Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas

Mansikkka-tubettajan eli Maiju Voutilaisen esikoisteos Itke minulle taivas on sekalainen kokoelma tekstejä mielenterveydestä sekä sen eriasteisesta luhistumisesta toivoa ja toiveikkuutta unohtumatta.

Osa Itke minulle taivas -teoksen proosarunoista käsittelee ihmiselämän kovimpia koettelemuksia voimaannuttavan suorasukaisesti mutta empaattista sävyä tavoitellen. Valitettavasti mietelausemaisten elämänohjeiden latominen ei tunnu kovin ihmisläheiseltä saati -ystävälliseltä kädenojennukselta. Vastaavia tekstejä on kokoelmassa kokonaisuuden kannalta aivan liikaa, ja ikävän täytemateriaalimainen sivumaku tuntuu turhan voimakkaana harmittavan usein Voutilaisen kirjoitusten lomassa.

tiedän,
että suhun sattuu.
mä tahtoisin
ottaa sut kainaloon.
mä tiedän,
että sä olet rikki
taas hetken.
yrität pitää itsesi kasassa,
mutta hajoat siitä huolimatta.
tahtoisin olla sun tuki ja turva,
vakuuttaa, että sä olet arvokas
ja ansaitset uuden mahdollisuuden. [s. 35]

Hilla Semerin kauniit kuvitukset puolestaan sopivat erinomaisesti Voutilaisen luomiin maailmoihin. Semerin ihmishahmojen kasvoista ja olemuksesta aistii hienosti läheisen tekstinpätkän tunnelman.

Vahvimmillaan Voutilainen on ehdottomasti proosarunomaisten vyörytystekstien parissa – esimerkiksi lapsuus- ja nuoruusmuistojen listaaminen tuntuvat henkilökohtaisilta ja koskettaviltakin. Esimerkiksi Tähtisumu-tekstissä Voutilainen uskaltaa kertoa omista koettelemuksistaan rehellisellä ja mielenkiintoisella tavalla, joka tuntuu paljon luontevammalta mukavoimaannuttaviin runonlausuntoihin verrattuna.

tähtisumuna minä hymyilin toisena ihmisenä, lavalla ja valojen loisteessa. kysyin hädissäni neuvoa nettikeskustelusivustolta alkaviin kuukautisiin ja koko koulu sai tietää. näytin lihavalta ja söin espoon isoimpia korvapuusteja tekolammen reunalla. aamuisin kiharsin katkeilevia hiustenpidennyksiä ja etsin kirpputoreilta vaatteita, joista se yksi tykkäisi. [s. 11]

Itke minulle taivas on heikoimmillaan tylsää, laiskasti kirjoitetulta vaikuttavaa ja lukijan kylmäksi jättävää luettavaa, mutta Voutilainen kyllä osoittaa kirjallisen kyvykkyytensä kokoelman harvojen helmien kohdalla. Niitä vain on harmittavan vähän, ja Itke minulle taivas jää kokonaisuutena ulkoisesti tyylikkääksi mutta sisällöltään ontoksi runokirjaksi.

Petter on aina ollut suuri dallaspullien ystävä.

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2017
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 61
Lajityyppi: runot, proosaruno, lyhytproosa ja novellit
Mistä saatu: arvostelukappale