Aapo Rapin sarjakuva Kosmista kauhua on visuaalisesti huumaavaa luettavaa. Piirrosjäljessä selkeästi erottuva viivasto elää kauniisti ja korostaa sarjakuvan psykedeelisyyttä, ja Peppe Koivusen suunnittelemat värimaailmat tarjoavat varsinaisen hemmottelusession silmille. Hahmot on haettu kuuluisista vampyyritarinoista, ja juoni on nopeasti etenevää tykitystä.
Kivisessä linnassa elävät Igor ja Vampyyri, jotka päättävät kirjoittaa kirjan, johon kirjataan ylös “kaikkia yhteisiä idiksiä ja juttuja.” Eräänä yönä ovelle koputtaa valtion virkamies, joka haluaa suorittaa linnassa yleistarkastuksen ja vaatii Igoria ja Vampyyria kirjoittamaan perinpohjaisen selonteon asumisistaan ja toimittamaan sen kaupunkiin virka-ajan puitteissa.
Samaan aikaan Vampyyrin vanha verivihollinen vampyyrintappaja janoaa kostoa ja haluaa selvittää välinsä tämän kanssa lopullisesti. Kuolemattomat olennot joutuvat kosketuksiin modernin kaupungin kanssa, mutta soihtujen kanssa hurmoksissaan kulkevaa, lynkkausmielistä kyläläisjoukkoa ei nykyajankaan yhteisöstä puutu.
Kuten aluksi mainitsin, visuaalinen kerronta on upeaa ja se puhaltaa tarinaan aivan uudenlaisen liekin. Värit kuvaavat kutakin tilaa ja tuntemusta, ja ruutujen käyttö on nokkelaa: välillä suuret ruudut päästävät tärkeät tapahtumat, tunteet ja yksityiskohdat oikeuksiinsa, kun taas pienemmät ruudut antavat tilaa hahmojen puheille. Ruuduissa on rosoa ja eloa, eivätkä ne ole viivasuoria ja rauhallisia. Nerokas on myös esimerkiksi koko sivun kokoinen ruutu, jossa Igor kävelee tietä pitkin kaupunkiin – useiden ruutujen sijaan kävely on kuvattu yhden ruudun sisällä.
Vielä yksi esimerkki taidokkaasta värien käytöstä on kohtaus, jossa Igor käy virastolla toimittamassa hänen ja Vampyyrin selonteon sosiaalioliolle. Valtion virasto on kuvattu kliinisen valkoiseksi, mikä on toimiva kontrasti muuten värikkäälle ja maagiselle kertomukselle.
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2014
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 77
Lajityyppi: kauhu, satiiri
Mistä saatu: kirjastosta lainattu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti