Laura Gustafsson: Korpisoturi

Laura Gustafssonin hurja Korpisoturi lähtee pelotta varsin provokatiiviseen suuntaan – se kuvaa joulukuussa satavuotisjuhliaan viettävän kotimaamme täydellistä romahtamista. Turvapaikanhakijoita kuljettaneeseen bussiin kohdistunut polttopullohyökkäys saa paheksuvat ulkovallat pistämään Suomen täydelliseen eristykseen, ja kun sähköntuottajinamme toimivat venäläiset vetävät vahingoniloisesti töpselin seinästä, katastrofin ainekset ovat kasassa.

Itärajan tietämillä erakkona elävä Ahma on aikoja sitten haistattanut pitkät sisäisten ristiriitojen jakamalle ja yhteiskunnallisesti levottomalle Oy Suomi Ab:lle ja ruvennut valmistautumaan horisontissa siintävään maailmanloppuun. Ihmisistä vähät välittävä survivalisti ei ole kuitenkaan osannut varautua siihen, miten lähialueiden asukkaat tukeutuvat Ahmaan yhteiskunnan romahtamisen jälkimainingeissa – miesparka temmataan mukaan ääriolosuhteiden myötä eskaloituneisiin ihmissuhdesotkuihin, joiden rinnalla sähkön ja puhtaan veden puute eivät tunnukaan niin vakavilta ongelmilta.

Korpisoturi tempaa jo heti ensimmäisiltä sivuiltaan mukaansa. Se yhdistää pelottavan tarkasti tosielämän sosiaalisessa mediassa kuohuvaa uutisvirtaa mukailevan maailmankuvansa Ahman vainoharhaisiin mietteisiin. Samalla Gustafsson onnistuu rakentamaan ylilyödystä hahmostaan yllättävän uskottavan päähenkilön. Pentti Linkolan ajatuksista ammentaminen tuntuu aluksi vähän itsestäänselvältä ratkaisulta, mutta Gustafsson osaa tuoda Ahmaan ja tämän maailmankuvaan runsaasti myös omaa sisältöä viemällä miehen mietteet ihan omiin sfääreihinsä.

Sisään kävelee iso pöhöttyneen näköinen kaljupää. Miehet örähtelevät sille tervehdyksen, joku niistä kysyy, onko kalju nähnyt sen tytärtä viime aikoina. Televisiossa soivat Finlandian ensitahdit.
   ”Suomi suomalaisille”, köriläs sanoo ja kyylää Ahmaa.
   Ahmahan on periaatteessa samaa mieltä, suomalaiset saavat Suomessa jo itse niin paljon vahinkoa aikaan, ettei tänne enää ulkopuolisia kaivata. Mutta tämä pakastearkun hengenheimolainen on imenyt ideologiansa jostain kusentahrimasta kansallisuusaatteesta, joka ei ole muuta kuin aikaa sitten maatuneiden runoilijoiden, vallanpitäjien ja fanaatikkojen salaliitto rahvaan hallitsemiseksi. Kun tuo puhuu suomalaisista, se tarkoittaa jotain saatanan Saarijärven Paavoa, joka nöyrästi jaksaa vääntää, vaikka Jumalakin vittuilee. Ruotsalaiset pitivät itseään herrarotuna ja ehkä ne tosiaan olivat älykkäämpiä. Miten muuten voi selittää sen, että suomalaiset suostuivat mukisematta hyväksymään hyödyllisen hölmön roolin. Eivätkä enää muuta muista. Nationalismi tappoi ihmisen kansan tieltä.
   Pidä Suomesi, Ahma haluaisi sanoa, minulla on parempi. Mutta mitä keskustelu muka kannattaa? Ei ihminen siitä mihinkään muutu. [s.53 – 54]

Korpisoturi käsittelee yhteiskunnan romahtamista vahvasti Ahmalta valokeilan röyhkeästi varastavien yksilöiden kautta. Naisiin nuivasti suhtautuva pessimistinen eräjorma saa huomata lähes nöyryyttävän usein, miten tarvitsee jatkuvasti muita ihmisiä selvitäkseen uudesta maailmajärjestyksestä hyödyn irti ottavista ihmispedoista. Korpisoturi ei muutu selviytyjien välisiä kähinöitä kuvatessaan Walking Dead -henkiseksi verellä mässäileväksi saippuaoopperaksi, vaan pysyttelee miellyttävän konkreettisena ja mittakaavaltaan sopivasti ahdistavan pienenä selviytymiskuvauksena.

Korpisoturi kasvaakin vaatimattomista alkuasetelmistaan ajankohtaiseksi ja uskottavaksi matkaksi luontoon ja ihmiseen itseensä. Ahman edesottamuksissa riittää ihmeteltävää ja ajateltavaa varmasti myös seuraavillekin lukukerroille.

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2016
Kustantaja: Into
Sivumäärä: 254
Kansikuva: Jussi Karjalainen
Lajityyppi: satiiri, psykologinen romaani
Mistä saatu: lahjakirja