujonkaunis proosa teki taannoin melkoisen säväyksen <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/01/julia-berlin-siivoojan-kasikirja-ja.html" target="_blank">Siivoojan käsikirja</a> </i>-kokoelman muodossa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Siivoojan käsikirjan </i>toinen osa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tanssia
ruusuilla </i>sisältää 18 novellia, joiden sekaan ei ole eksynyt yhtä ainutta
keskinkertaista tekstiä – kertomukset muun muassa irtolaisten elämäntavasta
innostuvasta lakimiehestä, kuolinpesiä puunaavasta siivoojattaresta ja
taidokkaan sairaanhoitajan yksikseen pyörittämästä sairastuvasta ovat tämän
kirjavuoden kovinta lyhytproosaa.<br />
<br />
Berlinin syöpää sairastavan <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sally</b>-siskon surkea kohtalo toimii tekstien punaisena lankana, ja lukija
saa tuttuun tapaan perehtyä Berlinien klaanin tragedioihin ja tutustua
värikkäisiin perheenjäseniin. Esimerkiksi ykkösosassa taatusti unohtumattoman
ensiesiintymisensä tehnyt hammaslääkärivaarikin vilahtaa tarinoiden seassa.<br />
<br />
Berlin liikkuu tarinoissaan tuttuun tapaan luontevasti ja
mielenkiintoisesti jossain tositapahtumien ja sepitteiden rajamailla. Suurin
osa novelleista tapahtuu enemmän tai vähemmän samassa todellisuudessa, jonka äkkiväärissä
tapahtumissa Berlin on itsekin mukana eri-ikäisenä. Kauniit ja huolettoman
häiriintyneet lapsuusajan muistot, alkoholismin sävyttämä aikuiselämä sairaan
siskon hoivaamisineen sekä Berliniä itsekin lähestyvä kuolema määrittävät tekstien
tunnelmia samalla tavalla kuin aikaisemminkin.<br />
<br />
Kerronta on tuttuun tapaan häikäisevän monitasoista ja kauniin soljuvaa. Esimerkiksi
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Hiljaisuus</i>-lapsuuskuvaus on kaikessa
rujossa rikkaudessaan ja taustalla häilyvässä vaarantunteessaan yksi kokoelman
hienoimmista teksteistä.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #38761d;"><i>Myimme arpoja kaikkialla. Hotelleissa ja rautatieasemalla, sotilashuollon klubilla ja Juarezissa. Kaupungin lähiöt olivat kuin taikaa. Kun siellä kävelee pitkin katuja, ohi talojen ja pihojen, voi joskus illalla nähdä perheitä syömässä tai istuskelemassa yhdessä ja saada ihania välähdyksiä ihmisten elämästä. Hope ja minä kävimme sadoissa kodeissa. Me olimme seitsenvuotiaita, kumpikin eri tavalla hassun näköisiä, ja ihmiset pitivät meistä ja olivat meille ystävällisiä. ”Tulkaa sisään. Ottakaa limonaatia.” Näimme neljä siamilaista kissaa, jotka käyttivät oikeaa vesivessaa ja jopa huuhtelivat pöntön jälkeensä. Näimme papukaijoja ja yhden yli kaksisataakiloisen ihmisen, joka ei ollut poistunut kotoaan kahteenkymmeneen vuoteen. Kaikkein eniten meitä kuitenkin miellyttivät kauniit esineet: maalaukset, posliiniset paimentytöt, peilit, käkikellot ja kaappikellot, värikkäät tilkkupeitot ja matot. Meistä oli mukavaa istuskella meksikolaisten keittiöissä kanarialintujen keskellä, juoda oikeaa appelsiinimehua ja syödä pullaa. Hope oli terävä ja oppii espanjaa pelkästään kuuntelemalla naapuruston väkeä, joten hän pystyi puhumaan vanhojen eukkojen kanssa.</i> </span>[s. 183]</blockquote>
Kirjailijan oma kamppailu viinan kanssa on vahvasti pinnalla
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Tanssia ruusuilla </i>-kokoelman
novelleissa, joissa läträtään iloliemillä yhtä avoimen holtittomasti kuin viimeksikin.
Inhorealismin puolella säännöllisin väliajoin vieraileva kerronta tuo mieleen <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Edward St Aubynin</b> niin ikään
omaelämäkerrallisen Patrick Melrose -saagan huumesekoilut – <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/09/edward-st-aubyn-loistava-menneisyys.html" target="_blank">Loistava menneisyys</a> </i>-kokoomateoksen
romaanit sisältävät samanlaisia itseinhon sävyttämiä mutta ihailtavan kipeästi
kuvattuja kohtauksia päihderiippuvaisten yksilöiden elämästä.
Esimerkiksi kahden rakastavaisen yö poliisiaseman putkassa kuvaa pohjalla
olevien ihmisten keskinäistä hellyyttä julman raadollisella tavalla.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #0b5394;"><i>Minä nuolin veren Jessen silmistä. Siihen meni pitkän aikaa; veri oli paksua ja paakkuuntunutta ja sitä oli tarttunut ripsiin. Oli pakko syljeskellä. Ruosteenvärisen reunuksen keskeltä Jessen silmät hohtivat hunajanruskeina.<br /> ”Hei Maggie, hymyilisit vähän.”<br /> Me suudeltiin. Vartija veti minun pääni pois ja löi. ”Saastainen narttu!” se sanoi. Juuri silloin kuului kovaa karjuntaa, ja Joe tuotiin sisään meidän seuraksi.<br /> Joe oli pidätetty, syynä säädytön kielenkäyttö naisten ja lasten kuullen. Joe oli suuttunut, kun sille ei suostuttu kertomaan, mitä meille oli tapahtunut.<br /> ”Tämä kaveri on kyllä tarpeeksi vanha Redwood Cityyn.”<br /> Joe ei voinut halata meitä, koska sen kädet oli sidottu selän taakse, joten se suuteli meitä molempia. Sikäli kuin muistan, se ei ollut koskaan suudellut meitä suulle. Jälkeenpäin se selitti tulleensa surulliseksi, kun se oli nähnyt että meillä molemmilla oli suu veressä. Poliisi haukkui minua taas pervoksi joka vokottelee nuoria poikia.</i> </span>[s. 124–125]</blockquote>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Siivoojan käsikirja II
– Tanssia ruusuilla </i>onkin sisällöltään loppujen lopuksi pitkälti hyvin
samanlaista luettavaa kuin viimeksikin – huumori, rosoisuus ja kauneus kulkevat
tarinoissa käsikkäin tavalla, joka luonnistuu ainoastaan Berlinin kaltaiselta
kynäniekalta. Ensikertalaisetkin pääsevät takuuvarmasti kyytiin mukaan, mutta
alkuperäisen <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Siivoojan käsikirjan </i>lukeneet
saavat toki Berlinin tekstien maailmasta enemmän irti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgViYb4TgZYDtnXsgboW7SX_xREwKVoELg08uE-0Z55zgxwMI6gxmeGaPHESmL_wivkzCLdKl0LdX6XxPkYBlL2CsA7IYzB201E6T_IObhjO_QgvU9zzQwOuDmFWjyggZUJO05YElAI5_wp/s1600/berlin+_+sk2+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="964" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgViYb4TgZYDtnXsgboW7SX_xREwKVoELg08uE-0Z55zgxwMI6gxmeGaPHESmL_wivkzCLdKl0LdX6XxPkYBlL2CsA7IYzB201E6T_IObhjO_QgvU9zzQwOuDmFWjyggZUJO05YElAI5_wp/s400/berlin+_+sk2+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<span style="color: #38761d;"></span><br />
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Alkuteos: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">A Manual for Cleaning Women –</i></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><span style="color: #38761d;">Selected Stories by Lucia Berlin</span></i></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Tekstien alkuperäiset
ilmestymisvuodet: 1977–1999</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Suomennos: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kristiina Drews</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Kustantaja: Aula
& co</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Sivumäärä: 278</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Kansikuva: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Buddy Berlin</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;"><span style="mso-spacerun: yes;"> </span>Lajityyppi: lyhytproosa ja novellit</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Mistä saatu:
arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-86505295050345054732018-11-08T20:37:00.000+02:002018-11-08T20:37:48.750+02:00Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMsYtSYt43CBxk3pXwUiqWad4FADnAxqO_T9SWhIPHcTVWJReh-JBXEMeu2omRDlD0cTxxRUAG-vRKJ_NLo3a78odL3VYg2FSOtlI6xIMammTWhWLgfwv-x0efgbNr_9CtbKP2x7cawxk7/s1600/nelson+spielman+_+arvio+1.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="932" data-original-width="1600" height="372" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMsYtSYt43CBxk3pXwUiqWad4FADnAxqO_T9SWhIPHcTVWJReh-JBXEMeu2omRDlD0cTxxRUAG-vRKJ_NLo3a78odL3VYg2FSOtlI6xIMammTWhWLgfwv-x0efgbNr_9CtbKP2x7cawxk7/s640/nelson+spielman+_+arvio+1.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Aiemmin syksyllä ilmestynyt <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sisko Savonlahden</b> esikoisromaani <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/10/sisko-savonlahti-ehka-tana-kesana.html" target="_blank">Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu</a> </i>osoitti, että elämänmuutosten aikaansaaminen
saati käynnistäminen on usein melkoisen korkean kynnyksen takana. <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Lori Nelson Spielmanin</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kymmenen unelmaani </i>-esikoinen käsittelee
samanlaisia teemoja huomattavasti vaihtelevammin tuloksin.<br />
<br />
Kosmetiikkayrityksen perijättäreksi kaavailtu Brett
Bohlinger löytää äitivainaansa testamentista melkoisen yllätyksen. Miljoonaomaisuuden
ja toimitusjohtajan pestin saadakseen Brettin on vuodessa toteutettava kaikki
kymmenen kohtaa unelmalistasta, jonka hän laati neljätoistavuotiaana – hevosen
ja koiran hommaaminen eivät ole yksinkertaisia projekteja puhumattakaan siitä,
että Brettin pitäisi listan mukaan jättää nykyinen miesystävänsä
”rakastuakseen”. Lopulta Brett-parka kääntää koko elämänsä ylösalaisin
edetessään listalla eteenpäin, mutta onko ”unelmien” täyttäminen kaiken vaivan
arvoista?<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kymmenen unelmaani </i>seuraa
Brettin elämää vuoden ajan, ja tarina rakentuu vahvasti listan tehtävien
suorittamisen varaan – jokaisen täytetyn kohdan myötä Brett saa tehtävän
suorittamista valvovalta lakimieheltä kirjekuoren, jossa on äidin rohkaiseva
mutta kryptinen haudantakainen viesti. Harmittavasti Nelson Spielman käsittelee
osaa tehtävistä varsin pintapuolisesti, ja päähenkilön tämän mukavuusalueen
ulkopuolelle hätistelevät hommat jäävät vähän merkityksettömiksi etapeiksi
romaanissa. Esimerkiksi herkullisen kiusallinen koomikkona keikarointi
lähibaarin open mic -tilaisuudessa juostaan turhan nopeasti lävitse. Työskentely
niin sijais- kuin kotiopettajana puolestaan etenee todella epäuskottavalla
tavalla, joka ei onnistuisi kyllä todellisessa elämässä sitten millään – hyvänä
esimerkkinä tästä käy kohta, jossa Brett valmistautuu ensimmäiseen työpäiväänsä
kotiopettajana.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #38761d;">Kun pääsen toimistolle, saan tietää että Even lörpöttely olisikin ollut melko pieni ongelma. Esimieheni herra Jackson tulee puheilleni jo ennen kuin olen saanut tietokoneen käynnistettyä.<br /> ”Eve soitti aamulla”, hän sanoo. Hänen valtava ruhonsa täyttää koko ovensuun. ”Hänellä on hätätapaus perheessä eikä hän tule enää töihin. Mutta hän sanoi luottavansa siihen että pärjäät omin neuvoin. Hän käski toivottaa onnea.” Jackson nyökkää minulle jäykästi. ”Joten onnea matkaan.”<br /> Syöksähdän pöytäni takaa niin että neuleeni tarttuu sen rosoiseen reunaan. Se niistä hyvistä ensivaikutelmista. ”Mutta Even oli tarkoitus esitellä oppilaat tänään ja auttaa minut alkuun.”<br /> ”Olen varma että kaikki menee hyvin. Tulitko autolla vai bussilla?”<br /> ”A-autolla.”<br /> ”No niin, sittenhän kaikki on kunnossa.” Hän kääntyy lähteäkseen. ”Pidä kirjaa ajokilometreistäsi. Niistä saa korvauksen.”</span> </i>[s. 133–134]</blockquote>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kymmenen unelmaani </i>on
toki luonteeltaan hömpähtäväksi tarkoitettua luettavaa, jossa asioiden ei ehkä tarvitsekaan
olla ihan niin justiinsa, mutta ajoittain laiskahkolta tuntuvaa juonen
kuljettamista on vaikeampi perustella. Minua häiritsi myös se, miten ongelmanuorten
kanssa työskenteleminen ei lopulta muuta päähenkilöä millään tavallaan. Esimerkiksi
katastrofaalinen sijaisuus ja pahoista henkisistä ongelmista kärsivän nuoren
miehen kotiopettaminen tuntuvat olevan pelkkiä välttämättömiä jalansijoja matkalla
kohti ystävyyttä Sanquita-nimisen oppilaan kanssa, vaikka edellä mainituissa
aiheissakin olisi kyllä jutunjuurta.<br />
<br />
Kunnianhimoisen mutta ongelmiinsa hukkuvan Sanquitan ja Brettin
välinen suhde on toki romaanin yksi mielenkiintoisimmista teemoista, joka kasvaa
ja kehittyy mielenkiintoisella tavalla. Samalla Brett kypsyy ja valmistautuu
tietämättään tarinan loppupuolella odottaviin koviin koitoksiin, jotka tarjoavat
vähän rutiininomaisen ja yksipuoliseksi jäävän loppukliimaksin. Jälkeläisten
hankkimisen ympärille pyörimään unohtuva tarina iskee pöytään pari koomista
mutta eettisesti arveluttavaa juonenkäännettä, joiden luulisi puhututtavan
esimerkiksi romaania puntaroivissa lukupiireissä.<br />
<br />
Spielman kuvaa hienosti <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kymmenen
unelmaani </i>-romaanin loppupuolella sitä, kuinka hankalaa on ihmissuhteissa
tarttua härkää sarvista ja kohdata ongelmat suoraan. Vanhojen ihmissuhteiden
elvyttäminen, toimimattomien sammuttaminen ja esimerkiksi uusien
perheenjäsenten kohtaaminen ovat kukin äärimmäisen haastavia rasteja, ja nimenomaan
näissä kohdissa Nelson Spielman osaa näyttää, kuinka raastavan vaikeaa on muuttaa
oma elämänsä ja kohdata sitten tämän manööverin seuraukset.<br />
<br />
Nelson Spielman kuitenkin tekee hallaa Brettin muutosprosessin
kuvaamiselle sotkemalla mukaan mieskuvioita tavalla, joka horjuttaa muutenkin sisällöltään
runsaan kokonaisuuden tasapainoa. <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kymmenen
unelmaani</i> -teoksen alkupuolella miesasiat ryöhäävät valtoimenaan, kun Brett
pohtii, pitäisikö tämän vauvakuumetta potiessaan pysyä toimivahkossa suhteessa hyvin
tienaavan miehensä kanssa. Puolivälissä deittailuhuolet pyyhkäistään paria harha-askelta
lukuun ottamatta rennosti sivuun, ja loppupuolella mieshuolet nousevat pinnalle
todella väkinäisen juonenkäänteen takia. Epäuskottavan suorapuheisuuden ja suoranaisen
lässyttämisen välillä tasapainoileva dialogi tekee lukemisesta varsinkin
jälkimmäiseen ääripäähän unohtuessaan todella piinaavaa puuhaa.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #0b5394;">Etsin kuusen alta suorakulmion muotoisen paketin. Hän avaa sen ja jää tuijottamaan. Viimein hän nostaa laatikosta puisen laivan.<br /> ”Voi miten hieno.”<br /> ”Halusin antaa tuon, koska olet ollut pelastusveneeni ruorissa ja kaikkea.”<br /> ”Kauniisti ajateltu.” Hän painaa suukon otsalleni. ”Mutta sinä olet oman laivasi kapteeni. Minä olen vain miehistöä.” Hän nousee sohvalta. ”Pieni hetki.”<br /> Hän katoaa eteiseen ja palaa kohta pienen hopeisen lahjapaketin kanssa.<br /> ”Tämä on sinulle.”<br /> Rasiassa on punaisella samettityynyllä kultainen riipus – pikkuruinen laskuvarjo.<br /> ”Jotta laskeutuisit aina jaloillesi.”</span></i> [s. 210]</blockquote>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kymmenen unelmaani </i>on
harmittavan epätasapainoinen kokonaisuus, jossa kuitenkin tuntuu olevan tarinan
mittakaavan ja teemojen puolesta melkoisesti kunnianhimoa mukana. Nelson
Spielman onnistuukin ajoittain pääsemään miellyttävän syviin vesiin, ja nämä romaanin
alkupuoliskolle painottuvat kohdat rohkaisevat kyllä lukijaa jatkamaan eteenpäin
