Kuvallinen ja aistillinen Wurlitzer aktivoi taitavasti lukijan kaikkia aisteja. Otto Lehtisen esikoisteos käsittelee seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta neljän henkilön kautta, joiden tarinat limittyvät toisiinsa romaanin aikana. Henryk on pakkomielteisen ihastunut keski-ikäiseen viulunsoiton opettajaansa Gennadiin, ja Nastassja kamppailee sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Kertojina ovat myös Mies ja tiikerikakkuja leipova Poika. Musiikki soi vahvasti taustalla kautta romaanin; Wurlitzerilla on jopa oma soittolista, joka löytyy romaanin ensimmäisiltä sivuilta.
Parasta Lehtisen romaanissa ovat elävät ja kiehtovat kielikuvat. Kieli onkin romaanissa suuressa roolissa – parhaimmillaan Wurlitzer saakin lukijan lukemaan huolella rakennettuja kielikuvia useampaan kertaan.
Munakello soi. Poika nousee ja lattia narahtaa hänen kävellessään huoneen poikki. Uuninluukku on raskas ja höyryävä kakku nousee käsissä hellan päälle. Poika puhaltelee paistunutta pintaa ja kopauttelee vuoan reunoja irrottaakseen kakun kokonaisena. Hän kääntää vuoan ympäri, älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!Wurlitzer leikittelee hahmojensa kautta näkökulmatekniikalla: jokainen luku on kirjoitettu yhden (tai välillä kahden) henkilön näkökulmasta. Tällaiset näkökulma- ja episodiromaanit taitavatkin olla aika yleistä suomalaisessa nykykirjallisuudessa: rakenne ei tunnukaan enää kovinkaan raikkaalta. Varjopuolena on rakenteen ajoittainen katkonaisuus ja tunne kokonaisuuden hajoamisesta.
Vuoka irtoaa kakun päältä ja paljastaa tiikerin paahtuneen pinnan. Kun sormella tökkää, sen turkki painuu hieman, mutta palautuu ennalleen kevyesti kehräten. Kissa nuolaisee tassuaan ja putsaa korvan takaa, käpertyy tiukemmalle kerälle. Silmät kapenevat viiruiksi. Rasvainen ja makea häntä heilahtaa, pujahtaa nenän alta tarkasti kuin lanka lävistäisi neulansilmän, kutittaa mennessään, houkuttelee luokseen. [s. 79]
Mielenkiintoisin hahmo Wurlitzerissa on Nastassja, nuori transnainen, joka pohtii naiseuttaan ja identiteettiään väärältä tuntuvan kehonsa kanssa. Myös kuivakka, vastenmielinenkin Gennadi on herkullinen hahmo, ja romaani saattaakin nämä kaksi hyvin erilaista hahmoa yhteen mielenkiintoisella tavalla. Valitettavasti muut kertojat, Mies, Poika ja Henryk, jäävät mielestäni ohuemmiksi ja etäisemmiksi hahmoiksi.
Wurlitzer on taitava, taiteellinen ja tyylikäs kokonaisuus. Valitettavasti sen rakenteen verkosto jää turhan ohueksi: kokonaisuus tuntuu jopa turhan aukkoiselta. Olisin toivonut esimerkiksi, että hahmojen väliset yhteydet olisivat vielä tiheämpiä. Puutteistaan huolimatta Lehtisen teos on suurimmilta osin erittäin nautinnollinen sekä poikkeuksellisen kypsä esikoisromaani.
Jenni toivoisi, että useammasta baarista löytyisi jukeboksi.
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2016
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 448
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Lajityyppi: episodiromaani, psykologinen romaani, kehitysromaani
Mistä saatu: arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti