S. K. Tremayne: Ennen kuolemaani

S. K. Tremaynen Ennen kuolemaani -jännäri on tekijältään uskalias muutos jo Jääkaksoset-pelinavauksessa muodostuneeseen menestyskaavaan. Aluksi meininki tosin tuntuu masentavan tutulta – mukana on jälleen onnetonta perhe-elämää, suojattomia syrjäseutuja ja omituisesti käyttäytyviä lapsihahmoja. Tremayne kuitenkin koukuttaa lukijan seuraamaan Redwayn perheen murhenäytelmää muutamalla varsin yksinkertaisella mutta toimivalla tempulla.

Kath Redway on jäänyt henkiin yritettyään joulun välipäivinä itsemurhaa, mutta perheen arki on kokenut peruuttamattoman muutoksen. Yksiniitinen ja muutenkin juro Adam-siippa pakenee ääneen lausumattomia totuuksia metsänvartijan velvollisuuksien pariin, ja pariskunnan tytär on vielä hurjemmassa kunnossa. Asperger-oireyhtymästä mahdollisesti kärsivä mutta diagnosoimatta jätetty Lyla käyttäytyy entistä holtittomammin ja kertoilee äidilleen Dartmoorin nummiseuduilla toikkaroivasta tuntemattomasta miehestä.

Kath ei valitettavasti osaa tukea tai lähestyä tyrmistyneitä perheenjäseniä, sillä hän ei muista tekoaan edeltävistä viikoista juuri mitään. Naisparka kuitenkin alkaa saada muistojen palautuessa vihiä omista tekemisistään ja niihin johtaneista paljastuksista, joiden jälkijäristykset koettelevat Redwayn ruokakunnan ohella myös Kathin Dan-velipojan perhettä. Kallonkutistajakäly-Tessa saa useaan otteeseen huomata haukanneensa aivan liian ison palan luvattuaan auttaa Kathia totuuden selvittämisessä.

Ennen kuolemaani nojaa nimensä mukaan vahvasti Kathin muistojen ja sitä kautta tämän itsetuhoisen teon taustavaikuttajien selvittämiseen. Uusia muistikuvia ja välähdyksiä Kathin joulukuusta tarjoillaan säännöllisin väliajoin, kun päähenkilö viilettää pitkin kotiseutuaan ja takaumat heräävät henkiin tuttujen maisemien ja tuoksujen myötä – varsinkin jälkimmäisten kohdalla mennyt palaa päähenkilön mieleen suoraan sanottuna epäuskottavankin tehokkaasti.

Joka tapauksessa paljastukset kääntävät kokonaisuutta päälaelleen mukavan armottomalla tavalla, ja olin varsin vaikuttunut siitä, kuinka ilkeän kipeä salaisuus häiriintyneine lieveilmiöineen lopulta onkaan Kathin oirehdinnan taustalla. Tremayne uskaltaa lähteä kokeilemaan uusia psykologisia tasoja suorastaan pöyristyttävän hyytävin tuloksin.

Lyla on arvoituksellinen ja mielenkiintoinen hahmo – eikä vähiten siksi, että fiktiossa tai mediassa ylipäätään esitellään harvoin naispuolisia Asperger-henkilöitä. Tremayne osaa mielenkiintoisesti kuvata arkea erityislapsen kanssa puhumattakaan siitä, miten epätoivoista on saada tyttö puhumaan todistamistaan kipeistä tapahtumista. Kaiken kaikkiaan Lyla tuntuu uskottavalta ja monitasoiselta tuttavuudelta, joka tuo uudenlaisia sävyjä dekkarien vakiintuneisiin perhesuhteiden kuvauksiin.

Lampaat on täällä ylänköseudulla tapana merkitä maalaamalla niiden turkkiin tietyn värinen läikkä. Lyla on kehittänyt käytännön pohjalta oman lampaanbongauspelinsä, jossa punaisella merkitystä lampaasta saa yhden pisteen, sinisellä merkitystä kaksi ja vaaleanpunaisella värjätystä viisi. Välillä me pelaamme lampaanbongausta koko perheen voimin, koska silloin saamme Lylan havahtumaan mietteistään ja sanomaan edes jotain. Vaitonaisella tuulella ollessaan hän suostuu yleensä kommunikoimaan vain hyvin säännönmukaisten tilanteiden kautta, esimerkiksi numeroista keskustellessaan tai jonkinlaisen pelin tai leikin välityksellä. [s. 112–113]

Lylan kautta käsitellään myös varsin riipaisevin tuloksin esimerkiksi yksinäisyyden teemoja, ja tyttöparan ankeiden syntymäpäiväjuhlien kuvaus on todella karua luettavaa. Tremayne osaa käsitellä Lylaa ja tämän erityisominaisuuksia mielenkiintoisesti ja toki omalla tavallaan puistattavasti kuitenkaan repimättä tytöstä kuitenkaan irti samanlaista kauhua ja pelkoa kuin aiempien romaaniensa häiriintyneistä lapsihahmoista. Ennen kuolemaani saa Lylan ansiosta pirtaansa uudenlaista syvyyttä ja monitasoisuutta, mikä nappasi ainakin minut koukkuunsa. Huomasin lukiessani jännittäväni ehdottomasti eniten sitä, kuinka Lylalle lopulta käy ja miten tämän pää kestää lievästi sanottuna raastavien koettelemusten keskellä.

Toisaalta taas mielestäni oli vähintäänkin epäuskottavaa, että Adam ja Kath eivät ole hankkineet selvästi Asperger-oireilevalle tyttärelleen apua ja tukea. Adamista on tehty modernia maailmaa halveksiva, perinteisille arvoille lämpenevä ja luontoa kunnioittava mörökölli, jonka rinnalla Kath on oikeastaan vain alistunut ja mukautunut omaan rooliinsa korvessa elävänä perheenäitinä. Romaanin alkupuolella Kathin hehkutukset perhe-elämästään ja onnekkuudestaan tuovat naiviudessaan mieleen Elin Willowsin Sisämaan vähän samassa asemassa olevan päähenkilön mielenliikkeet – Kathin itsemurhayrityksestä tietoinen lukija toki tajuaa heti, että Redwayn idyllissä on jokin pahan kerran pielessä.

Kathin muistoista paljastuvat kauheudet ja salaisuudet tuottavat uskottavia jälkijäristyksiä myös Danin ja Tessan perheessä. Tremayne onnistuu kyllä onnistuneesti hämäämään lukijaa toiseen perheeseen liittyvillä käänteillä – onko niillä lopulta mitään tekemistä Kathin teon ja traumaattisen muistiinmenetyksen kanssa vai ei? Kuten jo aikaisemmin totesin, Ennen kuolemaani -romaanin taustalla vaikuttava salaisuusvyyhti on varsin monimutkainen, ja eri asioiden vuorovaikutussuhteet valottuvat tyydyttävästi vasta tarinan jälkipuoliskolla.

Ennen kuolemaani on myös miljöönsä puolesta varsin mieleenpainuva. Tremayne osaa loihtia Dartmoorin nummimaista seudun mytologian ja historiallisten nähtävyyksien avulla omintakeisen ja mielenkiintoisen tapahtumapaikan. Paikallishistoriaa ja pakana-ajan tapoja avataan muun muassa Kathin ja Lylan yhteisten seikkailujen myötä, ja menneen maailman erikoisuudet on myös nivottu osaksi nykyhetkeä parilla erittäin mielenkiintoisella käänteellä. Kaiken kaikkiaan historialliset osuudet luovat osaltaan toimivasti jännäriin omintakeista tunnelmaa, minkä ansiosta kokonaisuus tuntuu raikkaalta ja kovin epädekkarimaiselta.

Lyla suuntaa minuun rävähtämättömän katseen.”Mustan surman aikoihin nummien asukkaat veivät kivikehien sisään ruokatarvikkeita. Sen jälkeen rannikolta saapui ruttoon sairastuneita ihmisiä, jotka kävivät hakemassa ruoan ja jättivät maksuksi kulta- ja hopearahoja etikalla täytettyyn juomakaukaloon. Ruton leviämistä yritettiin sillä tavoin estää.” Lyla räpyttää silmiään ja jatkaa puhettaan. ”Eikö ole ihmeellinen juttu? Täällä Dartmoorissa oli siis ruttoepidemian aikaan erityinen markkinapaikka, jossa ihmisten ei tarvinnut kohdata toisiaan. Myyjät ja ostajat kävivät siellä eri aikaan ja olisivat yhtä hyvin voineet olla toisilleen kuin haamuja. Ja rahat upotettiin vielä etikkaan.” Hän kurtistaa kulmiaan ja pyörittelee yksittäistä ruohonkortta sormiensa välissä. ”Se ei kuitenkaan auttanut, tai niin tekstissä ainakin sanottiin. Musta surma levisi siitä huolimatta tännekin, ja kaikki ihmiset kuolivat. Edes etikka ei auta, äiti. Kaikki kuolevat joka tapauksessa. [s. 61–62]

Ennen kuolemaani on miellyttävä yllätys aiemmin niin tasaisen varmalta ja vakaalta Tremaynelta – ovelilla koukuilla ja lisätasoilla voi puhaltaa yllättävän vaivattomasti omintakeisuutta perinteiseenkin jännäriin. Kyseessä on laadukas kokonaisuus, joka kipuaa Ruth Waren Nainen hytissä 10 -trillerin rinnalle yhdeksi loppukesän jännittävimmistä lukuelämyksistä.

Alkuteos: Just Before I Died
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2018
Suomennos: Antti Autio
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 431
Lajityyppi: psykologinen romaani, jännitys, kauhu
Mistä saatu: kirjastosta lainattu