Kurt Vonnegut: Teurastamo 5

Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 on samaan aikaan sekä kamala että hillittömän hauska. Kirjan raameina on vuoden 1945 Dresdenin pommitus, jonka todistajana sotavangiksi joutunut kirjailija toimii. Pääosin kirjassa seurataan kuitenkin sotamies Billy Pilgrimin sekoiluja ja edesottamuksia koko tämän elämän täydeltä.

Sotamiehenä Billy on reppana ja saamaton, mutta nuorella miehellä on tapana ajautua erikoisiin tilanteisiin. Omituisella tavalla välinpitämätön vätys ärsyttää monia muita, mutta jotenkin Billy onnistuu selviytymään tilanteista. Kirjailija seuraa vierestä Billyn sekoiluja.

Billyllä on erikoinen ominaisuus: kyky matkustaa ajassa. Teurastamo 5 poukkoileekin Billyn mukana sinne sun tänne. Kirja ei olekaan kronologinen, vaan Billyn elämä on ripoteltu pieniin paloihin, joista lukija saa pidempiä tai lyhyempiä välähdyksiä pitkin kirjaa. Välillä siirrytään Dresdenin teurastamosta seuraamaan optikko-Billyn keski-ikäistä elämää, välillä käydään avaruudessa tai sairaalassa.

Pakkaa sekoittaakin se, että Billy ainakin uskoo käyneensä avaruudessa, Tralfamadore-nimisessä paikassa, jossa hän on joutunut paikalliseen eläintarhaan näytille kuuluisan elokuvatähden Montana Wildhackin kanssa. Tralfamadoressa ei ole samanlaista aikakäsitystä kuin maassa: kaikki tapahtuu samaan aikaan, jokainen mahdollinen tapahtuma tapahtuu ja jokainen on nyt, kuolema ei kosketa tralfamadorelaisia samalla tavalla kuin maan asukkaita.

Billy ei tietenkään osannut lukea Tralfamadoren kieltä, mutta hän näki sentään miten kirjat oli sommiteltu - pieniä tähtien erottamia symbolirykelmiä. Billy huomautti että nuo rykelmät olisivat voineet olla sähkeitä.
       “Juuri niin”, sanoi ääni.
       “Ovatko ne sähkösanomia?”
       “Tralfamadoressa ei ole sähkeitä. Mutta olette oikeassa: jokainen symbolisikermä on lyhyt, kiireinen sanoma - se kuvaa tilannetta, näkymää. Me tralfamadorelaiset luemme ne kaikki yhtä aikaa, ei yksi kerrallaan. Sanomien välillä ei ole mitään erityistä suhdetta, paitsi että kirjailija on valinnut ne huolellisesti, niin että ne kaikki yhdessä nähtyinä tuottavat elämästä kuvatn, joka on kaunis ja yllättävä ja syvä. Ei ole alkua, ei keskikohtaa, ei loppua, ei jännitystä, ei opetusta, ei syytä, ei seurausta. Se mikä meitä meidän kirjoissamme viehättää ovat yhtaikaa nähtyjen monien suurenmoisten hetkien syvyydet. [s. 82-83]

Vaikka Teurastamo 5:n toisen maailmansodan aikaiset tapahtumat ja kuolema ovat synkkä aihe, kirja on kumman hilpeä. Sen satiirinen huumori, kierot käänteet ja kuolemien kuvaaminen saavat lukijan nauramaan hermostuneesti: jokaisen kuolemakuvauksen jälkeen kertoja lisää loppuun “niin se käy”.

Hän kysyi Gluckilta, eikö tämä ollut hirveän nuori olemaan armeijassa. Gluck myönsi olevansa.
       Hän kysyi Edgar Derbyltä eikö tämä ollut hirveän vanha olemaan armeijassa. Derby sanoi olevansa.
       Hän kysyi Billy Pilgrimiltä mikä tämä oli olevinaan. Billy sanoi ettei tiennyt. Hän yritti vain pysytellä lämpimänä.
       “Kaikki oikeat sotilaat ovat kuolleet”, nainen sanoi. Se oli totta. Niin se käy. [s. 143]

Vonnegut näyttää sodan kamaluuden ja traagisuuden Billyn ja tämän sotilaskumppaneiden kautta: koominen Billy on pukeutunut liian pieneen takkiin ja milloin mihinkin saamiinsa rytkyihin, amerikkalaiset sotilaat tappelevat keskenään ja eräs heistä jopa suunnittelee omaa tappolistaansa. Välillä taas vihollispuolen sotilaat tuntuvat ystävällisemmiltä kuin Billyn kanssasotilaat. Hyvä tai paha ei liity siihen, kenen puolella sotii.

Vaikka Vonnegutin romaani on tiivis paketti, ei se ole niin yksinkertainen kuin mitä päällepäin näyttää. Se on yhtä aikaa ainakin traaginen sotakuvaus, ilmeikäs satiiri sekä yllättäen tieteisromaani. Lajien piirteet limittyvät värikkääksi sopaksi, eikä aikamatkailuun liittyvä poukkoilu tunnu sekavalta.

Teurastamo 5 on näppärä paketti, ja se yhdistelee huumoria, tieteisromaania, satiiria ja sotakuvausta varsin hyvin. Vonnegut onnistuu kylvämään naurua ja huumoria sellaisiin tapahtumiin, joille muuten ei ehkä uskaltaisi nauraa.

Jenni haaveili pienenä aikamatkailusta.

Alkuteos: Slaughterhouse Five, or The Children’s Crusade

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 1969

Suomennos: Juhani Jaskari

Kustantaja: Tammi

Sivumäärä: 190

Kansi: Pekka Loiri

Lajityyppi: sota, satiiri, scifi, historiallinen romaani

Mistä saatu: lainattu Petteriltä