Miika Nousiainen: Metsäjätti

Miika Nousiaisen Metsäjätti on samaan aikaan synkkä, hillittömän hauska ja vähän liiankin ajankohtainen. Kirja on kertomus menestyvästä ekonomista Pasista, joka lähtee selvittämään työnantajansa Metsäjätin erään tehtaan kohtaloa lapsuudenmaisemiinsa Törmälään, pieneen kaupunkiin, jossa asukasluku harvenee pälvikaljun tavoin ja missä jokaista vaivaa lääkitään Samarinilla. Pasin pääkaupunkiseutulainen, pinjansiementen kuorruttama maailma joutuu kosketuksiin Törmälän toisenlaisen todellisuuden kanssa, jota varjostavat Pasin lapsuuden kipeät muistot ja vanhat koulukaverit, jotka eivät arvosta Helsingin herrojen korulauseita.

Metsäjätin toinen kertoja on Janne, Pasin lapsuudenaikojen paras kaveri, joka on, toisin kuin Pasi, jäänyt Törmälään. Alkoholi- ja perheongelmat niin kuin piilevien kirjoittajakykyjen latistaminen nuoruusvuosina ovat jättäneet jälkensä peruspessimistiseen Janneen, mutta silti miehestä löytyy uskoa tulevaisuuteen. Metsäjätin tehdas tarjoaa turvallisen työpaikan, ensimmäinen lapsenlapsikin on pyörähtänyt maailmaan ja haaveissa on suuremman omakotitalon ostaminen.

Pasin tehtävä ei ole helppo: vanhojen tuttujen irtisanominen YT-rumbassa on kivuliasta, kun kykenee näkemään koulukavereiden elämien murenemisen heidän saadessa kenkää. Samaan aikaan kun Pasi koettaa ristitulessa minimoida tehtaan menetykset, joutuu hän myös järjestelemään perhe-elämäänsä uudelleen. Kotona Helsingissä vaimo Emilia on raskaana, ja uuden elämän aiheuttamaa iloa varjostaa muiden perheiden toimeentulon rapauttaminen.

Nousiainen rakentaa romaaninsa tarinaa taidolla, ja kirjailijan kieli on hurmaavalla tavalla vinksahtanutta – samaan aikaan sekä hyvin totista ja toteavaa että humoristista. Varsinkin Jannen ja Pasin lapsuudenmuistoja rakentaessa Nousiainen on taitavimmillaan. Nauroin monesti ääneen törmäläläiselle mielenmaisemalle, jota Nousiainen uskottavasti kuvaa – ja samalla sen kautta käsittelee monia suomalaisia pessimismin piirteitä. Musta huumori on Metsäjätissä kukkeimmillaan.

Kannatti hommata hakija, sillä pullo oli lahjan osa, josta Janne eniten ilahtui. Annoimme paketin koulussa hiihtolomaviikon jälkeisenä maanantaina ensimmäisellä välitunnilla. Kristakin oli meidän koulussa, ysi beellä, mutta se oli vielä lapsen kanssa sairaalassa ja missasi varpajaiset. Taisi se missata jotain muutakin.        

Janne otti Sorbuksen pakkauksesta ja painui vessaan. Se tuli kolmen minuutin päästä ulos ja laittoi tyhjän pullon roskikseen. Kova jätkä, ajattelimme. Kolmekiloinen nyytti naapurikunnan sairaalassa todisti pillua saadun, ja sitten vielä vetää päälle viinapullon huikalla.         

Menimme historiantunnille. Kerroimme opettajalle iloisesta perhetapahtumasta. Opettaja onnitteli Jannea, joka yritti kätellä, mutta sen sijaan oksensi opettajan päälle. Opettaja otti horjuvasta Jannesta otteen ja auttoi oksentamaan roskakoriin. Samalla hän piti isällisesti Jannen hevilettiä poissa oksennuksen tieltä ja taputteli selkään. Hieno pedagogi, näin jälkeenpäin ajatellen. [s. 183-184]

Törmälän muuttuva identiteetti ja Metsäjätin tehtaan muutokset hiljalleen lähentävät Pasia ja Jannea, ja miehet saavat hiljaisesti ja sanattomasti toisensa kasvamaan: Pasin avulla Janne löytää kirjoittamisen uudelleen, ja Pasi taas pystyy tekemään sovinnon lapsuutensa ja isänsä kanssa. Pasi joutuu myös käsittelemään nuoruutensa ihmisten valintoja uudelleen palatessaan vanhaan kotiinsa.

Jannen vanhemmat olivat oma lukunsa. Tiedän, että hekin lannistamisella ja pessimismillä vain pyrkivät suojelemaan Jannea pettymyksiltä. Mutta Jannen perheessä pessimismi oli suoranainen elämäntapa.          

Janne ei juossut pallon perään liikuntatunilla, kun ei kuitenkaan saisi tehtyä maalia. Lopulta Janne jäi kotiin makaamaan. Odotti ilmeisesti kuolemaa, mutta ei tehnyt Mikan tavoin itsemurhaa, pelkäsi epäonnistuvansa siinäkin.         

Katselin viikonloppuna "Avaraa luontoa" ja ajattelin Jannea ja Mikaa. Mietin, onko ihminen ainoa eläinlaji, joka on luonut elämälleen sellaiset puitteet, ettei moni enää jaksa elää. Luovuttaako mikään muu eläinlaji, lyökö antilooppi läskiksi? Antautuuko kissan jahtaama hiiri koskaan tajutessaan pakoon kirmaamisen järjettömyyden? Onko ihminen ainoa laji, joka luovuttaa, edes joskus? [s. 211-212]

Kirjan todellinen filosofi onkin Janne, joka varsinkin kirjallisen heräämisensä jälkeen analysoi Törmälää ja maailmaa todella kirkkaalla otteella. Janne onkin hedelmällinen hahmo, jonka tukahdutettu pohtija analysoi käytännön kautta Törmälän muuttuvaa siluettia. Jannen ja Pasin kertojaäänet toimivat hyvin yhdessä, ja niiden kautta suomalaisen pikkupaikkakunnan venyvät ääriviivat välittyvät eloisina lukijalle.

Nousiaisen romaanissa yhdistyy taidokkaasti huumori ja ilmiöiden tarkkanäköinen pohdinta, minkä onnistuminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Metsäjätti on myös hämmentävän ajankohtainen, mikä syventää romaania: Nousiainen on pystynyt purkamaan yt-helvetteihin liittyviä ilmiöitä ansiokkaasti. Totinen aihe ei kuitenkaan tukahdu ahdistukseen eikä myöskään huumoriin, vaan kokonaisuus on miltei ilmiömäisen tasapainoinen. Tekisi mieli saman tien lukea Metsäjätti uudestaan.

Metsäjätti oli muuten ensimmäinen Miki-kirja, jonka luin, ja tykkäsin formaatista kovasti! Näppärän kokoinen kirja on mahtava reissukirja, ja sivut pysyvät hyvin auki.

Jenni pitää todella paljon Hyvät ja huonot uutiset -TV-sarjasta ja nauttiikin Nousiaisen huumorista myös TV-ruudun kautta.

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2011

Kustantaja: Otava

Sivumäärä: 482

Kuvitus: Markus Pyörälä

Lajityyppi: satiiri, kehitysromaani 

Mistä saatu: omasta kirjahyllystä