sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Sinikka Vuola: Replika


Sinikka Vuolan esikoisromaani Replika on hämmentävän monitasoinen teos, jonka keskiössä on astetta omituisempi kasvutarina. Köyhässä kylässä elää värikkäiden kanssa-asukkien keskellä nuori poika, joka joutuu kokemaan äitinsä kuoleman ja pääsee sen jälkeen nauttimaan ympäröivän maailmaan hekumallisista houkutuksista. Vuola yhdistelee tarinaansa elementtejä sekä Pinokkion että Siniparran kaltaisista saduista että Marilyn Monroen traagisesti päättyneestä elämästä.

Viisiosainen Replika on todella kauniisti kirjoitettu mutta varsin sekava, asioita jatkuvasti tulkinnanvaraisiksi jättävä romaani, jossa asioiden yhdistely ja päättely ovat koko ajan lukijan varassa. Jatkuvasti syveneville surrealismin vesille karkaava, vuorotellen useamman hahmon mielenliikkeitä ja toimia käsittelevä tarina tuntuu aivan liian usein turhauttavan haastavalta kikkailunsa takia, ja kun punaisen langan kadottaa jossain vaiheessa, sitä on todella vaikea enää löytää kyseisen osan sisältä – villisti eri hahmojen välillä poukkoileva kerronta ei auta asiaa yhtään. Niinpä kauniit kuvaukset ja kohtaukset jäävät usein lähinnä Vuolan käyttämän värikkään kielen ihailemiseksi.
Koska on tiistai, Kerjäläistyttö koputtaa laakson jokaiseen oveen, taas on suola loppu, jauhot, kananmunat. Koirien suklaanruskeat kaiken nähneet silmät tarkkailevat Kerjäläistyttöä laiskasti. Kerjäläistyttö jos joku on tottunut kasvojensa edessä sulkeutuviin oviin, portteihin, painavien ovien läiskähdyksiin, lukkojen naksahduksiin, ilmavirtaan joka syntyy kiinni pamahtavasta ovesta, äänestä joka syntyy kun selkä käännetään: kun jokin sulkeutuu. Esine jota kukaan ei kaipaa, kaunis tavara joka sietää kaiken kohtelun, tummumaan unohtunut hopealusikka. Ovet paukahtavat tai pysyvät kiinni ja kuitenkin Kerjäläistyttö on koko ajan olemassa. Hänellä on pienet kalpeat kasvot ja hyvin tummat silmät, kaksi tummaa kobolttisilmää, katse vakaa ja rauhaisa. Hän ontuu sillä hänen huolimaton äitinsä pudotti hänet kerran, äiti joka on lähtenyt kauas, ainiaaksi, maiden ja merten taa, Kerjälaistyttö ontuu, ehkä hänet on koottu vääristä osista jotka eivät sovi yhteen. Mutta Leipurin vaimo on sanonut että ihmistä varten ei ole muottia eikä kaavaa, jokaisessa on valuvika, pieni tai suuri, semmoinen voi olla kädessä niin että ei voi tarttua esineeseen kunnolla, jalassa niin että kävely vie voimat eikä hyppääminen ole mahdollista, yksikään rento hyppy yli kuoleman kuten Kaniininnaaman loikat Vanhalla hautausmaalla; semmoinen voi olla silmässä niin että ei näe oikein: aivan kuten Leipurin vaimon omasta katseesta puuttuu se kipinä joka erottaisi hänen silmänsä nuken silmistä. Jokaisessa on valuvika, näkyvä tai näkymätön: ja joillakin se on sydämessä mutta ei lihaksen sisällä vaan pahempaa: tunteissa jotka lähtevät sydämestä. [s.27]
Omaa Replika-kokemustani sävyttää vahvasti ajatus siitä, etten suoraan sanottuna ymmärtänyt paljoakaan Vuolan tarinasta – eri tarinoiden suhteet jäivät välillä todella epäselviksi. Yllättäen tämä käsittämättömyys haittasi lopulta huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Heikki A. Kovalaisen samanhenkistä Mädän elämän alkeet -romaania lukiessa.

Siinä missä Kovalaisen sekasotku jäi kikkailevan ärsyttäväksi ja yhdentekeväksi kokonaisuudeksi, Replikan kauniit tunnelmakuvat ja erikoinen maailma, joka muuttuu osa osalta mielikuvituksellisemmaksi, pitivät minut suhteellisen hyvin koukussa tarinan onttoudesta huolimatta.

Replika vaatii siis hyviä istumalihaksia, kärsivällisyyttä ja varmasti vähintäänkin toisen lukukerran, ennen kuin tämä vyyhti aukenee kunnolla. Toisaalta tarvitseeko sen aueta? Ehkäpä Vuolan esikoisromaani onkin tarkoitettu arvoitukseksi, joka avaa itseään eri tavalla eri lukijoille, ja sen läpi tarponut voi jatkaa elämäänsä onnellisena oman tulkintansa kanssa.


Petter
on jäänyt viimeksi yhtä pöllämystyneeseen mielentilaan katsottuaan

Terry Gilliamin ohjaaman Imaginarium Of Doctor Parnassuksen.

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2016
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 197
Kansikuva: Markko Taina
Lajityyppi: psykologinen romaani, kehitysromaani, surrealismi, fantasia
Mistä saatu: arvostelukappale

4 kommenttia:

  1. Replika on hieno. Mädän elämän alkeet lainasin, selasin vähän ja vein takaisin kirjastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mädän elämän alkeet on kuitenkin kulkenut mielenkiintoisen tien ideasta kirjaksi! http://ylioppilaslehti.fi/2016/02/ala-katso-peiliin-kirjailija-heikki-a-kovalaisen-piti-opetella-uudelleen-teiniksi/ -Petter

      Poista
  2. Replika on kieltämättä haastava mutta upea teos. Komppaan tuota näkemystäsi kirjasta arvoituksena, joka aukeaa eri lukijoille eri tavalla. Upea kieli antaa paljon silloinkin, kun itse tarina käy liian hankalaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa - tästä jäi kieltämättä jollain tavalla kylläinen olo, vaikka kokonaisuus ja kaikki sen osat eivät ihan auenneetkaan. -Petter

      Poista