 |
Nimi: Petter
Ikä: 24
|
Mitä teet tällä hetkellä elämässäsi?
Opiskelen viimeistä kevättä medianomiksi ja yritän pärjätä talvisen flunssan jälkimainingeissa.
Opiskelen viimeistä kevättä medianomiksi ja yritän pärjätä talvisen flunssan jälkimainingeissa.
Mistä haaveilet?
Vähän lämpimimmistä keleistä, varmasta ja hyvästä työpaikasta ja ehkä jonkin kirjallisen tuotteen julkaisemisesta sitten joskus. Siitä, että saisi, ehtisi ja voisi lukea niin paljon kuin sielu sietäisi!
Mistä asioista pidät?
Lukemisesta ja kirjoittamisesta, vihreistä kuulista, uusissa paikoista käymisestä, 59:n kyydissä Pasilaan matkustamisesta, elokuvista, videopeleistä, makaronilaatikosta.
Miksi luet?
Lukeminen vie pois tästä räkäisestä vähän stressaavasta nykyhetkestä. Se antaa muuta ajateltavaa, on rentouttavaa ja tarjoaa mainiota ajankulua esimerkiksi pitkille bussimatkoille ja unettomille öille. Nimenomaan fyysisen kirjan lukeminen tuntuu ihanalta vaihtelulta erilaisten monitorien ja näyttöpäätteiden tuijottamiselle, joita tulee tapitettua muutenkin liian paljon. Fyysinen kirja on käsissä rennosti, se ei karkaa siitä mihinkään ja tuoksuu yleensä aika hyvältä; joihinkin vanhoihin kirjoihin, erityisesti pokkareihin, tulee muuten ajan myötä hieman makea sivutuoksu. Sitä kelpaa nuuhkia tarinan lomassa ja miksei muutenkin, kunhan kukaan ei näe. Muuten joutuu selittelemään taas kaikkea.
Mitä luet?
Aivan kaikenlaista proosaa ja sarjakuvia. Välillä valitsen luettavaa tekemäni (ja jatkuvasti täydentämäni) lukulistan mukaan, joskus taas valikoin kirjastojen hyllyistä ihan sattumanvaraisesti kiinnostavaa luettavaa. Käteen osuu tällä yhdistelmällä sekä hittejä että huteja, mutta molempia on ainakin mielenkiintoista lukea. Poden pitkään huonoa omaatuntoa, jos luettavana ollut kirja jää syystä tai toisesta kesken. Yksi vuoden 2014 parhaista lukemistani kirjoista oli muuten Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeetat, joka oli inhorealistisesti 1800-lukua sekä villiä Grönlantia kuvatessaan samaan aikaan raakaa, hurjaa ja hauskaa luettavaa.
Missä luet?
Sängyllä, siellä bussin kyydissä mieluiten kasvot menosuuntaan ja välillä metrossa. Autossa lukeminen onnistui nuorempana, nyttemmin lukemisesta tulee koslan kyydissä vähän huonovointiseksi.
Mikä on lempikirjastosi ja miksi?
Vuosaaren kirjasto on ainakin yksi suosikeistani. Tykkään sen puulattioista ja korkeasta katosta ja siitä, kuinka oikeasta kulmasta iskevä auringonvalo valaisee koko lainaamon. Kaikki muu kirjastossa toimii läntisellä seinällä roikkuvaa, kornin glitteröivää Kaunis-tekstiä lukuun ottamatta loistavasti. Olin aikoinaan lukiossa kirjaston vieressä, joten se ja muukin Vuotalo tulivat tutuiksi. Muista lainaamoista voisin mainita Rikhardinkadun ja Roihuvuoren kirjastot, joista jälkimmäinen on yllättävän hienosti ja kompaktisti suunniteltu: kaunokirjat ovat kirjaston keskellä olevassa, alemmassa kerroksessa, jossa käydessään voi tuntea olevansa kirjojen ympäröimänä.
Kuka on suosikkikirjailijasi? Miksi?
Kurt Vonnegut ja Paul Auster ovat aika kovia nimiä. Vonnegutissa viehättää tämän kyky kirjoittaa liki ajatonta tekstiä: Teurastamo 5 tuntuu melkein yhtä purevan hurjalta ja hauskalta kuin ensilukemalla kesällä 2007, vaikka lukukertoja onkin kertynyt sen jälkeen useampi. Myös miehen muut romaanit, kuten Mestarien aamiainen ja Siniparta, ovat taattua laatua. Austerin kirjat taas osaavat olla todella pelottavan synkkiä ja vaikuttavia, liki painajaismaisia elämyksiä, joista voisi nostaa esille kirjailijan myöhempään tuotantoon kuuluvat Sunset Parkin ja Näkymättömän. Onkin harmi, että Austerin omaelämäkerralliset teokset, kuten Talvipäiväkirja ja Yksinäisyyden äärellä, ovat olleet huomattavasti heikompia tuotoksia.
Varhaisin lukukokemuksesi jonka muistat?