– sitä vastoin ongelmainen loppuosa koettelee lukuiloa liiankin kanssa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCyVdgep7GRJdcJqpninJcaZ1gx8Vt2i6WcMYATAfJ1SFMgnfIvXG8sv57dnI2MZ9lFvozuD-kZQtRDh8gZOpUcg927bjYYmgcVUF9ybxjVplZCNNLd902lYOB1mfoGlG24sPPvy-HSIfC/s1600/nelson+spielman+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="939" data-original-width="1600" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCyVdgep7GRJdcJqpninJcaZ1gx8Vt2i6WcMYATAfJ1SFMgnfIvXG8sv57dnI2MZ9lFvozuD-kZQtRDh8gZOpUcg927bjYYmgcVUF9ybxjVplZCNNLd902lYOB1mfoGlG24sPPvy-HSIfC/s400/nelson+spielman+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div align="center" style="margin-left: 65.2pt; text-align: center; text-indent: -65.2pt;">
<span style="color: #38761d;">Alkuteos: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">The Life
List</i></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Alkuperäinen
ilmestymisvuosi: 2013</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Suomennos: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Outi Järvinen</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Kustantaja: Otava</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Sivumäärä: 376</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Kansikuva: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sarah Gibb</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Lajityyppi: psykologinen
romaani</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Mistä saatu:
arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-18070977782368992772018-10-30T19:14:00.000+02:002018-10-30T19:14:17.082+02:00Kim Leine: Kuilu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvoxWACyzcerF5qGNW43uO4DE4JfH4vHDGBUB5tVAlEKj__1U2nz9F7GKathiO-p9-QKC8irNTrFAjiI8jX0lteQGSrU8sHAPgcVCKkiJP3pTBGCQYiEgFZiDMtSwz5K4Gf-p3QuaUuYzt/s1600/leine+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="998" data-original-width="1600" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvoxWACyzcerF5qGNW43uO4DE4JfH4vHDGBUB5tVAlEKj__1U2nz9F7GKathiO-p9-QKC8irNTrFAjiI8jX0lteQGSrU8sHAPgcVCKkiJP3pTBGCQYiEgFZiDMtSwz5K4Gf-p3QuaUuYzt/s640/leine+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kim Leine</b> teki vaikutuksen
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ikuisuusvuonon profeetat</i>
-romaanillaan nelisen vuotta sitten, eikä alkuvuodesta suomeksi ilmestynyt <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuilu</i> jää juuri pekkaa pahemmaksi. Tanskalaisten
Gottliebin kaksosveljesten traaginen taival on yksi tämän kirjavuoden ikimuistoisimmista elämyksistä.<br />
<br />
Vuonna 1918 Kaj ja Ib Gottlieb lähtevät seikkailunhaluisina vapaaehtoisina
mukaan Suomessa riehuvaan kansalaissotaan. Valkoisten puolella sodittu ”vapaussota”
jättää synkän jälkensä sekä Kajhin että Ibiin, jotka yrittävät kumpikin
karistaa traumansa ja omat luonnevikansa maailmansotien välisen rauhanajan
ilonpitoon. Gottliebin veljekset ja Eurooppa ajautuvat kuitenkin hitaasti kohti
uutta tragediaa, ja Kolmas valtakunta miehittää Tanskan. Niinpä
vastarintaliikkeen jäseniksi päässeet Kaj ja Ib joutuvat jälleen kerran tekemisiin
kuoleman kanssa.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuilu </i>jakautuu kolmeen
hyvin erilaiseen osaan – kyse onkin erittäin sisältörikkaasta ja monipuolisesta
lukuelämyksestä, joka muuttaa muotoaan varsin luontevalla tavalla. Romaanin aloittava
sisällissotakuvaus koulutusleireineen ja Tampereen valloittamisineen ei edusta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuilun </i>omaperäisintä sisältöä, mutta Leine
on onneksi malttanut pitää väkivaltaisen ja intensiivisen sotimisen kurissa
romaanin muuhun sisältöön nähden. 130 sivun mittainen sotaosio on juuri sopivan
mittainen ristiretki, jonka aikana lukija ehtii mainiosti tutustua Kajhin ja
Ibiin sekä huomata, kuinka veljesparat muuttuvat ja vanhenevat melkeinpä
silmissä verilöylyjen keskellä.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuilun </i>Suomeen
sijoittuva osuus etenee myös varsin rivakalla tahdilla, ja romaanin luvut
koostuvat tässä vaiheessa varsin nopeista tunnelmakuvista esimerkiksi
sodanrunteleman maaseudun maisemista tai tuhoutuneen Tampereen raunioissa
kykkimisestä. Leine tarjoilee kieltämättä vaikuttavia ja painajaismaisen
pysäyttäviä väläyksiä toiminnan keskellä.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #0b5394;"><i>He heittävät käsikranaatin huoneeseen, josta kuulevat ääniä, ja kun se on räjähtänyt, he menevät sisään, ja siellä on viisi miestä, kaksi vielä elossa mutta aseistamattomina, ja muutamat heistä, Ib mukaan lukien, ryhtyvät kylmästi ja järjestelmällisesti tappamaan miehiä kiväärinperillä, eivätkä nämä päästä ääntäkään, niin kuin eivät nekään jotka lyövät, kuuluu vain moottoriajoneuvojen hurinaa ja tykistön ja kivääritulen pauketta joka saa seinät välähtelemään ja huoneen välkkymään räjähdysten räikeästä valosta ja heidän järjestelmällisestä, lähes verkkaisesta väkivallastaan, kuin elokuvan nopeina leikkauksina. Kaj näkee että miehet ovat löytäneet lääkärintakkeja ja korsetteja jotka he ovat pukeneet sotilaspuvun päälle, samoin kuin lääkärinvälineitä, otsalamppuja, stetoskooppeja, leikkaussalinaamioita, kumistetoskooppeja, he ovat myös mustanneet poskensa, eikä heitä enää tunnista. Takit ovat jo veressä, ja pian kaikki miehet ovat valkoisissa univormuissa, ne lepattavat heidän ympärillään kun he kulkevat käytävää pitkin kiväärejä rennosti käsissä lepuuttaen, kuin jollakin murhanhimoisella lääkärinkierroksella, ajattelee Kaj joka on edelleen vain sotilasvaatteissaan.</i> </span>[s. 72–73]</blockquote>
Kajn ja Ibin Tanskaan kotiutumisen jälkeen alkaa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuilun </i>mielenkiintoisin ja puistattavin
osuus. Tavallisesta elämästä vieraantuneet veljekset ryhtyvät rakentamaan
kumpikin tahoillaan omaa aikuiselämäänsä, mutta tragediat pysyttelevät
itsepintaisesti Gottliebien kannoilla. On suorastaan huikeaa seurata, kuinka Kaj
ja Ib hylkäävät hitaasti mutta varmasti omat näkemyksensä, jotka kannattelivat veljekset
sodan kauhujen läpi, ja miten veljekset kadottavat itsensä siviilissä
tapahtuvien julmuuksien sekaan. Julma mutta hienovarainen Ib kylvää kaaosta ja
kuolemaa vaivihkaa ympärilleen, kun taas inhimillinen Kaj pyrkimyksistään huolimatta ajautuu
ongelmiin niin ihmissuhteissaan kuin urallaankin.<br />
<br />
Leine pitää <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuilun </i>keskimmäisessä
osassa fokuksen Kajn edesottamuksissa, ja hän on haavoittuvuudessaan ja monitahoisuudessaan
veljeksistä ehdottomasti mielenkiintoisempi ja samaistuttavampi hahmo. Kajn seikkailut
ja elämänvaiheet vievät miesparan suorastaan pelottavien ja varsin yllättävien
sivuhahmojen luokse. Uudet tuttavuudet ovat romaanin häijyyn ja synkkään
ihmiskuvaukseen oivallisesti sopivia, mahtavan omaleimaisia ja karmaisevan
nurinkurisia hahmoja, joiden välityksellä Leine osaa kuvata iloisen 30-luvun
estotonta ja lihallisten nautintojen ympärille rakentuvaa ilmapiiriä
raadollisine lopputuloksineen. Hyvänä esimerkkinä tästä käy sivuhaara,
jonka aikana Kajlla on avoin suhde naimisissa olevaan saksalaiseen arabianopettajaansa.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #990000;"><i>Kun Kaj joskus harvoin törmää Josephan mieheen tai kun he syövät illallista yhdessä, hän huomaa punastuvansa, mutta Herr Müller on täysin asiallinen häntä kohtaan ja keskustelee Tanskan kirjallisuudesta, jota on lukenut alkukielellä, ja Kajn opintojen sujumisesta. Vaihtaako aviopari katseita? Ja jos vaihtaakin, mitä se merkitsee? Vaikka miehellä on hyvä syy olla mustasukkainen, jos hän tietää mitä on tekeillä, ja Kaj arvelee hänen tietävän, Kaj on omalla puolestaan mustasukkainen miehelle ja tuntee itsensä aisankannattajaksi. Hän kuulee miten puolisot puhuvat toisiaan teititellen, ja se kuulostaa Kajn korvissa erityisen intiimiltä, lähes suuteluun verrattavalta, kun taas hän joutuu itse tyytymään mitättömään sinutteluun, ja hän kuulee katkelmia keskustelusta jota Josepha käy miehensä kanssa silloin kun mies on työhuoneessaan, ja hän kuulee että heidän välillään vallitsee vanha ja luja ja rikkumaton luottamus, jota hän ei voi koskaan tavoittaa eikä tuhota. Tämä luottamuksen menetys tekee kipeää, ja se saa hänet inhoamaan Josephaa ja koko asuntoa.</i> </span>[s. 295]</blockquote>
Sitä vastoin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuilun </i>viimeinen
osa saksalaismiehityksen kuvauksineen on hieman ongelmallinen. Leine loikkaa
estottomasti jälleen uudenlaisen sisällön pariin muuttaen romaanin loppuosan jännärimäiseksi
kujanjuoksuksi. Kajn poukkoilu vastarintaliikkeen ja natsien välillä on turhan
pitkitetty ja hivenen sekava vaihe, joka kuitenkin kasvaa hitaasti erittäin
vaikuttavaksi ja traagiseksi päätepisteeksi Kajn ja Ibin tarinalle.
Leine onnistuu nostattamaan tunnelman kattoon itsevarmasti ja tyylikkäästi, ja <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuilun </i>loppuhuipennus on erittäin tyylikäs päätös romaanille.<br />
<br />
Sisällissodan tapahtumiin palaava Sodan
runokirja -epilogi on vähän omituinen loppulause <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuilulle</i>. Leine täydentää kyllä mielenkiintoisesti sotaretkeen
tarkoituksella jätettyjä aukkoja, mutta pohjimmiltaan epilogi tuntuu lopulta
lähinnä sotaisamman sisällön uudelleen lämmittelyltä. Jälkinäytös ei aivan
löydä kokonaisuudesta paikkaansa, mikä on harmillinen takaisku sisällöltään
rikkaan mutta muuten niin ihailtavan yhtenäiseltä tuntuvan kokonaisuuden kannalta.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuilu </i>on koukuttava
ja monitasoinen romaani sodasta, rauhasta sekä näiden kahden ääripään välillä
paikkaansa etsivän ihmisen rimpuilemisesta. Vähän repsottamaan jääneestä
loppupuolesta huolimatta <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Kuilu</i> raivaa
kevyesti tiensä vuoden merkittävimpien lukuelämysten sekaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1_5yLnfkotUr7RJSKvxbwIx7ZHmyZMd8K2_rmq2ISQpyVf0dFB0C00wsOozPNqqAS-T_K9sPEiroapgb9QEIRK0oF7n_ug9MvLEUXEFzxAnB8ZVNVakqm-BrDjnNrukHEJ4z2wTVhgEBI/s1600/leine+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1019" data-original-width="1600" height="253" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1_5yLnfkotUr7RJSKvxbwIx7ZHmyZMd8K2_rmq2ISQpyVf0dFB0C00wsOozPNqqAS-T_K9sPEiroapgb9QEIRK0oF7n_ug9MvLEUXEFzxAnB8ZVNVakqm-BrDjnNrukHEJ4z2wTVhgEBI/s400/leine+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Alkuteos: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Afgrunden </i></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Alkuperäinen
ilmestymisvuosi: 2015</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Suomennos: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Katriina Huttunen</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Kustantaja: Tammi</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Sivumäärä: 724</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Kansikuva: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jussi Kaakinen</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Lajityyppi:
historiallinen romaani</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Mistä saatu:
arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-71729454703484976692018-10-25T19:48:00.000+03:002018-10-25T19:48:09.152+03:00Lauren Beukes: Zoo City – eläinten valtakunta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1dJwRpXG31yqo3KHOQo_vdyVaVkX4P7OPNxZD-UA0zSzJ5NcrWBe_EmEMeaLG4sbQJQn6rRkYNpZBbyYYaq7D01eE6AZWuRP7vIJjOmvrBuzwAQxEo9WaIjEKqT5RMWxpz2fajrGmxhbO/s1600/beukes+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="979" data-original-width="1600" height="390" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1dJwRpXG31yqo3KHOQo_vdyVaVkX4P7OPNxZD-UA0zSzJ5NcrWBe_EmEMeaLG4sbQJQn6rRkYNpZBbyYYaq7D01eE6AZWuRP7vIJjOmvrBuzwAQxEo9WaIjEKqT5RMWxpz2fajrGmxhbO/s640/beukes+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Lauren Beukesin</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Zoo City </i>on viehättävän persoonallinen
jännäri fantasia- ja scifi-elementteineen, mutta kokonaisuus ei valitettavasti
pysy kasassa, vaan lupaavat elementit romahtavat lopulta mielenkiinnottomaksi
sekasotkuksi.<br />
<br />
Lähitulevaisuuden Johannesburgiin on kohonnut Zoo City -niminen
slummi, johon supervoimaiset rikolliset on hätistelty eläinkumppaneineen pois
kunnollisten ihmisten silmistä. Unisen laiskiaisensa kanssa hämärähommia
hoiteleva Zinzi elättää itseään rahankerjuusähköpostien ja oman erikoiskykynsä
kanssa – nuori nainen löytää selvännäkemisensä myötä kadonneita esineitä,
kunhan sopivasta hinnasta on sovittu.<br />
<br />
Zinzi ei valitettavasti osaa aavistaa uusimman keikan
seurauksia, kun hän ottaa omalaatuisen musiikkimogulin tarjoaman
tehtävän vastaan. Epäilyttävissä merkeissä kadonneen teini-ikäisen tähden etsintäoperaatio
kasvaa varsin mittavaksi mutta kovin epätasaiseksi seikkailuksi.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Zoo
Cityn</i> maailmaa ja niin sanottujen eläimellisten eli eläinkumppaneidensa
kanssa liikkuvien rosvojen taustoja avataan tarinan lomassa. Ensimmäisen tunnetun eläimellisen vaiheista kertovan dokumenttileffan arvostelu käy mainosti esimerkiksi siitä, kuinka hienovaraisen persoonallisesti
Beukes osaa avata luomaansa fantasiamaailmaa.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #660000;"><i>Baiyatia kuvattiin useissa julkisissa tilanteissa syöttämässä pingviinilleen lihasuikaleita, joiden hän väitti olevan hänen vihollistensa lihaa. Sanottiin, että hän pystyi kiduttamaan ihmistä koskematta tähän. Huhut voimistuivat: väitettiin, että kyse on mustasta magiasta, geenimuuntelusta, tietokoneella tehdyistä erikoistehosteista. Tai niistä kaikista.<br /> Kun pingviini oli salamurhattu talibanien väijytyksessä, Baiyatin erittäin julkinen kuolema, jonka aiheutti ”musta pilvi” (farsin kielellä </i>Siah Chai<i>), televisioitiin kansainvälisesti. Tapahtuma tallentui tuolloin ensimmäistä kertaa filmille ja aiheutti laajamittaisen paniikin, mikä johti monissa maissa karanteenileirien perustamiseen ja joissakin teloituksiin.</i> </span>[s. 84]</blockquote>
Varsinainen tarina on kuitenkin <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Zoo Cityn</i> ehdottomasti heikoin ja vähiten kiinnostava elementti. Beukes
eksyy turhan helposti luomansa maailman ankeimmille sivukujille, ja esimerkiksi
Zinzin miesasioita puidaan romaanissa tuskastuttavan paljon. Rappioromantiikka ja
vähän ennalta-arvattavat yllätykset päähenkilön kumppanin suhteen eivät tuo
kokonaisuuteen juurikaan mitään lisää, vaikka Beukes yrittääkin ilmeisesti
osoittaa kaikin voimin sitä, miten hankalaa on löytää ja ylläpitää onnea
slummissa asuessa. Zinzi ja muut zoocityläiset hämärähemmot ovat luonnollisesti
traumaattisen menneisyytensä riivaamia ihmisparkoja, mutta hitaasti
paljastuvien taustojen suhteen ei kannata kyllä odottaa mitään erityisen persoonallisia
tai oikeasti yllättäviä käänteitä.<br />
<br />
Beukes kuitenkin onnistuu puhaltamaan hahmoihin suhteellisen
onnistuneesti henkeä varsin persoonallisen dialogin myötä. Kadonneisiin
esineisiin liittyvä Zinzin erikoiskykykin tuo romaanin ihmiskuvaukseen miellyttävää
omintakeisuutta – <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Zoo Cityn</i> maailman
mielenkiintoiset yliluonnolliset elementit yhdistettynä afrikkalaisiin
perinteisiin kannattelevat muuten hieman hataraa kokonaisuutta luontevalla
tavalla.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Anteeksi kun jouduitte odottamaan. Amira, sinä näytät ihastuttavalta. Toimiiko botox? Ehkä kannattaisi kokeilla sitä lintuunkin. Ja sinä olet varmasti uusi apulaisemme”, hän sanoo haudaten käteni valtavien Mikki Hiiren käpäliensä väliin. ”Se oli vitsi”, hän sanoo silmää iskien. ”Jotakuinkin.”<br /> Laiskiainen päästää pienen parahduksen ja kapuaa pöydältä syliini. Se näkee saman kuin minä – musiikkimogulin imagoa rumentaa hukattujen esineiden möykky, joka roikkuu hänen päänsä yllä kuin musta lonkeroinen kasvain. Se on mustekala, mutta sen paksut mustat lonkerot on katkaistu ja jäljellä on vain tyngät. Tusinoittain tynkiä, jotka kiemurtelevat iljettävästi.<br /> Se on surkeimpia viritelmiä, joita olen kuunaan nähnyt. On olemassa keinoja, joilla langat voi katkaista. Hyvä </i>sangoma <i>osaa tehdä sen. Mutta ne kasvavat lopulta takaisin järeämpinä kuin koskaan. Mustan sädekehän varjossa Huronin iho näyttää kelmeältä, posket roikkuvilta, silmät tyhjiltä ja kiiltäviltä.</i> [s. 101]</blockquote>
<i>Zoo City</i> jää mielikuvituksellisuudestaan huolimatta varsin vaisuksi jännäriksi – puitteet ovat enemmänkin kuin kunnossa,
mutta tarina kompastelee eteenpäin turhan ailahtelevin tuloksin. Astetta erikoisempaa fantasiaa etsivien kannattaa suunnata tietyllä varauksella <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Zoo Cityyn</i>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLTeIsiLgBqKJX_KD99Zz_mLLLgj6pzyOIXXFgifBamF8nM9yr4Cn7rq_gIc0y0id7R_QK7ol0ZV7A__T3vAiINWnZTdkqdD1ksal1mTXcGCifZCttfws-lqsnSmvgUZSl1FEDf65LY1xw/s1600/beukes+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1063" data-original-width="1600" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLTeIsiLgBqKJX_KD99Zz_mLLLgj6pzyOIXXFgifBamF8nM9yr4Cn7rq_gIc0y0id7R_QK7ol0ZV7A__T3vAiINWnZTdkqdD1ksal1mTXcGCifZCttfws-lqsnSmvgUZSl1FEDf65LY1xw/s400/beukes+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #660000;">Alkuteos: <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Zoo City</i></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #660000;">Alkuperäinen
ilmestymisvuosi: 2010</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #660000;">Suomennos: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Tytti Viinikainen</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #660000;">Kustantaja: Aula
& co</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #660000;">Sivumäärä: 189</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #660000;">Kansikuva: <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Joey Hi-Fi</b></span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #660000;">Lajityyppi: fantasia,
toiminta, jännitys, scifi</span></div>
<div align="center" style="text-align: center;">
<span style="color: #660000;">Mistä saatu: omasta
kirjahyllystä</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-55158919454456711452018-10-21T19:40:00.000+03:002018-10-21T19:40:50.215+03:00Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPSh_0PRYUWxCiLCDQazJjl0WWlAVQZlAdKks6CGhM4-kUo4JqpFFn-o3vx3jXAODNzyeYjmbWA2JwAkjZnyj7eAELu0Feqk-tnoGavk5FDJFsH6OelJSj_dRU64sMaIPEoJGjvwHK-plt/s1600/savonlahti+_+arvio+2.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1022" data-original-width="1600" height="408" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPSh_0PRYUWxCiLCDQazJjl0WWlAVQZlAdKks6CGhM4-kUo4JqpFFn-o3vx3jXAODNzyeYjmbWA2JwAkjZnyj7eAELu0Feqk-tnoGavk5FDJFsH6OelJSj_dRU64sMaIPEoJGjvwHK-plt/s640/savonlahti+_+arvio+2.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Sisko Savonlahden</b>
esikoisromaani <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ehkä tänä kesänä kaikki
muuttuu</i> on rikas ja monitasoinen pelinavaus tekijänsä kirjailijanuralla. Työnteon,
ihmissuhteiden, yksinäisyyden ja aikuisuuden ristiaallokossa pyristelevän
nuoren naisen tarina tuo vahvasti mieleen <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Erkka
Mykkäsen</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/03/erkka-mykkanen-something-not-good.html" target="_blank">Something not goodin</a> </i>– sekä Mykkänen että Savonlahti osaavat tiivistää näennäisen kepeällä otteella eteneviin
romaaneihinsa kokonaisen sukupolvikuvauksen luontevasti ja uskottavasti.<br />
<br />
Savonlahden romaanin kertojana toimiva ja vapaana
toimittajana työskentelevä päähenkilö hakee ja tekee töitä, syö sipsejä, ravaa
ympäri Kalliota rakkauden- ja elämännälkäisenä, matkustelee, makoilee
parvekkeella kuunnellen Linnanmäeltä lähtevää metakkaa ja haaveilee uudesta
elämästä, jonka aloittaminen tuntuu olevan aina niin lähellä, vaikka lupaavilta
tuntuneet kesät muuttuvat aina lopulta syksyiksi.<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;"><br /></i>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ehkä tänä kesänä </i>on sisällöltään varsin runsas romaani, joka
kuitenkin vilistää eteenpäin varsin reippaalla tahdilla – vauhti ei kuitenkaan
tunnu missään vaiheessa liian kovalta. Ripeätahtisuus lähinnä muistuttaa ajan
vääjäämättömästä kulumisesta traagisella tavalla, joka on Savonlahden romaanin
yksi hienoimmista piirteistä.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ehkä tänä kesänä
kaikki muuttuu</i> kuvaa aikuisuutta siekailemattoman ja jopa julman
rehellisellä tavalla – päähenkilön päivät kuluvat vetelehdinnän ja omassa
elämässä eksyksissä olemisen parissa kuin <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Ossi
Nymanin</b> <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/10/ossi-nyman-royhkeys.html" target="_blank">Röyhkeydessä</a></i> konsanaan.
Savonlahti osaa kuvata hienosti holtitonta tasapainoilua vetkuttelun ja
impulsiivisluontoisen aikaansaamisen välillä esimerkiksi kohdassa, jossa päähenkilö
kuljeskelee Oikotie-sovelluksen välityksellä <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Uniikin </b>myytävänä olevan kodin näköisversiossa ja samalla
laskettelee luikuria puhelimeen.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: magenta;">Siirryin Uniikin keittiöön. Isäni alkoi puhua siitä, kuinka mikään yritys ei pysynyt enää pystyssä, koska ihmiset tilasivat kaiken netistä, ja siitä, kuinka printti teki kuolemaa. Ihmiset jäivät työttömiksi, ja töitä oli vaikea löytää. Ajat olivat kova, maailma oli kova, mutta ihmiset olivat selvinneet aiemminkin. Uniikin keittiössä oli penkki, jonka päällä olevassa taulussa luki DO MORE OF WHAT MAKES YOU HAPPY.<br /> ”Mutta hyvä, että sulla on duunia”, isä sanoi.<br /> ”Joo”, vastasin.<br /> Puhelun päätyttyä tunsin pienen piston sydämessäni. Siirryin Oikotien avointen työpaikkojen osioon. Ja mitä näinkään: suuri kirjakauppaketju haki myyjiä. Minähän olen unelmahakija, ajattelin ja aloin täyttää työhakemusta. Jokaisen koulutuksen ja työpätkän alku ja loppu täytyi merkata päivän tarkkuudella. En jaksanut kaivaa vanhoja todistuksiani esiin, joten keksin päivät päästäni ja toivoin, ettei yksikään niistä sattunut olemaan sunnuntai.</span></i> [s. 136–137]</blockquote>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ehkä tänä kesänä
kaikki muuttuu </i>on myös ihmissuhdekuvauksensa osalta timanttista tavaraa.
Savonlahti onnistuu osoittamaan, miten vaikeaa ”oikeiden” tai edes läheisten
ihmissuhteiden luominen on nykyajan Tinder-ruletin pyörityksessä – unohtamatta omia
suuria odotuksia ja ironista itsetietoisuutta, jonka taakse on helppo piiloutua
ja toisaalta kadottaa tärkeitä ja merkityksekkäitä asioita. Ystävyyssuhteiden vaikeuden
kuvaaminen on myöskin loisteliasta, kun Savonlahti kuvaa muun muassa tyhjätaskuisen
päähenkilönsä nolostelua kavereiden maksellessa menoja.<br />
<br />
Savonlahden tyyli on sopivan piikikästä, nasevaa ja välillä koomistakin luettavaa. Päähenkilön tarkat kuvaukset esimerkiksi muotiin
ja ehostautumisen kiemuroihin liittyen ovat mielenkiintoista luettavaa, ja esimerkiksi
pitkät kuvaukset kaunistautumisesta eivät tunnu mitenkään ylimitoitetuilta,
vaan ne sopivat romaanin arkirealistiseen tunnelmaan oivallisesti. Päähenkilö tuntuu hauskalla
tavalla vähän ärsyttävän ylianalyyttiseltä ja tarkalta pingolta, ja hänessä on myös
huvittavia draamakuningattaren elkeitä. Romaanin kertojan runollisten ja mukadramaattisten
ajatusleikkien seuraaminen on varsin viihdyttävää ja monitasoista luettavaa.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #b45f06;">Hänen hiuksensa olivat niin pitkät, että ne ylsivät
poninhännälle. Se tuntui raa´lta: hänen elämänsä oli mennyt eteenpäin ilman
minua. En ollut ajatellut, että entisen poikaystäväni hiukset voisivat kasvaa niin
pitkiksi, en, vaikka olin ajatellut moni asioita hänestä. Olin ajatellut
esimerkiksi sitä, että hän oli varmasti niitä ihmisiä, jotka eivät käytä
talvisin kaulahuivia. Jos suhteemme olisi jatkunut, olisin varmasti kauhistellut
sitä jatkuvasti. Mutta koska hän hylkäsi minut ennen kuin pakkaset alkoivat,
emme koskaan ehtineet kysellä toisiltamme aamuisin, miten kylmää ulkona oli ja
miten sinne täytyi pukeutua. Sen kaltaiset kokemukset jäivät kokematta, kun
tuli jätetyksi syyskuussa.</span></i> [s. 89–90]</blockquote>
Romaanin päähenkilö jää kuitenkin vähän yksipuoliseksi hahmoksi
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Something not goodin </i>Veikkoon nähden,
joka muovautuu ja kehittyy uskottavalla tavalla Mykkäsen luomien
juonenkäänteiden myötä. Savonlahden romaanin
kertoja ei puolestaan oikein tunnu ottavan opikseen epäonnenpotkuista, mikä ei
yllättäen sitten tunnukaan laiskalta hahmonkehitykseltä vaan pikemminkin traagiselta,
kun elämänmuutosta janoava nuori nainen ei kuitenkaan ole itse valmis ottamaan
askelta eteenpäin elämässään.<br />
<br />
Ihmiselon kuvauksen ohella Savonlahti loistaa myös
esitellessään Helsingin eloa ja menoa. Savonlahti kuljettaa lukijaa hahmonsa kommellusten mukana aina
Piritorin S-marketin sipsihyllyltä Döner Harjuun syömään ja eteläisen
kaupunginosan puistoihin, ja kaupunkielämän havainnoinnit tuovat kerrontaan
mukaan huikeita lisäsävyjä.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: magenta;">Pinaatti-minttu-mango-kookossmoothie maksaa seitsemän ja puoli euroa – tervehenkinen elämä ei tule halvaksi. Café Ursulan terassi on askarreltu auki remontin takia, joten joudumme jäämään sisälle istumaan. Onneksi meillä käy tuuri, ja vapaana on paikka, josta on suora näkymä merelle. Suomenlinna on kauempana kuin muistin, huomaan, mutta liekö sillä väliä, kun en koskaan käy siellä.</span> </i>[s. 210]</blockquote>
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ehkä tänä kesänä
kaikki muuttuu </i>on hienovarainen mutta varsin persoonallinen, omakohtainen ja
luontevasti etenevä lukuelämys. Lyhyitä ja suhteellisen itsenäisiä lukuja on
helppo ahmia vaikkapa työmatkalla metrossa istuskellessa, mutta rehellinen ja
suorasukainen aikuiselämän kuvaus nivoo runsaan kokonaisuuden yhteen upealla ja omaleimaisella tavalla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfOLJWjVhbqdjtNGS-TI1xlMpPaIvORERtz4Ma1QAPe7sYzKp4H5xk8Oi6BrGCx3K-LV1OiFTJj-LNyWXVk2fQShJLebZBD2909MVSFlo5eXxnfnZSP6JCb3IA3dC9hsK3toZRUi2YF7fp/s1600/savonlahti+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="963" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfOLJWjVhbqdjtNGS-TI1xlMpPaIvORERtz4Ma1QAPe7sYzKp4H5xk8Oi6BrGCx3K-LV1OiFTJj-LNyWXVk2fQShJLebZBD2909MVSFlo5eXxnfnZSP6JCb3IA3dC9hsK3toZRUi2YF7fp/s400/savonlahti+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div align="center" style="text-align: center;">
<i><b>Petter</b> on käynyt
Kallion ruokakaupoista </i><br />
<i>ehdottomasti eniten </i><i>Porvoonkadun Alepassa.</i></div>
<i></i><br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2018</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Kustantaja: Gummerus</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Sivumäärä: 304</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Kansikuva: <b>Hilla Semeri</b></span><br />
<span style="color: #0b5394;">Lajityyppi: psykologinen romaani</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Mistä saatu: kirjastosta lainattu</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-51105794198133982552018-10-16T19:30:00.000+03:002019-01-28T15:35:34.752+02:00Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgipsvGQXybrG3StlNN-JD_2q1fDIs57TLPhva9jgpJ4SCZzDjX1QTx8zeNuiIzFdNtLmglSfkgQl-J7986LI905oz68iLctH4MyKQkxTu_5fiZyspdCTkYLqDNkVbX4EEpyXtn4X6CWQWG/s1600/veirto+_+ohk2+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="726" data-original-width="1091" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgipsvGQXybrG3StlNN-JD_2q1fDIs57TLPhva9jgpJ4SCZzDjX1QTx8zeNuiIzFdNtLmglSfkgQl-J7986LI905oz68iLctH4MyKQkxTu_5fiZyspdCTkYLqDNkVbX4EEpyXtn4X6CWQWG/s640/veirto+_+ohk2+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Kalle Veirton</b>
taannoinen <i style="mso-bidi-font-style: normal;"><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/03/kalle-veirto-ohut-hauska-kirja.html" target="_blank">Ohut hauska kirja</a></i> oli
juuri sopivan mittaiseksi typistetty lukuelämys, joka maittoi ainakin vähän varttuneemmalle lukijalle oikein
mukavasti – arvostelun saamien näyttökertojen perusteella <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ohut hauska kirja</i> tuntuu edelleen kiehtovan uusia lukijoita. Hiljan
ilmestynyt <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ohut hauska kirja 2</i>
puolestaan on melkoisen sekava ja aivan liian kovalla tahdilla etenevä teos.
Tämä arvostelu sisältää pari juonipaljastusta romaanin tapahtumista. <br />
<br />
Ysiluokkalainen Anselmi on vetänyt viimeisenä kouluvuotenaan
mutkat vähän turhankin suoriksi – niskassa on korvausvelvoite kadonneesta
pyörästä, ja TET-harjoittelu on jäänyt tekemättä. Jälkimmäisen ongelman
ratkaisu on kuitenkin varsin lähellä, sillä Anselmi pääsee kirjakauppaan
hommiin parin muun mattimyöhäisen tettiläisen kanssa. Tylsältä vaikuttava
viikko putiikissa muuttuu kuitenkin Anselmin kertomana koko ajan
mielenkiintoisemmaksi ja hurjemmilla juonenkäänteillä varustetuksi ajanjaksoksi.<br />
<br />
Romaanin kertojana toimiva Anselmi on varsin
mielenkiintoinen tapaus, jonka suoranaiset valheet tulevista tapahtumista ja
lukijan jatkuva hämääminen tekevät lukemisesta vähän kaksitahoista puuhaa. On
toki viihdyttävää seurata, kuinka kliseisiksi nuortenromaanin sisällöiksi
tarkoitetut juonenhaarat karsiutuvat yllättäen tarinasta pois – esimerkiksi
stereotyyppiset TET-toverit herättävät esittelykierroksella lukijan odotukset
tietynlaisesta nuorten miesten tähdittämästä kasvukertomuksesta, mutta hahmojen
pois jääminen tarinasta muuttaa kokonaisuuden miellyttävällä tavalla.
