George Saunders: Joulukuun kymmenes

George Saundersin novellikokoelma Joulukuun kymmenes tarjoilee monipuolisen mutta laadultaan heittelehtivän kokoonpanon nykypäivän amerikkalaiseen elämäntapaan ja sen äärimuotoihin sukeltavia tarinoita. Novellit on julkaistu alun perin The New Yorkerissa ja Harper´sissa vuosina 1995-2012.

Saundersin tarinoissa päästään muun muassa seuraamaan, miten naapuruston outo poika todistaa tämän torjuneen tytön kidnappausta, kuinka tavallinen perhe yrittää ostaa valkoisen roskaväen edustajilta koiranpennun ja millä tavalla arpajaisvoitto sekoittaa neuroottisen perheenisän pään.

Melkein kaikissa novelleissa on samanlainen kaava: erikoiset hahmot tempaistaan pois näiden mukavuusalueelta vielä erikoisempiin ja oudoimpiin tilanteisiin. Saundersin huumorintaju ja tarkka ja kiinnostava kuvaus kuljettavatkin tarinoista parhaita eteenpäin miellyttävän raikkaasti, vauhdikkaasti ja juuri sopivasti liioitellen ja kärjistäen. Näin tapahtuu esimerkiksi neuroottisen isän arpajaisonnea kuvaavassa novellissa Semplica-päiväkirjat.

En halua särkeä Lillyn sydäntä enkä muistuttaa turhan takia miten ahtaalla tässä ollaan. Luoja tietää että Lilly saa kuulla muutenkin ihan tarpeeksi usein miten ahtaalla tässä ollaan. Kun Lillyn luokalle annettiin kotitehtäväksi ”Meidän piha”, Leslie Torrini näytti kuvia kotipihan aasialaisesta sillasta ja kertoi S-tytöistä (ikä, kotimaa yms.) niin kuin ”kaikki muutkin luokkakaverit”, kun taas Lilly vei tunnille 1940-luvun kondomilaatikon, joka löytyi viime vuonna kesken jääneeltä kasvimaalta. Ehkä vähän tyhmää antaa Lillyn viedä kondomilaatikko kouluun? Minusta historiallinen esine oli hyvä idea ja ajattelin että ehkä kovin moni ei hoksaa sitä kondomilaatikoksi. Mutta opettaja hoksasi ja sanoi ja siitäkös koko luokka nosti metelin, mutta opettaja käytti tilaisuutta hyväksi ja alkoi kertoa turvaseksistä, mikä oli hyvä juttu luokan mutta ei ehkä niin hyvä Lillyn kannalta. [s.113-4]

Kokoelman tarinoista parhaassa eli Pako hämähäkin sydämestä -kertomuksessa Saunders tosin yllättää lukijansa täydellisesti. Lääkkeiden ja piristeiden vaikutusta selvittäviin ihmiskokeisiin pakotetun Jeffin tarina on scifi-henkisyytensä ja häiriintyneisyytensä myötä juuri sopivan outo ilmestys piristämään muuten varsin turvallisilla vesillä pysyttelevää Joulukuun kymmenettä.

Koska olin saanut kerran Synkmustaa™ itse, en yksinkertaisesti halunnut antaa sitä kenellekään. En siinäkään tapauksessa, että kyseessä olisi ollut epämiellyttävä tai suorastaan vihattava tyyppi.
”Viisi sekuntia”, Abnesti sanoi.
”En minä osaa päättää”, minä sanoin. ”Ihan sama.”
”Täysin yhdentekevää?” hän sanoi. ”Selvä. Siispä minä annan Synkmustaa™ Heatherille.”
Istuin ja tuijotin.
”Ei sittenkään”, hän sanoi, ”minä annan sitä Rachelille.”
Istuin ja tuijotin.
”Hyvä on, Jeff”, hän sanoi. ”Uskotaan. Sinusta se on tosiaan täysin yhdentekevää. Sinä et aseta etusijalle kumpaakaan. Selvä juttu. Siksi minunkaan ei tarvitse tehdä sitä. Tajuatko mitä me olemme juuri osoittaneet? Sinun avullasi? Ensimmäistä kertaa? Yhdistelmästä ED289/290? Siitä mitä tänään testattiin. Sinun on pakko myöntää että olit rakastunut. Kahdesti. Etkö ollutkin?”
”Olin”, minä sanoin. [s. 53-4]

Vaikka Joulukuun kymmenes sisältääkin edellä mainittujen kertomusten kaltaisia helmiä, Saundersin kokoelmaan on päässyt kuitenkin livahtamaan turhan paljon huteja. Ne tietysti korostavat onnistuneiden kirjoitusten laadukkuutta, mutta saavat lukijan väkisinkin pohtimaan, että vähemmälläkin novellimäärällä olisi pärjännyt. Erityisesti kokoelman päättävä, syöpäsairaan miehen pelastusoperaatiosta kertova Joulukuun kymmenes on kaikessa sekavuudessaan ja tylsyydessään aikamoinen pettymys.

Lisäksi joidenkin Saundersin tarinoiden asetelmien samankaltaisuus alkaa häiritä jossain vaiheessa. Köyhempään yhteiskuntaluokkaan kuuluvien ja keskiluokkaisten hahmojen keskinäiset konfliktit voivat olla tietysti tuloeroiltaan jyrkemmässä amerikkalaisessa yhteiskunnassa jännitteisempiä ja ajankohtaisempia, mutta näin suomalaisesta näkökulmasta niistä jatkuvasti ammentaminen tuntuu vähän yksipuoliselta.

Joulukuun kymmenes on kokonaisuutena turhan epätasainen, mutta Saundersin laadukkaimmat tekstit pitävät sen onnistuneesti pinnalla. Niiden ansiosta novellikokoelma on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paketti.

Petter odottaa joulukuussa eniten sen 24. päivää.

Alkuteos: Tenth of December
Kokoelman alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2013
Suomennos: Markku Päkkilä
Kustantaja: Siltala
Sivumäärä: 229
Kansikuva: Ilkka Kärkkäinen
Lajityyppi: novellit, satiiri
Mistä saatu: kirjastosta lainattu