Mieleeni on jostain syystä syöpynyt Elke Heidenreichin kirjoittama ja Quint Buchholzin kuvittama lastenkirja Nero Corleone, joka on surullisen kaunis kissatarina. Voikin olla, että palaan siihen kirja-arvion kautta tämän kevään aikana…
Mikä on mielestäsi onnistunein näkemäsi kirjasta tai sarjakuvasta tehty filmatisointi ja miksi?
David Fincherin ohjaama, Chuck Palahniukin samannimiseen romaaniin perustuva Fight Club vie onnistuineimman kirjafilmatisoinnin tittelin ihan siitä syystä, että se onnistuu loistavalla lopullaan ja ripeällä etenemistahdillaan olemaan tarinana huomattavasti parempi kuin alkuteos. Myös Robert Kirkmanin ja kumppaneiden Walking Dead -sarjakuva ja George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -fantasiakirjasarja ovat saaneet laadukkaat ja kunnianhimoiset tv-tulkinnat, joiden jaksoja on mahdotonta katsoa vain yhtä kerrallaan.
Mikä on ikimuistoisin kirjailijakohtaamisesi?
Kirjailija Hannu Niklander asui edesmenneen mummoni kanssa samalla kylällä Otalammella, ja kerran kylän teemapäivänä 2000-luvun puolivälissä huomasin olevani hieman persoonallisena tunnetun kirjailijan seurassa. Kysyin häneltä, milloinkas seuraava teos ilmestyy, ja Niklander tokaisi siihen, että “silloin kun se on valmis!” ja marssi muualle takinliepeet hulmuten.
Kenet kynäniekan haluaisit tavata ja miksi?
Kurt Vonnegutin tapaaminen olisi ollut mielenkiintoista, sillä hänellä olisi ollut taatusti jotain nasevaa sanottavaa digitalisaatioon ja sosiaaliseen mediaan, älylaitteisiin, viime vuosina leimahdelleisiin ulkopoliitisiin kriiseihin ja kiihtyvään globalisaatioon. Nyt olisi “tyydyttävä” juttutuokioon esimerkiksi Kari Hotakaisen kanssa; haluaisin kovasti tietää, kuinka hänen komeat, elämää upeasti kuvaavat lauseensa ja mietteensä syntyvät. Myös Pirkko Saision tapaaminen olisi jännittävää, sillä hänessä on räiskyvyyttä ja kärkevyyttä, jota kovin harvassa kotimaisessa kirjailijassa on.
Mitä odotat blogin pitämiseltä?
Kirjoista keskustelemista ja niiden vähän syvällisempää analysoimista näin niistä kirjoittamisen kautta. Myös tulevat lukuelämykset kiinnostavat ja innostavat!
Vähän lämpimimmistä keleistä, varmasta ja hyvästä työpaikasta ja ehkä jonkin kirjallisen tuotteen julkaisemisesta sitten joskus. Siitä, että saisi, ehtisi ja voisi lukea niin paljon kuin sielu sietäisi!
Mistä asioista pidät?
Lukemisesta ja kirjoittamisesta, vihreistä kuulista, uusissa paikoista käymisestä, 59:n kyydissä Pasilaan matkustamisesta, elokuvista, videopeleistä, makaronilaatikosta.
Miksi luet?
Lukeminen vie pois tästä räkäisestä vähän stressaavasta nykyhetkestä. Se antaa muuta ajateltavaa, on rentouttavaa ja tarjoaa mainiota ajankulua esimerkiksi pitkille bussimatkoille ja unettomille öille. Nimenomaan fyysisen kirjan lukeminen tuntuu ihanalta vaihtelulta erilaisten monitorien ja näyttöpäätteiden tuijottamiselle, joita tulee tapitettua muutenkin liian paljon. Fyysinen kirja on käsissä rennosti, se ei karkaa siitä mihinkään ja tuoksuu yleensä aika hyvältä; joihinkin vanhoihin kirjoihin, erityisesti pokkareihin, tulee muuten ajan myötä hieman makea sivutuoksu. Sitä kelpaa nuuhkia tarinan lomassa ja miksei muutenkin, kunhan kukaan ei näe. Muuten joutuu selittelemään taas kaikkea.
Mitä luet?
Aivan kaikenlaista proosaa ja sarjakuvia. Välillä valitsen luettavaa tekemäni (ja jatkuvasti täydentämäni) lukulistan mukaan, joskus taas valikoin kirjastojen hyllyistä ihan sattumanvaraisesti kiinnostavaa luettavaa. Käteen osuu tällä yhdistelmällä sekä hittejä että huteja, mutta molempia on ainakin mielenkiintoista lukea. Poden pitkään huonoa omaatuntoa, jos luettavana ollut kirja jää syystä tai toisesta kesken. Yksi vuoden 2014 parhaista lukemistani kirjoista oli muuten Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeetat, joka oli inhorealistisesti 1800-lukua sekä villiä Grönlantia kuvatessaan samaan aikaan raakaa, hurjaa ja hauskaa luettavaa.
Missä luet?
Sängyllä, siellä bussin kyydissä mieluiten kasvot menosuuntaan ja välillä metrossa. Autossa lukeminen onnistui nuorempana, nyttemmin lukemisesta tulee koslan kyydissä vähän huonovointiseksi.
Mikä on lempikirjastosi ja miksi?
Vuosaaren kirjasto on ainakin yksi suosikeistani. Tykkään sen puulattioista ja korkeasta katosta ja siitä, kuinka oikeasta kulmasta iskevä auringonvalo valaisee koko lainaamon. Kaikki muu kirjastossa toimii läntisellä seinällä roikkuvaa, kornin glitteröivää Kaunis-tekstiä lukuun ottamatta loistavasti. Olin aikoinaan lukiossa kirjaston vieressä, joten se ja muukin Vuotalo tulivat tutuiksi. Muista lainaamoista voisin mainita Rikhardinkadun ja Roihuvuoren kirjastot, joista jälkimmäinen on yllättävän hienosti ja kompaktisti suunniteltu: kaunokirjat ovat kirjaston keskellä olevassa, alemmassa kerroksessa, jossa käydessään voi tuntea olevansa kirjojen ympäröimänä.
Kuka on suosikkikirjailijasi? Miksi?
Kurt Vonnegut ja Paul Auster ovat aika kovia nimiä. Vonnegutissa viehättää tämän kyky kirjoittaa liki ajatonta tekstiä: Teurastamo 5 tuntuu melkein yhtä purevan hurjalta ja hauskalta kuin ensilukemalla kesällä 2007, vaikka lukukertoja onkin kertynyt sen jälkeen useampi. Myös miehen muut romaanit, kuten Mestarien aamiainen ja Siniparta, ovat taattua laatua. Austerin kirjat taas osaavat olla todella pelottavan synkkiä ja vaikuttavia, liki painajaismaisia elämyksiä, joista voisi nostaa esille kirjailijan myöhempään tuotantoon kuuluvat Sunset Parkin ja Näkymättömän. Onkin harmi, että Austerin omaelämäkerralliset teokset, kuten Talvipäiväkirja ja Yksinäisyyden äärellä, ovat olleet huomattavasti heikompia tuotoksia.
Varhaisin lukukokemuksesi jonka muistat?
Mieleeni on jostain syystä syöpynyt Elke Heidenreichin kirjoittama ja Quint Buchholzin kuvittama lastenkirja Nero Corleone, joka on surullisen kaunis kissatarina. Voikin olla, että palaan siihen kirja-arvion kautta tämän kevään aikana…
Mikä on mielestäsi onnistunein näkemäsi kirjasta tai sarjakuvasta tehty filmatisointi ja miksi?
David Fincherin ohjaama, Chuck Palahniukin samannimiseen romaaniin perustuva Fight Club vie onnistuineimman kirjafilmatisoinnin tittelin ihan siitä syystä, että se onnistuu loistavalla lopullaan ja ripeällä etenemistahdillaan olemaan tarinana huomattavasti parempi kuin alkuteos. Myös Robert Kirkmanin ja kumppaneiden Walking Dead -sarjakuva ja George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -fantasiakirjasarja ovat saaneet laadukkaat ja kunnianhimoiset tv-tulkinnat, joiden jaksoja on mahdotonta katsoa vain yhtä kerrallaan.
Mikä on ikimuistoisin kirjailijakohtaamisesi?
Kirjailija Hannu Niklander asui edesmenneen mummoni kanssa samalla kylällä Otalammella, ja kerran kylän teemapäivänä 2000-luvun puolivälissä huomasin olevani hieman persoonallisena tunnetun kirjailijan seurassa. Kysyin häneltä, milloinkas seuraava teos ilmestyy, ja Niklander tokaisi siihen, että “silloin kun se on valmis!” ja marssi muualle takinliepeet hulmuten.
Kenet kynäniekan haluaisit tavata ja miksi?
Kurt Vonnegutin tapaaminen olisi ollut mielenkiintoista, sillä hänellä olisi ollut taatusti jotain nasevaa sanottavaa digitalisaatioon ja sosiaaliseen mediaan, älylaitteisiin, viime vuosina leimahdelleisiin ulkopoliitisiin kriiseihin ja kiihtyvään globalisaatioon. Nyt olisi “tyydyttävä” juttutuokioon esimerkiksi Kari Hotakaisen kanssa; haluaisin kovasti tietää, kuinka hänen komeat, elämää upeasti kuvaavat lauseensa ja mietteensä syntyvät. Myös Pirkko Saision tapaaminen olisi jännittävää, sillä hänessä on räiskyvyyttä ja kärkevyyttä, jota kovin harvassa kotimaisessa kirjailijassa on.
Mitä odotat blogin pitämiseltä?
Kirjoista keskustelemista ja niiden vähän syvällisempää analysoimista näin niistä kirjoittamisen kautta. Myös tulevat lukuelämykset kiinnostavat ja innostavat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti