Kuoleman hyviin puoliin voi laskea sen, että niin moni ennen tärkeä asia menettää kuoleman lähestyessä täysin merkityksensä. Se ei kuitenkaan tapahdu sillä tavoin kuin luulisi, tai niin kuin monesti kuulee sanottavan: että läheisistä tulee tärkeitä, että raha menettää merkityksensä, että ihmiseen syttyy jumalan (tai Jumalan) liekki ja ymmärrys ikuisuudesta. Minun tapauksessani läheisistä on tullut vihollisia, yrityksen menestyksestä tärkeintä, ja ikuisuuden liekki on lähinnä jotakin sellaista, joka tekee Juhanasta grillihiilen ja odottaa samalla hehkulla lopulta meitä muitakin. [s. 237]Jaakko Kaunismaa on haminalainen sieniyrittäjä, joka saa kuulla lääkäriltään, että hän tulee kuolemaan hyvin pian. Joku on myrkyttänyt häntä jo pidemmän aikaa salaa niin, että hänen kehonsa voi romahtaa koska tahansa. Kuultuaan tuomionsa Jaakolla on enää yksi missio – selvittää, kuka hänet on murhannut.
Jaakon ja hänen vaimonsa Tainan sieniyritys on yksinoikeudella toimittanut männynsienivalmuskaa, matsutakea, suomalaiseen sieneen ihastuneille japanilaisille. Kaikessa hiljaisuudessa Haminaan on ilmestynyt toinenkin matsutakea toimittava sieniyrittäjä – ja molemmat osapuolet tietävät, ettei pieneen kaupunkiin mahdu kahta kilpailevaa yritystä. Samalla kun Jaakko yrittää selvittää, kuka hänet on murhannut, hän myös koettaa pelastaa yritystään kilpailevan yrityksen Askolta, Juhanalta ja Juhanilta. Kolmikko ei kaihda kierojakaan ratkaisuja: he esimerkiksi yrittävät palkata Jaakon yrityksen parhaimmat työntekijät itselleen. Kilpailevan yrityksen touhujen lisäksi Jaakosta tuntuu, että hänen vaimonsa vehkeilee hänen selkänsä takana omia touhujaan ja yrittää syöstä Jaakon yrityksen johdosta.
Antti Tuomaisen romaanin ansioita ovat nopeatempoisuus, sujuvuus ja todella tiiviisti lukijan pikkusormensa ympärille kietova juoni. Romaanin rakenne on selkeä, ja se tuntuukin eräänlaiselta kevyeltä dekkarilta. Hamina on raikas miljöö, ja sienibisnes aiheena mielenkiintoinen - mieleeni tuli lukiessa välillä Jari Järvelän Tyttö ja pommi -sarja sen sijoittuessa Kotkaan, vaikkakin Tuomaisen romaani ei yllä teemoissaan yhtä syvälle, eivätkä tapahtumat ole yhtä raadollisia, vaikka ei Mies joka kuoli -romaanissakaan väkivaltaa säästellä. Välillä tapahtumat vaikuttavat myös miltei tragikoomisilta – miten sienibisneksessä voi esiintyä näin paljon juonittelua ja murhanhimoa?
Tuomaisen teos käsittelee myös kuolemista ja kuolemaa, mutta ei järin paatoksellisesti tai liian synkeissä vesissä. Onkin taidokasta, miten kuolemisen teemat on kytketty romaaniin mukaan niin kevyellä otteella – käsittely ei tunnu pinnalliselta muttei myöskään uuvuttavalta. Koukkua pitää yllä lukijan kysymys: miten mies, joka tietää kuolevansa, käyttää viimeiset hetkensä? Jaakon valinnat ja motiivit eivät aina ole ehkä niitä itsestäänselvimpiä.
Mies joka kuoli on kevyt trilleri, joka tulee luettua nopeasti ja jonka kanssa ei tarvitse ponnistella: se viihdyttää sisältäen komedian lisäksi syvempiäkin elementtejä. Myös minäkertojan itseironia ja humoristisuus toimivat mainiosti. Silti tuntuu, että jokin ulottuvuus puuttuu - omintakeinen aihe ja miljöö pelastavat junan tavoin puksuttavan romaanin nopealta unohtamiselta. Lopetus hieman lässähtää ja ei tyydytä kaikkia alkuasetelman tarjoilemia lupauksia: siksi Tuomaisen teos ei nouse hyvän tasolta erinomaiseksi.
Jenni pitää syksyisistä sienimetsistä.
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2016
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 301
Lajityyppi: jännitys
Mistä saatu: lahjakirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti