Opus vika

Opus eka -kirjablogimme näki päivänvalon nelisen vuotta sitten, ja nyt on tullut aika viedä tämä yhteinen projektimme päätökseen.

Opus ekan parissa vietetty aika on muuttanut suhtautumistamme lukemiseen ja kirjoihin mielenkiintoisilla ja yllättävilläkin tavoilla. Päällimmäisenä mieleen tuleva muutos onkin ollut mieluisa kehitysaskel niin lukijana kuin ihmisenäkin – olemme vuosien varrella kumpikin onnistuneet laajentamaan omaa kirjamakuamme Opus ekan avulla.

Kynnys kokeilla uusia ja erikoisempia lukuelämyksiä on madaltunut huomattavasti, kun olemme rohkaistuneet Opus ekaan tehtävien arvioiden innoittamina astumaan omien mukavuusalueidemme ulkopuolelle valitessamme luettavia kirjoja. Petter on esimerkiksi viihtynyt paljon odotettua paremmin aiemmin vierastamansa lyhytproosan parissa, ja myös nuortenromaanit ovat maittaneet varsin mukavasti. Vaikka Jenni ei olekaan viime aikoina ehtinyt muilta kiireiltään kirjoittamaan Opus ekaan, hän on nauttinut kotimaisten nuoremman polven kirjailijoiden aikaansaannoksista – Sisko Savonlahden, Saara Turusen, Erkka Mykkäsen ja Johannes Ekholmin teokset ovat tehneet vaikutuksen.

Kirjabloggaaminen lukemisineen ja arvioiden kirjoittamisineen on myös toiminut luontevana punaisena lankana elämän eri vaiheissa. Neljä vuotta ei ole pitkäikäisimpien kirjablogien rinnalla erityisen pitkä aika, mutta kuluneisiin vuosiin on mahtunut arkielämän mitassa vauhdikkaampia ja myös hiljaisempia vaiheita. Jälkimmäisten aikana Opus eka on muodostunut varsin tärkeäksi ja mielekkääksi harrastukseksi, joka on sekä tarjonnut uutta ihmeteltävää ja opittavaa että muodostanut luontevan kulmakiven verkkaisempaan arkeen.

Lukeminen on kuitenkin lopulta harrastus muiden joukossa, ja ihmisen suhde mielenkiinnon kohteisiin elää ja muuttuu vuosien varrella. Näin intensiivinen lähestymistapa lukemiseen ja kirjoittamiseen on muodostunut kiivaimmissa elämänvaiheissa ristiriitaiseksi kokemukseksi. Opus ekan avulla on ollut yhtäältä luontevaa pitää lukeminen mukana elämän melskeissä, mutta toisaalta olemme kumpikin kokeneet lukemisen ja arvioiden kirjoittamisen muuttuneet pahimmillaan mekaaniseksi suorittamiseksi kaikkien muiden tehtävien ja hommien lomaan.

Niinpä vuosien varrella olemme myös huomanneet, että esimerkiksi Kirjastokäynti-sarjamme ja erilaisiin haasteisiin liittyvät postaukset ovat kuoriutuneet blogistamme pois ajanpuutteen takia, ja Opus ekan sisältö on koostunut pääasiassa kirja-arvosteluista. Kirjat ja lukeminen toki muodostavat tämän harrastuksen ytimen, mutta olisi ollut kivaa ja mielekästä käsitellä myös edellä mainittujen ympärillä pyöriviä ilmiöitä hivenen laajemmin.

Voimme kyllä sanoa nauttineemme Opus ekan parissa vietetystä ajasta, mutta myös nähneemme samalla mieluisan harrastuksen eri puolet. Niinpä aiomme tätä kokemusta rikkaampina jatkaa ehdottomasti lukemista, mutta aloittaa jälleen uuden, ehkäpä astetta rennomman vaiheen kirjojen parissa. Toivomme kuitenkin, että Opus ekan tekemisestä ammentamamme innostuneisuus ja uteliaisuus uusia asioita kohtaan kulkisivat mukanamme tulevaisuudessakin.

Ennen hyvästejä haluamme vielä kirjoittaa siitä, mistä Opus ekassa on lopulta ollut pohjimmiltaan kyse – eli kirjoista. Alla luomme katsauksen kirjavuoden 2018 muistettavimpiin elämyksiin, jotka ovat tehneet Opus ekan viimeisestä ”lukuvuodesta” vähintäänkin ikimuistoisen.

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja II – Tanssia ruusuilla

”Kertomukset muun muassa irtolaisten elämäntavasta innostuvasta lakimiehestä, 

kuolinpesiä puunaavasta siivoojattaresta ja taidokkaan sairaanhoitajan yksikseen pyörittämästä sairastuvasta ovat tämän kirjavuoden kovinta lyhytproosaa.”

Ensimmäinen Siivoojan käsikirja teki toissa vuonna säväyksen esitellessään Lucia Berlinin tuotantoa suomalaislukijoille. Kakkoskokoelman myötä astetta rajumpien novellien ystävät pääsivät viettämään kissanpäiviä kuluneenakin kirjavuonna.

Kim Leine: Kuilu

”Kuilu on koukuttava ja monitasoinen romaani sodasta, 

rauhasta sekä näiden kahden ääripään välillä paikkaansa etsivän ihmisen rimpuilemisesta.”

Kim Leinen tiiliskivi toi hyvin omintakeisen ja hurjan lisänsä Suomen sisällissodan muistovuoden kirjatarjontaan. Tanskalaisveljesten painajaismainen ristiretki valkoisten puolella jäi kummittelemaan pitkäksi aikaa lukijan mieleen – muusta sisällöstä puhumattakaan.

Sally Salminen: Katrina

”Verkkaiselta ja karulta vaikuttava romaani kasvaa hämmästyttävän väkeväksi mutta kauniin inhimilliseksi tarinaksi tavalla, jollaista en kyllä osannut odottaa tältä unohdetulta helmeltä.”

Historian hämäriin vaipuneet mutta viime vuosina uudelleen julkaisut klassikkoromaanit ovat olleet esillä myös Opus ekan arvioissa – esimerkiksi Ida Simonsin Tyhmä neitsyt ja John Williamsin Butcher’s Crossing lunastivat saamansa toisen tilaisuuden onnistuneesti Katrinasta puhumattakaan. Sally Salmisen teos on todellinen kovan luokan klassikko ja Petterin kirjavuoden 2018 häikäisevin elämys.

Edward St Aubyn: Patrick Melrose -sarja
(kokoomalaitokset Loistava menneisyys ja Toivoa sopii)

Edward St Aubynin omiin kokemuksiin ja rankkoihin elämävaiheisiin perustuvat romaanit vievät lukijan suoraan painajaismaisen synkkyyden ja hirviömäisten kanssaihmisten keskelle – ja nostattavat lukijan huulille hämmentyneen hymyn kerran toisensa jälkeen. Petter jää innolla odottamaan St Aubynin viimeisimmän Mediamoguli-teoksen ilmestymistä myöhemmin tänä keväänä.

Paul Auster: 4 3 2 1

”4 3 2 1 on elämänmakuinen, uskomattoman sisältörikas ja huikean monitasoinen romaanijärkäle, jonka neljä erilaista tarinaa nivoutuvat yhteen vähintäänkin ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi.”

Olemme Opus ekassa antaneet tilaa romaanin rajojen yli kepeästi käveleville ja ”romaanin” käsitettä uudelleen määrittäville tiiliskiville, ja muistelemme Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaarta ja Miki Liukkosen O-eeposta edelleen lämmöllä. Paul Austerin kaltainen veteraanikynäilijä kuitenkin näytti kaapin paikan pitämällä Petterin täysin 4 3 2 1 -teoksensa lumoissa – Archie Fergusonin nelinkertainen elämä edustaa tämän vuosikymmenen amerikkalaisromaanien terävintä kärkeä.

Kiitämme kaikkia blogissamme vierailleita näistä rattoisista ja mielenkiintoisista vuosista ja toivotamme mitä kirjavinta jatkoa itse kullekin!