Kirjakaupassa työskentely puolestaan paljastuukin lopulta lähinnä
jälleenmyyntikelvottomien niteiden silpomiseksi kuin <b style="mso-bidi-font-weight: normal;">Jean-Paul Didierlaurentin</b> <a href="http://opuseka.blogspot.com/2016/05/jean-paul-didierlaurent-lukija.html" target="_blank"><i>Lukija aamujunassa</i> </a>-romaanissa konsanaan.<br />
<br />
Toisaalta taas Veirto tulee nostattaneeksi lukijan odotukset
joko tietoisesti tai tahattomasti varsin korkealle – kuolinpesän
tyhjennyskeikalla tapahtuva yllätys takakannessakin mainostettuine ”kääpiöineen” ja ”naisineen” on lopulta
vähän lattea loppuhuipennus kovaa möykkää itsestään pitäneelle tarinalle.
Romaanin ehtoopuolella mukaan luikertavat romanttiset elementit ovat
kiusallisesti päälle liimattuja lisätasoja, joita <i>Ohut hauska kirja 2</i> ei
tarvitse saati kaipaa.<br />
<br />
Jatkuva tulevilla tapahtumilla kuumotteleminen menettää siis
väkisinkin tehoaan. Myös se ärsyttää, kun Anselmi on koko ajan hieromassa
tietojaan tulevista tapahtumista ja toisaalta epäluotettavaa kertojuuttaan
lukijan naamaan.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #cc0000;">Kuten sinä tiedät ja kun olen kertonut, paljon muutakin oli edessä. Tuona hetkenä en kuitenkaan itse arvannut siitä mitään. Sen kun raahasin Tinon perässä pahvilaatikon kellariin ja sieltä puoli kerrosta ylös takapihan suuntaan.<br /> Ja sitten taas revittiin.<br /> Puolen tunnin päästä Tino sanoi: <br /> ”Ei, en mä kuitenkaan rupea tekemään tätä elämäntyökseni.”<br /> En olisi minäkään ruvennut, eikä repiminen tosiaankaan ollut se syy, joka vei minut syvälle kirja-alan syövereihin. Se tapahtuu vasta myöhemmin. Mutta on jo oraallaan. Olitko tarkkaavainen? Huomasitko?</span></i> [s. 40–41]</blockquote>
Mielenkiintoiset sivuhahmot tuovat pikaisine poikkeamisineen
tarinaan mukaan omanlaistaan väriä ja anarkistista vallattomuutta, jollaista ei
useinkaan nähdä konventioihinsa vakiintuneessa nuortenkirjallisuudessa.
Riskaabelimmat ja omintakeisemmat ratkaisut tuntuvat kuitenkin välillä
hakuammunnalta, eivätkä esimerkiksi kaupassa asioivat omituiset aikuiset hahmot
täysin löydä paikkaansa kokonaisuudesta.<br />
<br />
<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Ohut hauska kirja 2</i>
on edeltäjänsä tavoin juuri sitä, mitä opuksen nimi lupaakin – niin hyvässä
kuin pahassa. Vaikka viihdyin pääosin hyvin Veirton viimeisimmän kanssa, teos
jäi nimenomaan juonellisilta ansioiltaan varsin vaatimattomaksi ja ohueksi.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä nuoremmat lukijat ovat näin
virkistävän äkkiväärästä mutta laadullisesti turhan ailahtelevasta
kokonaisuudesta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8M6GPBYjmQZZ9hKnAm06waemCWdK4l90lKV3jQYx6u2koRxy_F9BcC_aUXjV1T-2wHxhJg9qMFVP2-Lg8-QLsZnjwtzHgEgLUfqElcfk40jTvDqf6zIEuv3IyerA2GjbODFTJpJylS6_v/s1600/veirto+_+ohk2+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="976" data-original-width="1600" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8M6GPBYjmQZZ9hKnAm06waemCWdK4l90lKV3jQYx6u2koRxy_F9BcC_aUXjV1T-2wHxhJg9qMFVP2-Lg8-QLsZnjwtzHgEgLUfqElcfk40jTvDqf6zIEuv3IyerA2GjbODFTJpJylS6_v/s400/veirto+_+ohk2+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br />
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2018<br />
Kustantaja: Karisto<br />
Sivumäärä: 144<br />
Kansikuva: <b>Petri Latvala</b><br />
Lajityyppi: nuortenromaani<br />
Mistä saatu: kirjastosta lainattu</div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-78309149419181059082018-10-07T19:21:00.003+03:002018-10-07T19:21:20.841+03:00Ruth Ware: Valhepeli<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWkHV6GORYJRspZKm6ox6MOoCDO53rzIWyRQqor4CeALIUv0_uIlfnCyYk7gewMK4P6dZtN8-9ubwQ_XsDcd9CycXCpO3ZU1uORszaQX_cSucQIjZN6vU_YQQZNg5pgBOMz6l6pfgCvU3s/s1600/ware+_+vp+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="961" data-original-width="1600" height="384" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWkHV6GORYJRspZKm6ox6MOoCDO53rzIWyRQqor4CeALIUv0_uIlfnCyYk7gewMK4P6dZtN8-9ubwQ_XsDcd9CycXCpO3ZU1uORszaQX_cSucQIjZN6vU_YQQZNg5pgBOMz6l6pfgCvU3s/s640/ware+_+vp+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b>Ruth Ware</b> tarjoilee <i>Valhepeli</i>-jännärissään samanlaisia jännittäviä käänteitä kuin taannoisessa <a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/07/ruth-ware-nainen-hytissa-10.html" target="_blank"><i>Nainen hytissä 10</i></a> -trillerissään. Yhtä lailla koukuttava ja hyytävä uutukainen jää kuitenkin edeltäjänsä jalkoihin omituisen ja vähän korninkin loppupuoliskonsa takia.<br />
<br />
Isa Wilde viettää pikkulapsiarkea Lontoossa miehensä ja Freya-vauvelin kanssa, mutta idyllin särkymiseen ei lopulta tarvita yhtä tekstiviestiä enempää. Viestin on lähettänyt Isan nuoruudenkaveri Kate, joka kutsuu päähenkilön ja tyttöjengin kaksi muuta edustajaa eli Fatiman ja Thean luokseen pieneen rannikkokaupunkiin. Kyseessä ei ole mikään lomakutsu, sillä menneisyyden salaisuudet uhkaavat päästä päivänvaloon – Saltenin taajaman asukkaat ja läheisen sisäoppilaitoksen henkilökunnan edustajat puolestaan eivät ole unohtaneet tiivistä ja ilkeämielistä tyttönelikkoa.<br />
<div>
<i><br /></i>
<i>Valhepeli</i> seuraa Saltenin nykymenoa ja menneisyytensä kohtaavien naisten edesottamuksia. Takaumissa taas avataan Isan ja kumppaneiden dramaattista sisäoppilaitosaikaa. <i>Valhepelin </i>mielenkiintoisimpana elementtinä toimiikin juuri Isan ja kumppaneiden muodostama kvartetti, joka hämää muita ihmisiä valheillaan. Aikuisiksi kasvaneiden naisten jälleennäkeminen on jännittävää luettavaa romaanin alkumetreillä, kun Isa ja muut matkalaiset saapuvat Katen luokse kiusoittelevan verkkaiseen tahtiin. Repaleista elämää elävä ja kasinolla työskentelevä Thea jäi kohdallani nelikon etäisimmäksi jäseneksi, mutta tykästyin eniten Fatimaan, jonka elämänmuutoksista Ware osaa loihtia mielenkiintoista dialogia.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #38761d;"><i>Fatima pudistaa hymyillen päätään ja osoittaa harteillaan löysästi lepäävää huivia.<br /> ”Ajat ovat muuttuneet, Thea. Tämä ei ole pelkkä asuste.”<br /> ”Voi, kulta rakas, ihanko totta, ei yksi hijab sinusta nunnaa tee! Meillä kasinolla käy jatkuvasti muslimeja, ja yksikin sanoi, ettei gin tonicia lasketa alkoholiksi vaan lääkkeeksi kiniinin takia.”<br /> ”A. teologipiireissä sanottaisiin, että puhut hevonkukkua”, Fatima sanoo. Hän hymyilee yhä, mutta hänen kepeässä sävyssään on hiven terästä. ”Ja b. sillä joka käyttää hijabia kasinolla, täytyy olla aikamoista disassosiaatiota, kun huomioidaan Koraanin kanta uhkapeliin.”</i> </span>[s. 72]</blockquote>
<div>
<i>Valhepeli</i> kuvaa myös onnistuneesti sitä, kuinka tukahduttavan tiivis ystäväjoukkio onkaan omituisine valehteluun liittyvine sääntöineen – niin nykyhetken kuin menneisyydenkin tapahtumat kietovat Isa-parkaa entistä syvemmälle valheiden verkkoon, jossa sätkiessä luottamus koko maailmaa kohtaan on koetuksella. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ware onnistuu hienosti ja uskottavasti näyttämään valehtelun vaikutuksen ihmismieleen, ja varsinkin vääjäämättömät valheista kiinni jäämiset ovat kiusallista ja surullista luettavaa. Esimerkkinä tästä käy kohtaus, jossa Isa joutuu myöntämään koulunsa vuosijuhlassa vetäneensä yhtä koulutoveriaan nenästä.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #741b47;"><i>”Anna anteeksi.” Lasken haarukkani. ”Se …oli vitsi. En minä ole sukua Oscar Wildelle.”<br /> Haluaisin maan nielevän minut. Miksi, </i>miksi <i>olimme niin inhottavia? Emmekö tajunneet mitä teimme, kun jymäytimme kilttejä, höynäytettäviä, hyvin kasvatettuja tyttöjä?<br /> ”Anteeksi”, sanon uudestaan. En pysty katsomaan Marcia silmiin, katson hänen ohitseen Lucya ja puhun anovalla äänellä. ”Se oli… En tiedä, miksi puhuimme sellaista.”<br /> ”Ai jaa.” Lucyn kasvot rusottavat entistä vaaleanpunaisempina, enkä tiedä, harmittaako häntä se että hän on mennyt lankaan, vai se että narutin häntä. ”Niin tietysti. Olisihan minun pitänyt tajuta.” Hän tökkii ruokaa lautasellaan, muttei syö enää. ”Olinpa tyhmä. Isalla ja hänen kavereillaan oli sellainen peli”, hän selittää Marcille. ”Miksi te sanoittekaan sitä?”</i></span> [s.184]</blockquote>
<div style="margin: 0px 0px 10.66px 86.93px; text-indent: 0.05pt;">
</div>
Viiltävän tarkasta psykologisesta kuvauksesta huolimatta <i>Valhepelissä</i> on omat uskottavuusongelmansa. Niistä näkyvin on Freyan mukaan ottaminen Saltenin-reissulle. On suoraan sanottuna epäuskottavaa, että Isa suostuu ottamaan ainoan ja täysin puolustuskyvyttömän jälkeläisensä mukaan takuuvarmasti vaaralliselle reissulle, vaikka on olevinaan niin kovin suojelevainen äiti. Ware toki heittelee päähenkilön eteen valintatilanteita, joissa tämän on punnittava tilannetta niin Freyan kuin ystäviensä kannalta, eikä ollut erityisen uskottavaa, että lastaan palvova Isa on niin usein valmis eroamaan piltistään tuosta noin. Äitiyden ja vaipanvaihtojen kaltaisten arkitoimien nostaminen kantavaksi elementiksi dekkariin on toki virkistävä veto, joka ei kuitenkaan löydä kokonaisuudesta paikkaansa.<br />
<br />
<i>Valhepelin</i> ehdottomasti suurin ongelma on kuitenkin sen viimeinen kolmannes, jonka aikana touhu muuttuu suoraan sanottuna epäuskottavaksi ja kaikkea muuta kuin tyydyttäväksi. Taustalla sykkinyt suurempi mysteeri paljastuu todella kliseiseksi kokonaisuudeksi, joka tuntuu <b>S. K. Tremaynen </b><i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/09/s-k-tremayne-ennen-kuolemaani.html" target="_blank">Ennen kuolemaani</a></i> -jännärin häiriintyneeseen taustakuvioon nähden mielikuvituksettoman köyhältä ja tylsältä. Myös romaanin loppuhuipennuksena nähtävä toiminnallisempi osuus on epäuskottava lisäys muuten niin realistisen tarinan loppuun.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<i>Valhepeli</i> on taattua waremaisen jännittävää laatua, joka kuitenkin lässähtää loppupuolellaan harmittavan latteaksi kujanjuoksuksi. Lopun tapahtumat eivät täysin tyydytä vetävästä alkupuolesta innostunutta lukijaa, mutta ongelmistaan huolimatta kyseessä on vetävä ja koukuttava kokonaisuus.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjK-D8nKP_eNfoAV3Cj2FeGeyc8DHvTHzJspIMWNZdcIMvkVcqkwDrHVt7K3MzOEoJ0vGKXXDVvBC3gRcj91P3mM9rQTs7In6sPf85W0INnuDuQ_hLS52KL_a2v9cwNpzDAQvcgYJnmnePL/s1600/ware+_+vp+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="948" data-original-width="1600" height="189" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjK-D8nKP_eNfoAV3Cj2FeGeyc8DHvTHzJspIMWNZdcIMvkVcqkwDrHVt7K3MzOEoJ0vGKXXDVvBC3gRcj91P3mM9rQTs7In6sPf85W0INnuDuQ_hLS52KL_a2v9cwNpzDAQvcgYJnmnePL/s320/ware+_+vp+_+tuomio.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Alkuteos: <i>The Lying Game</i><br />Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2017<br />Suomennos: <b>Terhi Kuusisto</b><br />Kustantaja: Otava<br />Sivumäärä: 411<br />Kansikuva: Alamy Stock Photo<br />Lajityyppi: jännitys, kollaasiromaani<br />Mistä saatu: arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-25256018072221855172018-09-27T22:15:00.002+03:002019-02-12T20:37:08.088+02:00Edward St Aubyn: Loistava menneisyys<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihJXy4f04ObZQxwpYPqg6m5G_NKfwON7Ytk-KKywPWE03Dy2_m-I4OKQlbQHh-v59NZ2r3kkUiwvPO-1_maA2X8T2baOjp6cUoTHHfMlQuZ26xd2L5QuvcIvPiW6qTwkKDPA1DUCaRmJea/s1600/st+aubyn+_+loistava+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="923" data-original-width="1600" height="368" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihJXy4f04ObZQxwpYPqg6m5G_NKfwON7Ytk-KKywPWE03Dy2_m-I4OKQlbQHh-v59NZ2r3kkUiwvPO-1_maA2X8T2baOjp6cUoTHHfMlQuZ26xd2L5QuvcIvPiW6qTwkKDPA1DUCaRmJea/s640/st+aubyn+_+loistava+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<b><br /></b>
<b>Edward St Aubynin</b> Patrick Melrose -sarja on paistatellut maailmalla kulttisuosiossa vuosikausia, ja viisiosainen kirjasarja löysi tiensä lopultakin Suomeen viime keväänä. <i>Loistava menneisyys</i> -kokoomalaitos niputtaa Patrick-paran tarinan kolme ensimmäistä osaa samojen kansien väliin suorastaan huikeaksi lukupaketiksi. Tämä arvio sisältää väistämättä muutamia paljastuksia kaikkien kolmen romaanin tapahtumiin liittyen.<br />
<br />
<i>Mitäs pienistä</i> seuraa David ja Eleanor Melrosen järjestämiä illallisia perheen Ranskassa sijaitsevalla tilalla. Nuori Patrick-parka pääsee todistamaan pöyhkeilevän ja turhantärkeän yläluokan edustajien koketeerausta, ja monet romaanissa tavattavista ylhäisön edustajista kohdataan myös sarjan tulevissa osissa. Mielenkiintoiset sivuhahmot tekevät vaikutuksen jo ensiesiintymisellään, ja St Aubyn on luonut hahmoistaan vähän stereotypioita tuulettavia ja inhimillisiäkin tuttavuuksia. Esimerkiksi hopeaketun ja elämännälkäisen nuorikon alkutekijöihinsä väljähtäneen suhteen kuvaus on häpeämättömän häijy ja kiusallisen tarkkanäköinen sivupolku.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #073763;">Nicholas katseli pitkää ja verkkaisesti etenevää arabien jonoa, joka oli nousemassa Air Francen koneeseen. Hän mietti Algerian kriisiä vuonna 1962 ja petettyjen siirtomaajoukkojen uhkausta tehdä maahanlasku Pariisiin. Ajatuskulku katkesi, kun hän alkoi miettiä, miten kaukaa tarina pitäisi aloittaa jos hän haluaisi selittää sen Bridgetille, joka luultavasti luulisi Algeriaa italialaiseksi muotisuunnittelijaksi. Tuttuun tapaan hän alkoi kaivata rinnalleen kolmekymppistä naista, joka oli opiskellut Oxfordissa historiaa ja tiesi mistä milloinkin puhuttiin, eikä kaipuuta hillinnyt lainkaan se, että hän oli eronnut jo kahdesta sellaisesta naisesta. Kumpikaan heistä ei ollut ollut kovin kiinteälihainen, mutta muistikuvat älykkäistä keskusteluista piinasivat Nicholasia kuin unohdettuun vankityrmään leijaileva herkullinen ruoantuoksu. Miksi hän kaipasi aina sitä, minkä oli jättänyt taakseen?</span></i> [s. 62]</blockquote>
<i>Mitäs pienistä</i> -osan puistattavimmat hetket nähdään tyrannimaisen David-isän ja Patrickin välillä, ja illan raadolliset tapahtumat kääntävät Patrick-paran elämän täysin päälaelleen – rajut käänteet kaikuvat uskottavasti aikuistuneen Patrickin vaiheita kuvaavissa myöhemmissä osissa. <i>Mitäs pienistä</i> nostaa järkyttävillä tapahtumillaan romaanisarjan sävyn ja tunnelman sen kuuluisalle traagiselle tasolle, ja ilmeisesti St Aubynin omakohtaisiin kokemuksiin perustuva murhenäytelmä vetää lukijan kuin lukijan varmasti hiljaiseksi tylyllä tavalla.<br />
<br />
Ilta kuitenkin jatkuu isän ja pojan välikohtauksesta huolimatta, ja seuruetta kiusaavan ja häiriköivän David Melrosen ympärillä pyörivä illanvietto muuttuu koko ajan vain häiriintyneemmäksi kurimukseksi. St Aubyn kasvattaa ylitsevuotavan kohteliaiden vieraiden ja pahansuovan isännän välisen jännitteen upealla tavalla äärimmilleen, ja lopulta juhlava kärvistely päättyy hienovaraisen yksinkertaisella ja unohtumattomalla tavalla. Kokonaisuutena <i>Mitäs pienistä</i> on huimaavan jyrkillä nousuilla ja traagisilla laskuilla lukijaa riepotteleva kaunokirjallinen vuoristorata-ajelu, jollaisen kyytiin pääsee erittäin harvoin.<br />
<br />
<i>Ikävä juttu</i> puolestaan seuraa parikymppisen Patrickin edesottamuksia New Yorkissa, jonne heroiiniriippuvainen nuorukainen on saapunut hakemaan kuolleen David-isänsä tuhkia. Sadistisen ja julman vanhemman poismenon käsitteleminen on kova pala Patrickille, joka joutuu kohtaamaan isänsä synkistä puolista autuaan tietämättömiä vanhoja ukkoja. Ikäviä muistoja ja kiusallisia kohtaamisia voi toki paeta Ison Omenan houkutuksiin, joista huumediilerien seura vetää Patrickia eniten puoleensa.<br />
<br />
Aikuistunut, varakas ja tyylikäs Patrick kätkee sisälleen kohtuuttomia määriä surua, katkeruutta ja pettymyksiä. Hahmo tuntuu uskottavalta varttuneemmalta olomuodolta <i>Mitäs pienistä </i>-romaanin surullisen kohtalon kokeneelle pikkupojalle, ja Patrickin kaoottinen oleskelu New Yorkissa on varsin traagista luettavaa. Rähjäisissä ympäristöissä kohdattavista diilereistä, narkkareista ja muista kummajaisista koostuva hahmogalleria tuo autenttisuudessaan ja rehellisyydessään mieleen <b>Julia Berlinin </b><i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/01/julia-berlin-siivoojan-kasikirja-ja.html" target="_blank">Siivoojan käsikirja</a></i> -novellikokoelman karut tarinat amerikkalaisen yhteiskunnan laitamilta.<br />
<br />
<i>Ikävä juttu </i>nostaa huumeiden käyttämisen varsin vahvaksi teemaksi Patrick Melrosen saagassa. Piikityskokemuksia, juopottelua ja sekakäyttöä kuvataan Berlinin proosan tavoin avoimen raadollisesti mutta myös jopa kauniin runollisesti. Esimerkiksi romaanin puolivälissä käynnistyvä hallusinaatiovyörytys on sekopäisen happoista seurattavaa, joka tuo mieleen Netflixin huumehöyryisen <i>Happy</i>-sarjan. Myös Patrickin pöhnäiset ajatukset vaikkapa ravintolassa ruokaa odottaessa ovat varsin huumaavaa luettavaa.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #a64d79;">Ei, sitä ei saanut ajatella, eikä mitään muutakaan, ei varsinkaan heroiinia, koska vain heroiiniin saattoi luottaa täysin, vain se saattoi pysäyttää tämän nelistyksen vastausta vaativien kysymysten hamsterinpyörässä. Heroiini oli ratsuväki. Heroiini oli puuttuva tuolinjalka, joka oli niin huolellista tekoa, että se istui täydellisesti katkenneen jalan jokaiseen sälöön. Heroiini asettui kallon pohjalle lempeästi kehräten ja kietoutui tummaksi verhoksi hermojen ympärille kuin lempityynylleen käpertyvä musta kissa. Se oli pehmeä ja täyteläinen kuin sepelkyyhkyn kaulan höyhenpeite tai paperille tipautettu sinettivaha tai kämmeneltä toiselle soljuva helminoro.<br /> Hän suhtautui heroiiniin niin kuin muut suhtautuivat rakkauteen ja hän suhtautui rakkauteen niin kuin muut suhtautuivat heroiiniin: se oli vaarallista ja käsittämätöntä ajanhukkaa. Mitä sanottavaa hänellä oli Debbielle? ”Sinä tiedät, että isän vihaaminen ja rakkaus huumeisiin ovat kaksi tärkeintä asiaa minun elämässäni, mutta haluan tehdä selväksi, että sinä tulet heti kolmantena.” Kukapa nainen ei olisi ylpeä mitalisijasta sellaisessa kisassa?</span> </i>[s. 181–182]</blockquote>
<div style="margin: 0px 0px 10.66px 86.93px; text-indent: 0.05pt;">
</div>
<i>Ikävä juttu</i> on painajaismainen kuvaus menneisyytensä kanssa painiskelevan Patrickin elämästä – yläluokkaisen nistin toikkarointi päättyy puhuttelevaan kohtaamiseen omien ongelmiensa piinaaman Rachelin kanssa. Viimeistään tämä onneton ja kömpelö tapaaminen osoittaa järkyttävällä ja julmalla tavalla, minkälainen ihmisraunio isänsä tuhkien kanssa ympäri New Yorkia haahuileva Patrick lopulta onkaan.<br />
<br />
Lukupaketin kolmas ja viimeinen romaani <i>Toivon mukaan</i> esittelee jälleen vähän erilaisen Patrickin. Kolmikymppiseksi varttunut päähenkilö on onnistunut saamaan heroiiniriippuvuutensa jonkinlaiseen hallintaan, ja Patrick on alkanut tajuta, että tulevaisuus voisi olla muutakin kuin seuraavan piikittämiskerran vartomista. <br />
<br />
Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuitenkin kuuluu Bridgetin ja tämän uuden miehen Sonnyn juhliin osallistuminen ja kyseisestä kalaasista selviäminen selvinpäin. Paikalle on saapumassa isäntäväen harmiksi muitakin haastavia vieraita kuin Patrick – kaikkea muuta kuin poliittisesti korrekti kuningasperheen jäsen ja Sonnyn uskollisuutta koetellut kohukaunotar nostavat tunnelman kattoon kumpikin omalla tavallaan.<br />
<br />
<i>Toivon mukaan</i> on romaanikolmikon hajanaisin osa, jonka valtavan hahmogallerian kanssa lukija kokee olevansa aluksi melkoisessa pulassa. Lukuisat uudet tuttavuudet panevat pään sekaisin ripeätahtisen esittelykierroksen myötä, eivätkä tämänkertaisen hahmokavalkadin räikeimmätkään tähdet tee samanlaista vaikutusta kuin <i>Mitäs pienistä</i> -osan illallisseurueen jäsenet. Bridgetin ja Sonnyn juhlat jäävät kiinnostavuudessaan ja purevuudessaan valitettavasti valovuosien päähän ensimmäisen osan kireätunnelmaisista illanistujaisista. St Aubynin kyhäilemä kolmiodraama isäntäpariskunnan ja miestennielijän välillä tuntuu vähän väkinäiseltä ja epäoleelliselta kuviolta muun kokonaisuuden kannalta. <br />
<br />
Sitä vastoin bileet täydellisesti sekoittava kruunupää on mainio lisä yläluokkalaista pönöttämistä kärkkäästi suomivaan kokonaisuuteen. Nopeatahtinen ja kursailemattoman suorasukainen kuvaus juhlatilaisuudesta tuo tyyliltään mieleen <b>Sadie Jonesin</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/11/sadie-jones-kutsumattomat-vieraat.html" target="_blank">Kutsumattomat vieraat</a></i> -romaanin kepeän nyrjähtäneen seurapiiriporinan. Kuningasperheen arvosteleminen ei tunnu nykylukijasta kovinkaan raflaavalta, mutta ilmestymisaikanaan <i>Toivon mukaan</i> on taatusti ollut tietyiltä osiltaan liikaa joillekin brittilukijoille.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #073763;">Kun Sonny näki Jacquelinen palaavan, hänen ahdistuksensa yltyi taas, mutta prinsessa ei ollut millänsäkään vaan alkoi kertoa Sonnylle tarinaa ”tämän maan tavallisista kansalaisista” ja heihin tuntemastaan ”järkähtämättömästä uskosta”, joka perustui täydelliseen tietämättömyyteen kansalaisten elämästä ja lujaan luottamukseen, että nämä suhtautuisivat kuninkaallisiin suopeasti.<br /> ”Matkustin kerran taksilla”, hän aloitti äänellä, jonka tarkoituksena oli saada Sonny ihastelemaan hänen ennakkoluulottomuuttaan. Sonny kohotti kuuliaisesti kulmakarvojaan toivoen osoittavansa tahdikasta ihmettelyä ja ihastusta. ”Tony sanoi kuljettajalle `Hotelli Royal Gardeniin’, joka on meidän pihatiemme päässä, niin kuin tiedätte. Kuljettaja sanoi – ” prinsessa kumartui hieman voidakseen esittää juttunsa huippukohdan aksentilla, joka olisi hyvin saattanut käydä cockneysta Kiinassa, ja pudisteli samalla rehvakkaasti päätään – ”’Kyllä mä tiedän missä rouva asuu.’” Prinsessa hymyili Sonnylle leveästi. ”Mainiota väkeä, eikö vain? hän kaakatti. ”Eikö vain? Mainiota väkeä kerta kaikkeaan!” </span></i>[s. 401]</blockquote>
<i>Toivon mukaan</i> -romaanin päihdepuoli eroaa melkoisesti edellisosan kummitusjunamaisesta heroiiniseikkailusta – Patrickin paranemisen sijaan St Aubyn nostaa esille päähenkilön Johnny-kaverin, jonka kanssa lukija pääsee käymään anonyymien narkkarien kokouksessa. <i>Ikävän jutun </i>hedonistinen ja painajaismainen sävy on vaihtunut realistisempaan ja jopa hivenen nöyrempään kerrontaan, kun Johnny tapaa enemmän tai vähemmän kuivilla olevia heroinisteja. St Aubyn osaa taitavasti kuvata kokoontumisen jännittynyttä ja mukarentoa tunnelmaa, jossa Johnny ja muut ihmisparat pyristelevät. Päihteidenkäyttöteema ei siis koe St Aubynin käsissä inflaatiota vaan muuttaa muotoaan entistä kiinnostavammaksi.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #a64d79;"><i>Kun ryhmä oli kiittänyt Sallya, sihteeri ilmoitti, että oli ”tulokkaan vuoro” ja että hän olisi kiitollinen, jos jollekin tulokkalle toisiaan annettaisiin puheenvuoro. Sanoja seurasi melkein joka kerta hiljaisuus, sillä joko yhtään tulokasta ei ollut paikalla tai tulokas oli liian pelokas sanomaan yhtään mitään. Viimeisen viisiminuuttisen kaappaisi sitten joku vanha jermu, joka oli ”ihan romuna” tai ”halusi vain tuntea että oli mukana kokouksessa”. Tällä kertaa paikalla kuitenkin oli aito tulokas, joka uskaltautui avaamaan suunsa.<br /> Hän kertoi olevansa Dave ja ensimmäistä kertaa kokouksessa eikä hän voinut tajuta, miten tämä muka auttaisi häntä jättämään huumeet. Oikeastaan hän oli jo ollut lähdössä, mutta sitten joku oli kertonut sinapista ja lusikasta ja viivojen vetämisestä, ja koska hän oli kuvitellut olevansa ainoa joka oli tehnyt sellaista, tuntui hassulta kuulla että joku muukin puhui samasta asiasta. Hän oli rahaton eikä voinut käydä missään, koska oli velkaa kaikille. Hän oli selvin päin ainoastaan siksi, ettei jaksanut enää varastaa. Television hän vielä omisti, mutta häntä riivasi ajatus että televisio oli hänen vallassaan, ja nyt hän ei enää uskaltanut katsella sitä, koska edellisenä iltana hän oli alkanut pelätä suututtaneensa televisiossa puhuneen tyypin tuijotuksellaan. Enempää sanottavaa hän ei keksinyt.</i> </span>[s. 350–351]</blockquote>
<div style="margin: 0px 0px 10.66px 86.93px; text-indent: 0.05pt;">
</div>
Patrick Melrosen tarinan kolme ensimmäistä osaa ovat huikean älykästä, viiltävää, kauhistuttavaa ja ennen kaikkea mukaansatempaavaa luettavaa. Kukin romaaneista on vaatimattomasta teoskohtaisesta sivumäärästään huolimatta erittäin intensiivinen ja sisältörikas lukupaketti, joten en suosittele missään tapauksessa ahmimaan <i>Loistavaa menneisyyttä</i> kannesta kanteen yhtenä suupalana. Jään sen sijaan innolla jännittämään, minkälaisen päätöksen St Aubyn tarjoilee sarjan kaksi viimeistä osaa sisältävän <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2019/02/edward-st-aubyn-toivoa-sopii.html" target="_blank">Toivoa sopii</a> </i>-kokoomalaitoksen muodossa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8eJyvZxUsh8xNLr_umgnnSFfwiRS_OhChOg4xviklFV0st14aLG4iK9OpUS4PbkqqqsDJG81_zyq5pmCsAY0q0GCba0k7XmlJ88yCfTPzL4N2HlgqlTykL3n1TiluJyHEIEQBDSNApmsZ/s1600/st+aubyn+_+loistava+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1057" data-original-width="1600" height="263" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8eJyvZxUsh8xNLr_umgnnSFfwiRS_OhChOg4xviklFV0st14aLG4iK9OpUS4PbkqqqsDJG81_zyq5pmCsAY0q0GCba0k7XmlJ88yCfTPzL4N2HlgqlTykL3n1TiluJyHEIEQBDSNApmsZ/s400/st+aubyn+_+loistava+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #073763;">Alkuteokset ja alkuperäiset ilmestymisvuodet:</span><br />
<span style="color: #073763;"><i>Never Mind </i>(1992), <i>Bad News</i> (1992) ja <i>Some Hope</i> (1994)</span><br />
<span style="color: #073763;">Suomennos: <b>Markku Päkkilä</b></span><br />
<span style="color: #073763;">Kustantaja: Otava</span><br />
<span style="color: #073763;">Sivumäärä: 455</span><br />
<span style="color: #073763;">Lajityyppi: psykologinen romaani</span><br />
<span style="color: #073763;">Mistä saatu: arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-60119146358592462522018-09-23T19:04:00.000+03:002018-09-23T19:04:25.371+03:00Rein Raud: Rekonstruktio<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9sPsnYrBP6NEbfuXyYZHGJx10fTNthQSWk3bFmlNSbMtvoY-lrZN_62-qYG9mCU9CbFdNsaMsUCPUf3_T1e6q07xZZjfeaybeGGid2HNsqQPsEWRqxqwJoaccUP9yDGQeOurQJIcjMcrA/s1600/raud+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="943" data-original-width="1600" height="376" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9sPsnYrBP6NEbfuXyYZHGJx10fTNthQSWk3bFmlNSbMtvoY-lrZN_62-qYG9mCU9CbFdNsaMsUCPUf3_T1e6q07xZZjfeaybeGGid2HNsqQPsEWRqxqwJoaccUP9yDGQeOurQJIcjMcrA/s640/raud+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Rein Raudin</b> <i>Rekonstruktio</i> on kunnianhimoinen dekkari, jonka kuolemansairas päähenkilö Enn Padrik yrittää selvittää tyttärensä kohtaloa. Viisi vuotta sitten Anni Padrik ja tämän omituiset kulttiystävät tekivät joukkoitsemurhan syrjäisessä talossa, ja Enn yrittää käyttää jäljellä olevat päivänsä tekoon johtaneiden syiden paljastamiseen – edessä on lähtökohdiltaan erittäin mielenkiintoinen mutta lopulta pitkäveteiseksi ja sekavaksi juoksettuva seikkailu.<br />
<br />
<div>
<i>Rekonstruktio</i> yrittää kovasti olla paljon enemmän kuin tavanomainen dekkari, ja tämä kunnianhimoisuus tekee valitettavasti melkoista hallaa kokonaisuudelle. Vetävän alun jälkeen Raud jää junnaamaan Neuvosto-Viron lähimenneisyyden ja Ennin avioliiton ja perhe-elämän kuvaukseen aivan liian pitkäksi aikaa. Kovapäisen vaimon ja idealistisen tyttären mollaaminen alkaa kyllästyttää todella pian, sillä hahmojen avaaminen ei lopulta tuo kokonaisuuteen mitään oleellista mukaan. Niinpä <i>Rekonstruktion</i> alkupuoli valahtaa kuluneeksi perhe-elämän kuvaukseksi, joka kuitenkin sivuaa esimerkiksi Viron itsenäistymisen jälkeistä aikaa ja käsittelee myös nykypäivänä puhuttelevia teemoja.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #38761d;">Minun on todettava, että seurasin heidän väittelyään sivusta ja ihmettelin kaksin verroin. Mairen kykyä argumentoida ja pysyä tarkasti jyvällä yhteiskunnallisista asioista yhtä lailla kuin Annin maailmanparannuksellista uhmakkuutta. Ja minusta tuntui, että he täydensivät toisiaan, mikä auttoi kumpaakin pitämään katseensa kirkkaana. Niin olikin jossain määrin. En tosin jakanut Mairen varmuutta siitä, että jos jollakulla menee heikosti vapaassa Virossa, niin se on täysin hänen omaa syytään – sillä vähäinenkin aloitteellisuus ja ahkera työnteko johtaa kyllä vihreälle oksalle – mutta en ollut samaa mieltä Anninkaan kanssa, jonka mukaan yhteiskunnan on aina taattava kaikille tasavertaiset mahdollisuudet ja jos joku ei pysy muiden tahdissa, hänet tulee lykätä muiden tasalle yhteisin voimin huolimatta siitä, kykeneekö tuo joku edistymään vai ei. Lopulta en hyväksynyt kummankaan kantaa. Eihän yksikään populaatio ole elinvoimainen, jos se toteutuu vain laboratorio-oloissa, vaikka toisaalta ihmisyhteiskunta ei ole mikä tahansa populaatio. Niin minä liityin heidän keskusteluunsa kolmanneksi pyöräksi, joka vuoroin hillitsi yhtä, sitten taas toista osapuolta. Myöhemmin heiltä hävisi tuo väittelyvimma. Ilmeisesti kummankin argumentit olivat menettäneet tuoreutensa kuulijan kannalta.</span></i> [s. 52–53]</blockquote>
<div>
Viron lähihistoriasta lukeminen on kyllä kiinnostavaa, ja esimerkiksi ulkomaille paremman elämän toivossa lähteneiden virolaisten kohtalot ovat varsin synkkiä. Annin kovat vaiheet Pariisissa valottuvat hitaasti ja varmasti tarinan edetessä, ja hahmosta rakentuu lopulta varsin uskottava ja kiinnostava kuva. Lopulta on katkeransuloisen selvää, mikä on saanut kunnianhimoisen Annin vetäytymään maailmasta oudon kultin helmoihin syrjäseuduille. </div>
<br />
Sitä vastoin Padrikin vaimon Elo-siskon oma tarinalinja on surullisuudestaan huolimatta selvää täytemateriaalia, joka ei oikein löydä muusta kokonaisuudesta paikkaansa. Annin oma kertomus olisi kyllä riittänyt välittämään lukijalle sanoman siitä, kuinka kova paikka neuvostotodellisuudessa kasvaneella on edessään vapaan Euroopan kamaralla. <br />
<br />
<div>
<i>Rekonstruktio</i> muuttuu kokonaan viimeisellä kolmanneksellaan, kun dekkari jättää salapoliisityön seuraamisen taakseen kulttielämän kuvauksen saadessa tilaa. Raud osaa kuvata <b>Emma Clinen</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2016/12/emma-cline-tytot.html" target="_blank">Tytöt</a></i>-romaanin tavoin oivallisesti sitä, kuinka hulluus alkaa levitä hitaasti mutta varmasti eristyksissä olevien ihmisten keskuudessa. Valitettavasti Raudin hahmot eivät oikein tee vaikutusta, ja Anni jääkin kulttilaisista ainoaksi oikeasti kiinnostavaksi hahmoksi. Stereotyyppisistä pikkunilkeistä ja sekopäistä koostuvat kultin jäsenet eivät voittaneet sympatioitani puolelleen, eivätkä esimerkiksi pelottavan karismaattisen Androidin hullut höpinät nousseet <i>Tyttöjen</i> uhkaavan ja vaarallisen tunnelman tasolle missään vaiheessa. </div>
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #cc0000;">” </span></i>[…] <span style="color: #cc0000;"><i>Me kaikki olemme Michael Jacksoneja, voimme laulaa ja liikkua täydellisesti, kaikki huiput on valloitettu, kansajoukot koomassa, mutta väri väärä. </i>Shit happens<i>, eikö vain? Se on muuten tosi hyvä esimerkki, koska se auttaa selittämään, miksi ihmiset lopulta jakautuvat kahteen leiriin. Kutsukaamme heitä potilaiksi ja laskuvarjohyppääjiksi. Potilaat ovat niitä, joiden diagnoosi on Michael Jackson ja hoito kauneusleikkaus. Ajattelet, että ostat itsellesi uuden naaman ja oletkin uusi ihminen. Se joka haluat olla. Tai sanotaan että hankit jonkin uuden vempaimen, auton tai naisen, ei sen väliä. Se ei tietenkään ole hoitoa joka parantaisi ketään, vaan hoitoa jonka he ovat itse itselleen valinneet. Ja joka juuri samasta syystä ei tehoa heihin. Heidän sairautensa ei edes ole parantumatonta laatua, kuten vaikka… sanotaan vaikka sokeritauti tai homoseksuaalisuus. He eivät vain halua parantua.”</i> </span>[s. 192]</blockquote>
<i>Rekonstruktio</i> on aivan liian moneen suuntaan kurottava kertomus, jonka turhankin moninaiset sisällöt eivät muodosta luontevaa kokonaisuutta. Samalla tavalla menneisyyden salaisuuksia tonkivaa dekkaria etsivien kannattaa kääntää katseensa mieluummin kohti <b>Joël Dickerin</b> erinomaista <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2016/09/joel-dicker-baltimoren-sukuhaaran.html" target="_blank">Baltimoren sukuhaaran tragediaa</a></i>.<br />
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEEywTRFYsF8x6uGW4_LGtRscfmmK4JrWfcen-7EZ6Lkv_nHL2tADuLaOGGbvc1oDva5Nf_0bjGRYIBne2o_qBXva9e1rX2rU7YUq1fVVOkFnus34ST4n4hhUev3gNEvJhNLgPomuGL9zI/s1600/raud+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1046" data-original-width="1600" height="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEEywTRFYsF8x6uGW4_LGtRscfmmK4JrWfcen-7EZ6Lkv_nHL2tADuLaOGGbvc1oDva5Nf_0bjGRYIBne2o_qBXva9e1rX2rU7YUq1fVVOkFnus34ST4n4hhUev3gNEvJhNLgPomuGL9zI/s320/raud+_+tuomio.JPG" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #38761d;">Alkuteos: <i>Rekonstruktsioon</i><br />Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2012<br />Suomennos: <b>Hannu Oittinen </b><br />Kustantaja: Like<br />Sivumäärä: 288<br />Kansikuva: <b>Tommi Tukiainen </b></span><br />
<div>
<span style="color: #38761d;">Lajityyppi: kollaasiromaani, </span></div>
<div>
<span style="color: #38761d;">historiallinen romaani, jännitys</span></div>
<span style="color: #38761d;">Mistä saatu: kirjastosta lainattu</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-4508021029134210252018-09-16T08:35:00.000+03:002019-01-09T15:24:57.060+02:00Piia Leino: Taivas<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx9FRlOZkiqLJCTBjSm_vMoL-prtscB9gpFV3DCp9AtbRThL9EMSoW4j1xp7u_WTLZs0K4vcn8oDRfAguJqvxj2m1-Y8V0Go_0ZTHZGYcMV2VcF1oSORyRHtXsSLEFNFt5v55ZgMPhwc8E/s1600/leino+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx9FRlOZkiqLJCTBjSm_vMoL-prtscB9gpFV3DCp9AtbRThL9EMSoW4j1xp7u_WTLZs0K4vcn8oDRfAguJqvxj2m1-Y8V0Go_0ZTHZGYcMV2VcF1oSORyRHtXsSLEFNFt5v55ZgMPhwc8E/s640/leino+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Suomalainen tieteiskirjallisuus on pikkuhiljaa pääsemässä parrasvaloihin, vaikka tyylilajin harvat edustajat ovat <b>Johanna Sinisalon </b>ja <b>Leena Krohnin</b> tuotantoa lukuun ottamatta jättäneetkin toivomisen varaa. <b>Piia Leino</b> lähtee <i>Taivas</i>-dystopiaromaanissaan hyvin eri suuntaan kuin mihin <b>Tuomo Jäntin</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/04/tuomo-jantti-verso.html" target="_blank">Verso</a></i>-ekokatastrofikuvitelmat harhailivat, ja Leinon realistisempi ja karumpi ote 2050-luvun Suomen kuvaamisessa toimii vähäeleisen hienosti.<br />
<br />
<i>Taivas</i> kertoo entisestä Helsingistä eli Valon kaupungista, joka on muuttunut kansallissosialistiseksi kaupunkivaltioksi. Pakolaisvirtojen, luonnonkatastrofien ja lopulta sisällissodan runtelema Suomi taantui 2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä sisäänpäin kääntyneeksi fasistimaaksi, joka on lopulta eristäytynyt kokonaan muusta maailmasta kammottavin tuloksin – Helsingin kadut ovat täynnä apaattisia kerjäläisiä, ruokaa ei meinaa riittää oikein kenellekään rauhanomaisesta ja vakaasta tulevaisuudesta puhumattakaan.<br />
<br />
Valo kuitenkin tarjoaa kärsiville asukkailleen leipää ja sirkushuveja Taivas-virtuaalimaailman muodossa. Taivaan niityillä kaiken vapaa-aikansa viettävä tutkija Akseli tapaa virtuaalimatkoillaan kauniin ja kiinnostavan Iinan, joka asuu yhdessä Taivasta korjaavan ja kehittävän Jalon kanssa. Iina ja Aleksi siirtävät pian tapaamisensa raunioituneen Helsingin kaduille, ja ennen pitkää uudenlaiset ja vaarallisetkin ajatukset alkavat muuttua myös teoiksi.<br />
<br />
<i>Taivas</i> on varsin uskottava ja raadollinen näkemys mahdollisesta tulevaisuuden Suomesta ja Helsingistä hyönteisruokineen, Hakaniemen torilla huojuvine kerjäläisineen ja propagandistisine julistuksineen ”puhtaan” isänmaan puolesta. Leino suoriutuu romahtaneen ja nyrjähtäneen yhteiskuntajärjestyksen kuvaamisesta yhtä luontevasti ja mielenkiintoisesti kuin <b>Laura Gustafsson </b><i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/02/laura-gustafsson-korpisoturi.html" target="_blank">Korpisoturi</a></i>-romaanissaan. Vanhoja dokumentteja tutkivan Akselin kautta Leino onnistuu mielenkiintoisesti avaamaan Suomen romahdukseen johtaneita syitä ja nostamaan esille tässäkin ajassa kyteviä katastrofin aineksia – kuten viiltävältä dystopiaromaanilta voisi odottaakin.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #351c75;">Akseli lukee vuosituhannen alun arvioita masennuksen yleistymisen syistä, muttei osaa päätellä, kuinka uskottavia ne ovat. Kirjoitusten mukaan monien oli vaikea kestää muutosta, kun vakituiset työpaikat katosivat, uskonnot menettivät merkitystään ja sosiaalinen kanssakäyminen siirtyi verkkoon. Elämä koettiin yksinäiseksi ja merkityksettömäksi. Masennus ja siihen käytetyt lääkkeet aiheuttivat seksuaalista haluttomuutta ja kyvyttömyyttä ja ne taas pahensivat masennusta, mutta asioiden syy-yhteys jää kirjoituksissa melko hämäräksi.</span></i><br />
[…] <i><span style="color: #351c75;">Akseli on lukenut vasta muutaman sivun, muttei kykene enempään. Hän riisuu lasinsa ja painaa kasvot käsiinsä, maistaa suussaan yhtä torakkajauhon happaman maun. Vuosituhannen alun runsas ja viisasteleva teksti takoo hänen päässään. He kirjoittivat niin paljon, mutta ymmärsivätkö he mitään?</span><span style="color: #073763;"> </span></i>[s. 48]</blockquote>
<div style="margin: 0px 0px 10.66px 86.93px; text-indent: 0.05pt;">
</div>
Dystopiaromaani on haastava ja varsin suosittu lajityyppi, ja harmittavasti <i>Taivaan</i> rahkeet eivät oikein riitä ulkomaisten synkkien tulevaisuudenkuvausten rinnalla. Leinon näkemys toimii kyllä romaanin näyttämönä oivallisesti, mutta valvontayhteiskuntaversio Helsingistä tuntuu vähän nukkavierulta esimerkiksi <b>Margaret Atwoodin </b><i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/08/margaret-atwood-orjattaresi.html" target="_blank">Orjattaresi</a></i>-romaanin Gileadiin nähden. Siinä missä Atwood avaa omassa teoksessaan naisvihamielisen Gileadin syntyhistoriaa ja ideologisia vaikuttimia, Leino puolestaan jättää Valon valtakunnan liiaksi hämärän peittoon – kolmesta päähahmosta kyllä kaivetaan esille takaumia, mutta ehdottomasti mielenkiintoisimman elementin avaaminen jää rikollisen vähälle. Lukija toki osaa yhdistellä mielessään yhteiskunnallisten mullistusten takana olevia ilmiöitä Akselin kaivamista muinaisdokumenteista, mutta populaarikulttuurissa esiintyviin dystopiakuvauksiin tutustuneelle <i>Taivas</i> ei valitettavasti tarjoa tässä suhteessa mitään erityisen omaperäistä.<br />
<br />
<div>
Leino osaa hyödyntää raunioitunutta Helsinkiä hauskalla tavalla romaanissaan, kun päähahmot tutkiskelevat pääkaupungin rähjääntyneitä maamerkkejä ja nähtävyyksiä. Hiippailuhetki autiossa Töölön kirjastossa tarjoaa reilun annoksen jännitystä, ja Akselin ja Iinan treffit tuhotulla Linnanmäellä tekevät romaaniin varsin tunnelmallisen ja kaikessa nyrjähtäneisyydessään jopa omaleimaisenkin sivupolun. </div>
<div>
<br /></div>
Romaania lukiessani yllätyin siitä, kuinka virtuaalimaailmaan tehdyt todellisuuspaot toivat mieleen loppukesästä ilmestyneen <i>We Happy Few </i>-videopelin. Sekakäytön sävyttämistä juonenkäänteistä tunnettu Compulsion Gamesin dystopiaseikkailu toi huumehörhöilyillään valvontayhteiskuntakuvaukseen tragikoomisia ja visuaalisesti komeita lisäelementtejä, ja hieman hämmentävästi samantapainen päihdepuoli on edustettuna myös <i>Taivaassa</i>. Lääkehuuruissa vallankumousta puuhaavien Akselin ja Iinan toikkarointi on varsin lohdutonta seurattavaa puhumattakaan Akselin omasta virtuaalimaailmariippuvuudesta, johon edes rakastuminen ei tunnu purevan.<br />
<div>
<br /></div>
<i>Taivas</i> uskaltaa lähestyä maailmanloppua ja ihmiskunnan tulevaisuutta varsin omintakeisesta vinkkelistään – vaikka Leinon vision olisi voinutkin viedä huomattavasti tämänhetkistä toteutusta pidemmälle, kyseessä on vaikuttavan vähäeleinen mutta miellyttävän monitasoinen dystopiakuvaus<span style="font-family: "calibri";">.</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrbiRx7_gdDRjQf2kZsEblfuTam0S0ZF68DbsEL_QzOxi9QA1JiJ6Pb8hr3tO3DeljID2BC519qwDrV64vCrtqzY__PNzxLmgr_Nw4yoOGIItNjK-g3U7014HmX7K3rTDvOUdzuHFMaAcK/s1600/leino+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="967" data-original-width="1600" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrbiRx7_gdDRjQf2kZsEblfuTam0S0ZF68DbsEL_QzOxi9QA1JiJ6Pb8hr3tO3DeljID2BC519qwDrV64vCrtqzY__PNzxLmgr_Nw4yoOGIItNjK-g3U7014HmX7K3rTDvOUdzuHFMaAcK/s400/leino+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Petter suosittelee painajaismaisen scifin ystäviä tarttumaan Atwoodilta sittemmin ilmestyneisiin </i></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://opuseka.blogspot.com/2016/03/margaret-atwood-oryx-ja-crake.html" target="_blank">Oryx ja Crake</a><i>- sekä </i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2016/03/margaret-atwood-herran-tarhurit.html" target="_blank">Herran tarhurit</a><i> -romaaneihin, joissa maailman kohtalosta huolestuneen kirjailijan mielikuvitus laukkaa pelottavalla poljennolla.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i></i><i></i><i></i><br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #351c75;">Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2018</span><br />
<span style="color: #351c75;">Kustantaja: Schildts & Söderströms</span><br />
<span style="color: #351c75;">Sivumäärä: 250</span><br />
<span style="color: #351c75;">Kansikuva: <b>Jussi Karjalainen</b></span><br />
