Opus ekan kirjavuosi 2015 ja blogihaaste

Opus ekan ensimmäinen vuosi ja samalla kirjavuosi 2015 oli monipuolinen sekä opettavainen. Kirjablogin perustaminen on rohkaissut meitä tarttumaan aiempaa enemmän erilaisiin teoksiin ja laajentamaan näköalaa kaunokirjallisella kentällä. Sen kumpuilevasta maastosta löytyneet helmet ovat paitsi ilahduttaneet myös rohkaisseet etsimään kirjoja, jotka ehkä jäisivät muuten lukematta tai jotka helposti jäävät tuntemattomiksi –  bestsellereitä unohtamatta, joiden lukeminen on aikaisempina vuosina jäänyt varsinkin Petteriltä vähän laihanlaiseksi.

Lisäksi kirja-arvostelujen kirjoittamisen myötä luetuista kirjoista jääneet muistot ja ajatukset ovat jääneet talteen varsin järjestäytyneessä muodossa. Tässä nopeassa ja tarjonnassaan yltäkylläisessä ajassa merkittävän ja tunteita herättävän taiteen äärelle pysähtyminen edes arvostelun kirjoittamisen ajaksi rytmittää mukavasti elämää ja antaa mahdollisuuden irrottautua vaikutuksen tehneen kirjan maailmasta – näin seuraava kirjakin saa ansaitsemansa tilaisuuden loistaa, kun edellinen on jo tehnyt edes jossain määrin lähtöä pääkopasta.

On myös hienoa, ettemme ole jääneet yksin kokemustemme kanssa vaan olemme saaneet mukavasti keskustelua aikaiseksi. Lukemisen tärkeydestä kertoo myös se, kuinka kaunokirjallisuus kävi joulun alla kirjakaupoissa kuin kuumille kiville –  ainakin laihanlaisiin edellisvuosiin nähden. 

Vanhojen arvostelujen lukeminen ja nykyisten ajatusten vertaileminen aikaisempiin mietteisiin kirjoista on ollut mielenkiintoista, kun olemme koostaneet vuoden 2015 kaunokirjallista kärkikymmenikköä. Alla on meidän kirjavuotemme parhaimmista teoksista koostuva joukko, jonka jäsenistä muutamat ovat niittäneet kehuja myös muissa kirjablogeissa.

Katja Kettu: Yöperhonen

"Ketun kielenkäyttö Yöperhosessa on vaatimattomasti sanottuna omaa luokkaansa. Eloisa ja rento mutta toisaalta tarkka ja älykäs veistely tekee vähän äkkiväärään tarinaan ja vinoon huumoriin yhdistettynä Yöperhosen lukemisesta jännittävää ja kaikkea muuta kuin itseään toistavaa."

Katja Ketun rohkea, vauhdikas ja persoonallinen historiallinen seikkailu jäi ilmestyessään harmittavasti elokuvateatterit valloittaneen Kätilö-leffan varjoon, mutta romaanin löytäneet pääsivät sitten sitäkin unohtumattomammalle matkalle.

 Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James

"Otto, kanadalaisella maatilalla asuva vanha mies, herää eräänä aamuna ja huomaa, että hänen 82-vuotias vaimonsa Etta on lähtenyt ja jättänyt kirjeen. Etta ei ole koskaan nähnyt merta, joten hän on lähtenyt kävelemään merelle ja yrittää muistaa palata kotiin. Odottaessaan Ettaa Otto leipoo vaimonsa reseptikorttien avulla pikkuleipiä, oleskelee saamansa marsun kanssa ja muovailee pihan täyteen paperimassaeläimiä. Etan matka puolestaan saa julkisuutta, ja kaupungeissa ja kylissä, joiden läpi Etta kulkee, ihmiset haluavat antaa Etalle jotakin mukaan kannettavaksi merelle."

 Emma Hooperin Etta ja Otto ja Russell ja James oli ehdottomasti Jennin vuoden paras lukukokemus. Hooperin omaperäinen ja kaunis kieli hurmaa sekä viettelee lukijan mukaansa, ja Etan ja Oton tarina kuultaa mielessä kauan jo kirjan loppumisen jälkeen.

Kari Hotakainen: Henkireikä

"Henkireikä tuntuu kuitenkin alussa vähän yllätyksettömältä – analyyttinen ja syvällisiä pohdiskeleva minäkertoja kun on Hotakaisen teoksissa varsin tiuhaan esiintyvä elementti, jota hän käyttää lähes samalla tavalla romaaniensa hyvinkin erilaisten päähahmojen kanssa."

 Kari Hotakainen kasvattaa yksinkertaisista ainesosista rakennetusta romaanistaan mielenkiintoisen kokonaisuuden, jonka intensiivisyys ja jännittävyys hakevat vertaistaan. Erityisesti Henkireiän loppunäytös palkitsee lukijan uskomattoman avokätisesti.

Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä

"Sonja O. kävi täällä ei ole poliittisesti korrekti tai sensitiivinen, se ei pyytele anteeksi, ei taitu vaan pysyttelee omilla jaloillaan. Sonja O. on jonkinlainen manifesti, vastahahmo yhteiskunnan sovinnaisille lokeroille. Kirjallinen vallankumous, jossa jatketaan naiseuden hahmon kapean kuvan rikkomista. Sonja O. säätelee lopulta itse omaa ruumistaan, vaikka monet sitä tahtoisivat rajoittaa."

  Sonja O. kävi täällä oli virkistävää luettavaa alkuvuodesta. Anja Kaurasen (nyk. Snellman) kirjoitustyyli on nopeaa, tiheää ja runsasta, ja räävitön Sonja O. imaisee lukijansa tiiviisti mukaan epäkronologisesti kerrottuihin tapahtumiin.

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta

"Kunhan tarinan rytmiin pääsee mukaan, sen runsaudesta oppii nauttimaan. Vauhdikkuus ei tee Seksistä ja matematiikasta -romaanista myöskään liian synkkää, surullisiin juonenkäänteisiinsä jumittuvaa surkeudessa vellomista, vaan kuljettaa Erikaa, Tuovia ja lukijaa rohkeasti koko ajan eteenpäin."

Iida Rauman toinen romaani nousi heittämällä vuoden suurimmaksi yllättäjäksi. Uskomattoman laaja ja monipuolinen mutta silti kasassa pysyvä ja tunnelmaltaan herkkä teos on Petterin kirjavuoden kirkkain tähti.

Leena Krohn: Tainaron

"Leena Krohnin Tainaron keskittyy peruskysymyksiin, kuten elämään ja kuolemaan sekä vierauden ja tuttuuden kokemuksiin. Tainaron on kaupunki, joka ei ole tästä maailmasta, ja sen pinta näyttäytyy omituisena ja kaukaisena. Romaanin kertoja on jostakin syystä päätynyt Tainaronin kaupunkiin, ja hyönteisten kaltaisten opastajiensa avulla hän ihmettelee meidän maailmastamme eroavaa paikkaa."

Tainaron saa lukijansa vaikuttumaan, ja kirja muuntuikin Jennille kestosuosikiksi. Nimetön kertoja kertoo kirjeissään tuntemattomalle vastaanottajalle paloja Tainaronin kaupungista, ja sekä kertomukset että teoksen kieli ovat happea mielikuvitukselle. 

E. L. Doctorow: Homer ja Langley

"Homer ja Langley jäävät asumaan vanhempiensa kotitaloon kokeakseen yhdessä kaikkiaan neljä sotaa, kurjan lamakauden, viettelevän yöelämän salakapakoineen, gangstereiden kanssa kylki kyljessä elämisen, kukkaiskansan lemmen ja huumeidenkäytön – kaiken tämän kotonaan neljän seinän sisällä erilaisten ihmiskohtaloiden kautta."

E. L. Doctorowin pieni suuri historiallinen romaani tiivisti 1900-luvun alkupuoliskon merkittävimmät tapahtumat ja kahden poikkeusyksilön vähintäänkin erikoiset elämät reiluun kahteensataan sivuun. Tuloksena on särmikäs ja vahva teos, jollaisia tulee harvoin vastaan.

Miika Nousiainen: Metsäjätti

"Kirja on kertomus menestyvästä ekonomista Pasista, joka lähtee selvittämään työnantajansa Metsäjätin erään tehtaan kohtaloa lapsuudenmaisemiinsa Törmälään, pieneen kaupunkiin, jossa asukasluku harvenee pälvikaljun tavoin ja missä jokaista vaivaa lääkitään Samarinilla. Pasin pääkaupunkiseutulainen, pinjansiementen kuorruttama maailma joutuu kosketuksiin Törmälän toisenlaisen todellisuuden kanssa, jota varjostavat Pasin lapsuuden kipeät muistot ja vanhat koulukaverit, jotka eivät arvosta Helsingin herrojen korulauseita."

Metsäjätin pimeä huumori upposi Jenniin, eikä kirjan hauskuus hälventänyt sen ajankohtaisuutta ja tarkkanäköisyyttä. Työelämän yt-rumbaa kuvataan hienosti, ja Törmälän kaupunki on kaikessa tuppukylämäisyydessään hienosti rakennettu.

Harri Sirola: Abiturientti  

"Villen suunnaton ahdistus tulevaisuuttaan kohtaan estää tätä ryhtymästä mihinkään pitkäjänteiseen työhön, ja oikeastaan Abiturientti onkin pitkälti Villen ailahtelevien mielenliikkeiden ja toimien tarkastelemista. Sirola kirjoittaakin ahdinkoisista ajatuksista parhaimmillaan todella vetävästi."


Harri Sirolan upea esikoisteos Abiturientti oli vaikuttavan synkkä ja syvällinen mutta rakenteeltaan helposti lähestyttävä ja sujuvasti etenevä nuortenromaani. Kohtuuttomia suorituspaineita koulumaailmassa ja työelämän syrjästä otteen saamiseksi käsittelevä Abiturientti on edelleen erittäin ajankohtainen.

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

"Metro ei kuitenkaan voi jättää Kotkaa menneisyyteen, vaan joutuu palaamaan sinne erinäisten tapahtumaketjujen kautta; murhilta ei tässäkään osassa vältytä. Paluusta Kotkaan sukeutuu jännittävä seikkailu, jossa päästään taas kosketuksiin vartioiden, graffitintekijöiden vihollisten, kanssa. Vereltä ei tälläkään kertaa säästellä, ja Järvelä luo ensimmäisen osan tavoin melkoisen verilöylyn romaanin loppuun. Vaikka tapahtumat ovat miltei koomisen raakoja, on Järvelä luonut ne uskottavasti."
 

 Jari Järvelän dekkaritrilogian toinen osa Tyttö ja rotta yllätti Jennin, joka ei yleensä hirveästi pidä dekkareista. Metron tarina on nopeavetoinen, väkivaltainen ja kantaa ottava, ja Kotka miljöönä on mielenkiintoinen kontrasti jännitystarinalle.

Saimme joulukuussa Suketukselta älyttömiä joululahjoja käsittelevän blogihaasteen, johon palaamme tosin vasta nyt joulukiireistä selvittyämme. Lahjat ja varsinkin ensimmäisen maailman ongelmia helpottavat sellaiset tosin kelpaavat mihin vuodenaikaan tahansa, varsinkin kun Petterin synttärit ovat heti helmikuun alussa. Näitä hän odottaa paketeista löytyvän (ei mitään paineita Jennille):

Lyhyt lukuloma

Noin kuukauden mittainen rospuuttoaika jossain mahdollisimman tylsässä ympäristössä, jotta voisin keskittyä pelkästään lukemista odottaviin kirjoihin. Mukavat kävelymaastot olisivat tosin plussaa, sillä lukittautumalla neljän seinän sisälle ei tule muuta kuin mökkihöperöksi.

 

 

Kyky hidastaa ja nopeuttaa aikaa

Koska Jenni vei jo vuorokauteen lisättävät tunnit, haluaisin saada jostain kyvyn ajan hidastamiseksi tai tarvittaessa nopeuttamiseksi. Maailman ei tarvitse muuttua hidastetuksi tai pikakelauksella viliseväksi, mutta kellot voisivat käydä halutessani puolet hitaammin tai nopeammin.

 

 

Aurinkoinen maaliskuu

Aiempien vuosien maaliskuista ovat jääneet mieleen loputtoman harmaat ja tihkuiset päivät, joina kärvistellessä kevät ei todellakaan ole koittanut ainakaan Petterille. Niinpä toivomuslistan viimeisenä muttei vähäisimpänä toiveena on aurinkoinen ja valoisa maaliskuu, jonka lempeät auringonsäteet vievät hitaasti mutta varmasti kesään.

Tässä taas olisi Petterille muutama lahjaidea, joilla voi yllättää Jennin:
 

Loputon kaappi

Kirjat on kivoja ja niitä on kivaa omistaa. Samoin on kivaa omistaa esimerkiksi levyjä, teetä, astioita ja kaikkea muutakin. Vaikka miten karsisi tavaraa, tuntuu, että kaappitilaa ei silti synny lisää. Olisi ihanaa omistaa kaappi, jossa ei koskaan tila loppuisi, missä kaikki tavarat olisivat aina järjestyksessä ja ne löytäisi nopeasti. Kaappi voisi vielä vaikka valita seuraavan luettavan kirjankin bonuksena.
 

Lisää tunteja vuorokauteen

Ehkä sitä voisi harjoittaa myös omaa ajanhallintaa, mutta olisi ihanaa, jos vuorokaudessa olisi muutama ylimääräinen tunti ja ne pitäisi käyttää esimerkiksi lukemiseen, ihmisten näkemiseen tai muuhun itselle tärkeään asiaan.
 

Taito oppia kieliä lyhyessä ajassa

Kielet avaavat uusia maailmoja, kulttuureja ja tapoja ajatella, ja pidänkin kielten opiskelemisesta. Välillä on kuitenkin hankalaa olla järjestelmällinen ja sitkeä kieltä oppiessa, eikä ainakaan oma kapasiteettini ole rajaton. Olisi ihanaa osata useampia kieliä ja oppia niitä nopeasti.