<span style="color: #351c75;">Lajityyppi: jännitys, kollaasiromaani, scifi</span><br />
<span style="color: #351c75;">Mistä saatu: arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-54721199043437858802018-09-09T09:47:00.002+03:002018-09-09T09:47:51.044+03:00S. K. Tremayne: Ennen kuolemaani<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaYwFfvTex0E5UI_aE-dfxR3q8cWaGBlFniOlftC4WX6dZU5MMXyE4tJ3iPsHdtW73blbTL6mZU7eaz6BlurdccVWiaqJZ4uA1moeP6lAcxH82eBHIFjBzRvKo0WVIlXQ5Bw-xAGoWAy-J/s1600/tremayne+_+ek+_+arvio+2.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="967" data-original-width="1600" height="386" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaYwFfvTex0E5UI_aE-dfxR3q8cWaGBlFniOlftC4WX6dZU5MMXyE4tJ3iPsHdtW73blbTL6mZU7eaz6BlurdccVWiaqJZ4uA1moeP6lAcxH82eBHIFjBzRvKo0WVIlXQ5Bw-xAGoWAy-J/s640/tremayne+_+ek+_+arvio+2.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>S. K. Tremaynen</b> <i>Ennen kuolemaani </i>-jännäri on tekijältään uskalias muutos jo <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/02/s-k-tremayne-jaakaksoset.html" target="_blank">Jääkaksoset</a></i>-pelinavauksessa muodostuneeseen menestyskaavaan. Aluksi meininki tosin tuntuu masentavan tutulta – mukana on jälleen onnetonta perhe-elämää, suojattomia syrjäseutuja ja omituisesti käyttäytyviä lapsihahmoja. Tremayne kuitenkin koukuttaa lukijan seuraamaan Redwayn perheen murhenäytelmää muutamalla varsin yksinkertaisella mutta toimivalla tempulla.</div>
<br />
Kath Redway on jäänyt henkiin yritettyään joulun välipäivinä itsemurhaa, mutta perheen arki on kokenut peruuttamattoman muutoksen. Yksiniitinen ja muutenkin juro Adam-siippa pakenee ääneen lausumattomia totuuksia metsänvartijan velvollisuuksien pariin, ja pariskunnan tytär on vielä hurjemmassa kunnossa. Asperger-oireyhtymästä mahdollisesti kärsivä mutta diagnosoimatta jätetty Lyla käyttäytyy entistä holtittomammin ja kertoilee äidilleen Dartmoorin nummiseuduilla toikkaroivasta tuntemattomasta miehestä. <br />
<br />
<div>
Kath ei valitettavasti osaa tukea tai lähestyä tyrmistyneitä perheenjäseniä, sillä hän ei muista tekoaan edeltävistä viikoista juuri mitään. Naisparka kuitenkin alkaa saada muistojen palautuessa vihiä omista tekemisistään ja niihin johtaneista paljastuksista, joiden jälkijäristykset koettelevat Redwayn ruokakunnan ohella myös Kathin Dan-velipojan perhettä. Kallonkutistajakäly-Tessa saa useaan otteeseen huomata haukanneensa aivan liian ison palan luvattuaan auttaa Kathia totuuden selvittämisessä.</div>
<div>
<br /></div>
<i>Ennen kuolemaani</i> nojaa nimensä mukaan vahvasti Kathin muistojen ja sitä kautta tämän itsetuhoisen teon taustavaikuttajien selvittämiseen. Uusia muistikuvia ja välähdyksiä Kathin joulukuusta tarjoillaan säännöllisin väliajoin, kun päähenkilö viilettää pitkin kotiseutuaan ja takaumat heräävät henkiin tuttujen maisemien ja tuoksujen myötä – varsinkin jälkimmäisten kohdalla mennyt palaa päähenkilön mieleen suoraan sanottuna epäuskottavankin tehokkaasti. <br />
<br />
Joka tapauksessa paljastukset kääntävät kokonaisuutta päälaelleen mukavan armottomalla tavalla, ja olin varsin vaikuttunut siitä, kuinka ilkeän kipeä salaisuus häiriintyneine lieveilmiöineen lopulta onkaan Kathin oirehdinnan taustalla. Tremayne uskaltaa lähteä kokeilemaan uusia psykologisia tasoja suorastaan pöyristyttävän hyytävin tuloksin.<br />
<br />
<div>
Lyla on arvoituksellinen ja mielenkiintoinen hahmo – eikä vähiten siksi, että fiktiossa tai mediassa ylipäätään esitellään harvoin naispuolisia Asperger-henkilöitä. Tremayne osaa mielenkiintoisesti kuvata arkea erityislapsen kanssa puhumattakaan siitä, miten epätoivoista on saada tyttö puhumaan todistamistaan kipeistä tapahtumista. Kaiken kaikkiaan Lyla tuntuu uskottavalta ja monitasoiselta tuttavuudelta, joka tuo uudenlaisia sävyjä dekkarien vakiintuneisiin perhesuhteiden kuvauksiin.</div>
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #0b5394;">Lampaat on täällä ylänköseudulla tapana merkitä maalaamalla niiden turkkiin tietyn värinen läikkä. Lyla on kehittänyt käytännön pohjalta oman lampaanbongauspelinsä, jossa punaisella merkitystä lampaasta saa yhden pisteen, sinisellä merkitystä kaksi ja vaaleanpunaisella värjätystä viisi. Välillä me pelaamme lampaanbongausta koko perheen voimin, koska silloin saamme Lylan havahtumaan mietteistään ja sanomaan edes jotain. Vaitonaisella tuulella ollessaan hän suostuu yleensä kommunikoimaan vain hyvin säännönmukaisten tilanteiden kautta, esimerkiksi numeroista keskustellessaan tai jonkinlaisen pelin tai leikin välityksellä.</span> </i>[s. 112–113]</blockquote>
Lylan kautta käsitellään myös varsin riipaisevin tuloksin esimerkiksi yksinäisyyden teemoja, ja tyttöparan ankeiden syntymäpäiväjuhlien kuvaus on todella karua luettavaa. Tremayne osaa käsitellä Lylaa ja tämän erityisominaisuuksia mielenkiintoisesti ja toki omalla tavallaan puistattavasti kuitenkaan repimättä tytöstä kuitenkaan irti samanlaista kauhua ja pelkoa kuin aiempien romaaniensa häiriintyneistä lapsihahmoista. <i>Ennen kuolemaani</i> saa Lylan ansiosta pirtaansa uudenlaista syvyyttä ja monitasoisuutta, mikä nappasi ainakin minut koukkuunsa. Huomasin lukiessani jännittäväni ehdottomasti eniten sitä, kuinka Lylalle lopulta käy ja miten tämän pää kestää lievästi sanottuna raastavien koettelemusten keskellä. <br />
<br />
Toisaalta taas mielestäni oli vähintäänkin epäuskottavaa, että Adam ja Kath eivät ole hankkineet selvästi Asperger-oireilevalle tyttärelleen apua ja tukea. Adamista on tehty modernia maailmaa halveksiva, perinteisille arvoille lämpenevä ja luontoa kunnioittava mörökölli, jonka rinnalla Kath on oikeastaan vain alistunut ja mukautunut omaan rooliinsa korvessa elävänä perheenäitinä. Romaanin alkupuolella Kathin hehkutukset perhe-elämästään ja onnekkuudestaan tuovat naiviudessaan mieleen <b>Elin Willowsin</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/06/elin-willows-sisamaa.html" target="_blank">Sisämaan</a></i> vähän samassa asemassa olevan päähenkilön mielenliikkeet – Kathin itsemurhayrityksestä tietoinen lukija toki tajuaa heti, että Redwayn idyllissä on jokin pahan kerran pielessä.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Kathin muistoista paljastuvat kauheudet ja salaisuudet tuottavat uskottavia jälkijäristyksiä myös Danin ja Tessan perheessä. Tremayne onnistuu kyllä onnistuneesti hämäämään lukijaa toiseen perheeseen liittyvillä käänteillä – onko niillä lopulta mitään tekemistä Kathin teon ja traumaattisen muistiinmenetyksen kanssa vai ei? Kuten jo aikaisemmin totesin, <i>Ennen kuolemaani </i>-romaanin taustalla vaikuttava salaisuusvyyhti on varsin monimutkainen, ja eri asioiden vuorovaikutussuhteet valottuvat tyydyttävästi vasta tarinan jälkipuoliskolla.</div>
<br />
<i>Ennen kuolemaani </i>on myös miljöönsä puolesta varsin mieleenpainuva. Tremayne osaa loihtia Dartmoorin nummimaista seudun mytologian ja historiallisten nähtävyyksien avulla omintakeisen ja mielenkiintoisen tapahtumapaikan. Paikallishistoriaa ja pakana-ajan tapoja avataan muun muassa Kathin ja Lylan yhteisten seikkailujen myötä, ja menneen maailman erikoisuudet on myös nivottu osaksi nykyhetkeä parilla erittäin mielenkiintoisella käänteellä. Kaiken kaikkiaan historialliset osuudet luovat osaltaan toimivasti jännäriin omintakeista tunnelmaa, minkä ansiosta kokonaisuus tuntuu raikkaalta ja kovin epädekkarimaiselta.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #38761d;">Lyla suuntaa minuun rävähtämättömän katseen.”Mustan surman aikoihin nummien asukkaat veivät kivikehien sisään ruokatarvikkeita. Sen jälkeen rannikolta saapui ruttoon sairastuneita ihmisiä, jotka kävivät hakemassa ruoan ja jättivät maksuksi kulta- ja hopearahoja etikalla täytettyyn juomakaukaloon. Ruton leviämistä yritettiin sillä tavoin estää.” Lyla räpyttää silmiään ja jatkaa puhettaan. ”Eikö ole ihmeellinen juttu? Täällä Dartmoorissa oli siis ruttoepidemian aikaan erityinen markkinapaikka, jossa ihmisten ei tarvinnut kohdata toisiaan. Myyjät ja ostajat kävivät siellä eri aikaan ja olisivat yhtä hyvin voineet olla toisilleen kuin haamuja. Ja rahat upotettiin vielä etikkaan.” Hän kurtistaa kulmiaan ja pyörittelee yksittäistä ruohonkortta sormiensa välissä. ”Se ei kuitenkaan auttanut, tai niin tekstissä ainakin sanottiin. Musta surma levisi siitä huolimatta tännekin, ja kaikki ihmiset kuolivat. Edes etikka ei auta, äiti. Kaikki kuolevat joka tapauksessa</span>.</i> [s. 61–62]</blockquote>
<i>Ennen kuolemaani</i> on miellyttävä yllätys aiemmin niin tasaisen varmalta ja vakaalta Tremaynelta – ovelilla koukuilla ja lisätasoilla voi puhaltaa yllättävän vaivattomasti omintakeisuutta perinteiseenkin jännäriin. Kyseessä on laadukas kokonaisuus, joka kipuaa <b>Ruth Waren</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/07/ruth-ware-nainen-hytissa-10.html" target="_blank">Nainen hytissä 10</a></i> -trillerin rinnalle yhdeksi loppukesän jännittävimmistä lukuelämyksistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLJ0lW9nIjDltU43UF56XrRXDcVt1Nhhn2NFyOWC71RyfPcQbJm3d_-ZHbAZEYNUI6rXSaByLqRk2fjFbsfMFFvLKLElj1zP4-nNEJwO_AmrjTSagcB-db7CGQDFnt_m_Ptl7s8xSNmYJt/s1600/tremayne+_+ek+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1131" data-original-width="1600" height="282" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLJ0lW9nIjDltU43UF56XrRXDcVt1Nhhn2NFyOWC71RyfPcQbJm3d_-ZHbAZEYNUI6rXSaByLqRk2fjFbsfMFFvLKLElj1zP4-nNEJwO_AmrjTSagcB-db7CGQDFnt_m_Ptl7s8xSNmYJt/s400/tremayne+_+ek+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Alkuteos: <i>Just Before I Died</i><br />Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2018<br />Suomennos: <b>Antti Autio</b><br />Kustantaja: Otava<br />Sivumäärä: 431<br />Lajityyppi: psykologinen romaani, jännitys, kauhu<br />Mistä saatu: kirjastosta lainattu</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-40931506181215505212018-08-30T19:34:00.000+03:002018-08-30T19:34:02.421+03:00Paul Auster: 4 3 2 1<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoSirUk69nYoSqCcVxpH17nuLgy9D2xgeflguAPSO_1G-lT8QuvB5gcsP7PJ-5owLPr6-FohLZTed8nRe1U5_Jq7cGHyGruaM7j65cRh0I9QmQmTUdFbT3rEFxlNC893KHFEqQBECHX03j/s1600/auster+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1050" data-original-width="1600" height="420" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoSirUk69nYoSqCcVxpH17nuLgy9D2xgeflguAPSO_1G-lT8QuvB5gcsP7PJ-5owLPr6-FohLZTed8nRe1U5_Jq7cGHyGruaM7j65cRh0I9QmQmTUdFbT3rEFxlNC893KHFEqQBECHX03j/s640/auster+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
Tiivistunnelmaisista ja hillityn mittaisista romaaneistaan tunnettu <b>Paul Auster</b> luo nahkansa uhkarohkeasti mutta uskomattoman komeasti <i>4 3 2 1</i> -tiiliskiven muodossa – <b>Ian McEwan</b> toteutti yhtä riskialttiin ja onnistuneen kirjallisen muuttumisleikin taannoin <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/05/ian-mcewan-pahkinankuori.html" target="_blank">Pähkinänkuori</a></i>-teoksellaan. Reippaasti yli tuhatsivuinen <i>4 3 2 1</i> voi tuntua kirjahyllyssä köllötellessään melkoiselta luku-urakalta, mutta kunhan lukija ja Auster pääsevät vauhtiin, Fergusonin nelinkertainen elämä vie taatusti mennessään.<br />
<br />
Toissa keväänä ilmestynyt <b>Miki Liukkosen </b><i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/05/miki-liukkonen-o.html" target="_blank">O</a></i> laajensi ainakin omissa silmissäni romaanin käsitettä ja sitä, miten massiivisen maailman lukijan silmille voikaan levittää yhden niteen muodossa – <i>O:n</i> kantavana ideana kun oli kertoa yksinkertaisesti ”kaikki”, ja mielestäni Liukkonen onnistui tässä suorastaan loistavasti. Auster ampaisee itsevarmasti samanlaisiin sfääreihin <i>4 3 2 1</i>:n siivillä, sillä romaanissa kerrotaan kaikkiaan neljä erilaista versiota vuonna 1947 syntyneen Archie Fergusonin ja tämän lähipiirin elämästä 1900-luvun puolivälin Amerikassa. <br />
<br />
<i>4 3 2 1</i> muistuttaa neljällä erilaisella tarinalinjallaan etäisesti <b>Orhan Pamukin</b> romaania <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/01/orhan-pamuk-kummallinen-mieleni.html" target="_blank">Kummallinen mieleni</a></i>, jossa Mevlut-päähenkilö pääsee kokemaan elämänsä rakkauden kahteen kertaan eri naisen kanssa ja näkemään, miten erilaisista asioista onnellisuus voikaan koostua. Auster kuljettaa Ferguson-parkaa kaikkiaan neljän hyvin erilaisen vaihtoehtoisen elämän läpi, jossa esimerkiksi avioerot, kirjallisen kunnianhimon löytymiset, rakastumiset, <i>Ohukainen ja paksukainen</i> -leffoista innostuminen, auto-onnettomuudet, yliopistossa opiskeleminen, Pariisissa kirjailijanelämän viettäminen ja seksuaalinen suuntautuminen mullistavat Fergusonin elämän kukin omalla tavallaan eri tarinalinjoilla. <br />
<br />
Ferguson toimii itse romaanin vakaana kivijalkana, ja hahmo pysyy luonteenpiirteineen suhteellisen samanlaisena tarinan kaikissa vaihtoehtoisissa tulkinnoissa. Hahmo on monitasoinen ja mielenkiintoinen tuttavuus, joka reagoi käänteisiin omalla tavallaan aina yhtä uskottavasti ja johdonmukaisesti. Auster osaa toki myös kuvata rajuimpien epäonnenpotkujen seuraukset raadollisesti päähenkilönsä mielenmaailmassa – tarinoista kolmosversio erottuu edukseen kaikessa melankolisuudessaan ja traagisessa holtittomuudessaan.<br />
<br />
<i>4 3 2 1</i> on kaikkine tarinoineen autenttinen ja herkkä kuvaus niin Yhdysvaltojen historian kipukohdista 50- ja 60-luvuilla kuin myös elämästä itsestään, ja Auster osaa näyttää hienovaraisesti elämän eteenpäin kuljettavan voiman kerran toisensa jälkeen. Romaanin kaikki hahmot kohtaavat suuria ja pieniä vastoinkäymisiä säännöllisin väliajoin, ja niistä pyristely johtaa vääjäämättä uutta kohti. Fergusonin yrittäjävanhempien urat ja avioliitot taipuvat uskottavasti ja inhimillisesti neljälle varsin omanlaiselleen mutkalle, ja mielestäni kunnianhimoisen ja yritteliään Rose-äidin taivalten seuraaminen oli ajoittain melkein jopa mielenkiintoisempaa kuin Fergusonin kommelluksista lukeminen. <br />
<br />
Auster kuvaa varsinkin <i>4 3 2 1</i>:n alkupuoliskolla mielenkiintoisesti omin käsin rakennetun amerikkalaisen unelman pimeää puolta – uuttera Stanley-isäukko on valmis uhraamaan aivan liikaa työlleen, ja etäinen vanhempi heittää synkän varjonsa raastavalla tavalla Fergusonin ylle.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #0c343d;"><i>Ei siinä, oliko rahaa liikaa vai liian vähän, ei siinä mitä ihminen teki tai jätti tekemättä, ei siinä, ostiko isomman talon tai kalliimman auton, vaan kunnianhimossa. Se selitti, miksi Brownstein ja Solomon onnistuivat soljumaan elämänsä läpi verraten levollisin mielin: kunnianhimon kirous ei piinannut heitä. Sen sijaan Fergusonin isä ja Don-setä olivat tulenpalavan kunnianhimoisia, mikä paradoksaalisesti teki heidän maailmoistaan pienemmän ja epäviihtyisämmän kuin niiden, joita se kirous ei vaivannut, sillä kunnianhimo merkitsi ainaista tyytymättömyyttä, jatkuvaa nälkää saada lisää. loputonta yrittämistä, ja koska suurimmatkaan saavutukset eivät voisi tyydyttää uusien ja vielä suurempien saavutusten janoa, oli pakko laajentaa yksi kauppa kahdeksi ja sitten kaksi kolmeksi, pakko puhua nyt neljännen kaupan rakentamisesta ja jopa viidennen, samalla tavalla kuin yksi kirja oli pelkkä askelma toiseen kirjaan, ja lisää kirjoja syntyi koko elämän ajan, mikä edellytti samanlaista keskittymistä ja määrätietoisuutta kuin liikemies tarvitsi rikastuakseen</i>.</span> [s. 124–125]</blockquote>
Auster osaa ottaa kaiken irti romaaninsa rikkaasta hahmogalleriasta, ja hän esittää mielenkiintoisia ja uskottavia variaatioita vaihtoehtoisista ihmissuhteista. Esimerkiksi Fergusonin elämän rakkautena nähtävästä Amy Schneidermanin hahmosta versoaa erittäin mielenkiintoisia ja vähän puistattaviakin juonikuvioita. Jännitteinen ja kaikkea muuta kuin tasainen suhde Amyyn on lopulta turhankin suuressa roolissa romaanin puolivälissä, sillä samojen elementtien käsitteleminen eri tarinoissa luo väkisinkin turhalta vaikuttavaa toistoa tarinaan. <br />
<br />
Tilanne ei kuitenkaan ole yhtä ankea kuin miltä lukijasta saattaa tuntua <i>4 3 2 </i>1:n puolivälin paikkeilla, kun Auster jää pyörimään <b>Kennedyn</b> salamurhan, Vietnamin sodan ja Amyn liehittelyn välimaastoon, sillä romaanin ihmissuhdekuvaus ja yhteiskunnallisen murrosajan käsitteleminen ovat suorastaan loistavia. Auster uskaltaa tuikata terävän kynänsä esimerkiksi katastrofaalisen Vietnamin sodan ytimeen ja osaa tuoda esille Yhdysvalloissa 50 vuotta sitten rehottaneen rasismin, jota käsitellään ainakin omasta mielestäni raikkaista näkökulmista – esimerkiksi hyväosaisen juutalaisväestön kokema viha ja epäluulo mustaa kansanosaa kohtaan oli todella yllättävää ja silmiä avaavaa luettavaa. <br />
<br />
Itse ehkä koin ihan romaanin loppupuolella leimahtavien opiskelijamellakoiden kuvaamisen vähän puuduttavaksi ja pitkitetyksi, mutta Amyn ja Fergusonin suhteen käsitteleminen suoranaisen sotatilan keskellä on sekin lopulta varsin huikea loppuhuipennus yhdelle päähenkilön elämänvaiheelle. <i>4 3 2 1</i> on ihmissuhdekuvaukseltaan saman tason napakymppi kuin <b>Hanya Yanagiharan </b>herkkä ja monitasoinen <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2017/08/hanya-yanagihara-pieni-elama.html" target="_blank">Pieni elämä</a></i> – raadollissävytteiset Julietin ja Andyn kohtaamiset kuuluvat ehdottomasti romaanin unohtumattomimpiin hetkiin, ja Auster osaa myös tasapainoilla komeasti kevyemmän sisällön kanssa. New Yorkissa asustava juutalaisyhteisö kietoutuu Fergusonin ympärille eksentrisine sukulaisineen ja Amyineen uskottavasti ja mielenkiintoisesti.<br />
<br />
Austerin tuotannon tuntevat tuskin yllättyvät siitä, että urheilu ja kirjoittaminen ovat vahvasti läsnä melkein kaikissa Fergusonin elämissä. Pitkät ja laajat kuvaukset pesäpallon ja koriksen parissa huhkimisesta eivät tehneet minuun järin suurta vaikutusta, vaikka tässäkin teemassa on toki omat hetkensä. Esimerkiksi eräässä tarinalinjassa kuvattiin hauskasti sitä, kuinka Ferguson löytää kirjoittamisen nimenomaan urheilun kautta. <br />
<br />
Kirjailijuus ja lehtityö vievät lopulta Fergusonin mennessään, ja olin iloisesti yllättynyt siitä, miten <i>4 3 2 1</i>:n runsaita tekstimassoja piristetään tyylillisillä muutoksilla. Romaanissa on näet mukana Fergusonin omia tekstejä, jotka ovat virkistävän erilaista luettavaa ja uskottavia hengentuotoksia kirjoittajansa kulloiseenkin ikätasoon nähden. Auster ei lähde kuitenkaan revittelemään tyylikokeiluilla <b>Nathan Hillin</b> sisällöltään moninaisen <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/02/nathan-hill-nix.html" target="_blank">Nix</a></i>-romaanin tavoin, vaan proosan sisäistä proosaa esiintyy juuri sopivaksi harvennetulla tiheydellä – ja se on vieläpä laadultaan hulvattoman hauskaa. Hyvänä esimerkkinä tästä käy nuoren Fergusonin rustaama novelli kovaonnisen kenkäparin karusta kohtalosta.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #783f04;"><i>Mutta kuten veljeksillä yleensä, niillä on eripuran ja pahantuulisuuden hetkiä, riitoja ja kiukunpuuskia, sillä vaikka ne ovat solmitut saman miehen jalkoihin, nuo jalat ovat hieman erilaiset – Quinen vasen ja oikea jalka eivät aina tee täsmälleen samoja liikkeitä samaan aikaan. Ajatelkaamme tuolissa istumista, Vasenkätisenä Quinn yleensä vie vasemman jalan oikean päälle paljon useammin kuin oikean jalan vasemman päälle, ja ani harva tunne on ihanampi kuin ilmaan nostaminen, hetkellinen lattiasta erkaneminen ja pohjan paljastaminen maailmalle, ja koska Hank on vasen kenkä ja pääsee näin ollen nauttimaan tästä elämyksestä useammin kuin Frank, Frank kantaa hienoista kaunaa Hankia kohtaan, joskin se tavallisesti pinnistelee salatakseen sen, mutta joskus jalan nostaminen saa Hankin niin hilpeälle tuulelle, ettei se malta olla vinoilematta. Se naureskelee killuessaan korkeuksissa isännän oikean polven oikealla puolella ja huutelee Frankille: </i>Millaisia ilmoja siellä alhaalla pitelee, Frankie-poitsu?<i>, missä vaiheessa Frank väistämättä polttaa päreensä ja käskee Hankin tukkia turpansa.</i></span> [s. 342]</blockquote>
<i>4 3 2 1</i> on elämänmakuinen, uskomattoman sisältörikas ja huikean monitasoinen romaanijärkäle, jonka neljä erilaista tarinaa nivoutuvat yhteen vähintäänkin ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi. Auster ylittää sekä itsensä että kaikki suuret odotukseni romaania kohtaan, ja <i>4 3 2 1</i> vei minut täysin mennessään viimeisen kahden ja puolen viikon aikana. Kyseessä onkin ehdottomasti yksi 2010-luvun merkittävimmistä amerikkalaisista romaaneista, joka myös nostaa Austerin kirjailijanuran uudelle tasolle komealla ja hersyvän yllätyksellisellä tavalla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPNH8gqii2G9_N7Z7UepD8OTTQYW3VoiCq-o4FL_Vk1pq4zs8gTkPGMgrAS_U1M6SAzMcEZDf9SKULcwJhxT3atLAJvJNd3EX_D7AsnLvxtQpM7VycSpPb8KUb861u4e0qjX3Qbt72tTtW/s1600/auster+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1009" data-original-width="1600" height="251" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPNH8gqii2G9_N7Z7UepD8OTTQYW3VoiCq-o4FL_Vk1pq4zs8gTkPGMgrAS_U1M6SAzMcEZDf9SKULcwJhxT3atLAJvJNd3EX_D7AsnLvxtQpM7VycSpPb8KUb861u4e0qjX3Qbt72tTtW/s400/auster+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #0c343d;">Alkuteos: <i>4 3 2 1</i></span><br />
<span style="color: #0c343d;">Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2017</span><br />
<span style="color: #0c343d;">Suomennos: <b>Ilkka Rekiaro</b></span><br />
<span style="color: #0c343d;">Kustantaja: Tammi</span><br />
<span style="color: #0c343d;">Sivumäärä: 1141</span><br />
<span style="color: #0c343d;">Kansikuva: <b>Jussi Kaakinen</b></span><br />
<span style="color: #0c343d;">Lajityyppi: kollaasiromaani, historiallinen romaani</span><br />
<span style="color: #0c343d;">Mistä saatu: arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2484104611356892535.post-91066317575376441542018-08-23T18:19:00.000+03:002019-01-06T14:17:26.447+02:00Karin Erlandsson: Saarretut<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1L6NMFfNcp4g0k8YCkwC9k7C3wCoU9Dl3AK8bBhMXh08uNB54dbx4iMbABfAnOtuRPKR8Dcm_DHthBhFj3M1e1Ot5_caoOmvxQoeQvmx__b9D4gaZQH6n8BlVT-bjijcMoZbdjhW9ZyIO/s1600/erlandsson+_+arvio.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="950" data-original-width="1600" height="380" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1L6NMFfNcp4g0k8YCkwC9k7C3wCoU9Dl3AK8bBhMXh08uNB54dbx4iMbABfAnOtuRPKR8Dcm_DHthBhFj3M1e1Ot5_caoOmvxQoeQvmx__b9D4gaZQH6n8BlVT-bjijcMoZbdjhW9ZyIO/s640/erlandsson+_+arvio.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Karin Erlandssonin </b><i>Saarretut</i> sijoittuu lumimyrskyn riepottelemaan pikkukaupunkiin joulukuussa 1992. Kajsan ja Jonaksen perhe on myräkän kehkeytyessä vasta toipumassa kohtuuttomasta tragediastaan – nuorten äiti on kuollut, ja sureva isä ei pysty kohtaamaan jälkikasvuaan saati selviytymään arjesta. <br />
<br />
Myrsky katkoo kuitenkin yhteydet ulkomaailmaan, ja erityksiin jääneen kaupungin asukkaat joutuvat turvautumaan toisiinsa. Nämä kohtaamiset kuitenkin nostavat vaiettuja salaisuuksia pintaan, ja lopulta myös passivoitunut ja sisäänpäin kääntynyt Jonas lähtee selvittämään totuuksia tavalla, joka järkyttää koko kaupunkia.<br />
<br />
Kajsa on ehdottomasti <i>Saarrettujen</i> mielenkiintoisin hahmo, ja mielenkiintoista onkin, että tyttö pysyy pääosin erillään romaanin päätapahtumista. Näin Erlandsson antaa kiitettävästi tilaa Kajsan sielunelämän avaamiselle ja perheen taustojen selvittämiselle, ja nämä ovat huomattavasti mielekkäämpää luettavaa kuin romaanin muut tapahtumat. Äitiään kaipaavan Kajsan muistelot ja kiusaamiskokemukset ovat varsin surullista luettavaa, ja hahmon kohtaukset tuovat melankolisuudessaan ja nostalgiapitoisuudessaan mieleen <b>Max Porterin </b>romaanin <a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/07/max-porter-surulla-on-sulkapeite.html"><i>Surulla on sulkapeite</i></a>.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i><span style="color: #999999;">Kajsa tuijotti Jessikaa. Kunhan hän tuijottaisi tarpeeksi pitkään, tämä katoaisi. Jessika ei kuitenkaan kadonnut, vaan kumartui kuiskaamaan:<br /> – Jonaskaan ei ole koulussa. Teitä oli neljä, mutta nyt sinä olet yksin.<br /> – Entä sitten?<br /> Kajsakin kumartui eteenpäin. Hän tuli niin lähelle, että Jessika otti askeleen taaksepäin. <br /> – Voisit antaa jo olla, Kajsa sanoi.<br /> Jessika hymyili. Kajsa tunsi hymyn, sillä hän oli pitänyt siitä heidän ollessaan pieniä. Siitä oli tiennyt, että Jessika aikoi käydä hyökkäykseen. Silloin he olivat olleet samalla puolella, ja Kajsa oli tiennyt että he voittaisivat. He saisivat olla rauhassa keinuissa, tai he saisivat viimeiset pullat äidin pullapussista</span>.</i> [s. 38–39]</blockquote>
<div style="margin: 0px 0px 10.66px 86.93px;">
</div>
Toisin kuin <i>Saarretut</i> antaa ymmärtää alkumetreillään, kokonaisuus ei valitettavasti pyöri sen kiinnostavimman kuvion eli Kajsan ja tämän surun murtaman perheen ympärillä. Saarretut seuraa <b>Mikael Niemen</b> <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2015/06/mikael-niemi-veden-viemaa.html" target="_blank">Veden viemää</a> </i>-romaanin tavoin luonnonvoimien puristuksessa sinnitteleviä ihmisiä, jotka yrittävät selviytyä poikkeusolosuhteiden ohella omien kipuilujensa kanssa. <br />
<br />
Saarretuissa lumimyrsky on kuitenkin verrattain pienessä roolissa, ja sen sijaan Erlandsson on antanut tilaa hahmoille – luonnonvoimat eivät uhkaa Niemen romaanin tavoin hahmojen henkeä. Juopottelevan paikallislehden toimittajan vaikea perhe-elämä ja toisen journalistin kipeä ero eivät kuitenkaan ole erityisen kiinnostavia teemoja, ja varsinkin väkivaltaista eksäänsä pelkäävän Sara Kvistin kuvio tuntuu jopa vähän väkinäiseltä elementiltä romaanissa. Paikallislehden toimituksessa leimahtava draama virkistää veltolta tuntuvaa kokonaisuutta, mutta harvinaisen löperön loppuratkaisun takia lukijan tekee lähinnä mieli kääntää kylkeä päästessään tarinan loppuun.<br />
<br />
Kokonaisuus tuntuu lopulta lievältä pettymykseltä. Esimerkiksi reissun päälle soveltuvaa ja juoneltaan helposti seurattavaa luettavaa kaipaavan aika ei varsinaisesti käy Erlandssonin romaanin seurassa pitkäksi, mutta ajan voisi käyttää mielekkäämmin vaikkapa <b>Ane Rielin</b> niin ikään tiiviin mutta hypnoottisen jännittävän <i><a href="http://opuseka.blogspot.com/2018/01/ane-riel-pihka.html" target="_blank">Pihkan</a></i> parissa.<br />
<div style="margin: 0px 0px 10.66px;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifxNceFfpT61Zl4A1DL32k_ddNttmTrzJiWnpBLW0NXpUt0k2xpWfg1Z-WRxe1RNnJQgrl0b_p-WNeTaXGygQp2GzVXbD1vOa8JTTM4vzeVxb-ZjsC8_vVrFk_548YeKzAKWzJm3hl5qOh/s1600/erlandsson+_+tuomio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="935" data-original-width="1600" height="232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifxNceFfpT61Zl4A1DL32k_ddNttmTrzJiWnpBLW0NXpUt0k2xpWfg1Z-WRxe1RNnJQgrl0b_p-WNeTaXGygQp2GzVXbD1vOa8JTTM4vzeVxb-ZjsC8_vVrFk_548YeKzAKWzJm3hl5qOh/s400/erlandsson+_+tuomio.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: #0b5394;">Alkuteos: <i>Pojken</i></span><br />
<span style="color: #0b5394;">Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2018</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Suomennos: <b>Laura Varjola</b></span><br />
<span style="color: #0b5394;">Kustantaja: Schildts & Söderströms</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Sivumäärä: 212</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Kansikuva: <b>Sanna Mander</b></span><br />
<span style="color: #0b5394;">Lajityyppi: jännitys, kollaasiromaani</span><br />
<span style="color: #0b5394;">Mistä saatu: arvostelukappale</span></div>
Opus ekahttp://www.blogger.com/profile/17906986375055326547noreply@blogger.com0