Lauri Ahtisen Homepäiväkirja on omaelämäkerrallinen sarjakuvaromaani Ahtisten perheestä, joka ostaa unelmien omakotitalon. Kun kellarin märkivän seinän takaa paljastuu homevaurio, alkaa kaikkiaan kolmen vuoden mittainen, Ahtisten perheyksikköä kovalla kädellä koetteleva painajainen.Homepäiväkirja seuraa hometalon remontointia, evakossa elämistä ja kirjan lopussa häämöttävää kiinteistöoikeudenkäyntiä tarkasti ja tavattoman henkilökohtaisesti, sillä Ahtinen käyttää kirjassaan runsaasti aikaa kuvatessaan sarjakuvallisen alter egonsa päänsisäistä maailmaa.
Erityisesti Homepäiväkirjan alku, jossa peukalo keskellä kämmentä oleva, taiteilijana toimiva perheenisä joutuu luovuttamaan remontointivastuun kokeneelle appiukolleen, tarjoilee hersyvää pohdintaa päähenkilön omasta epävarmuudesta ja kädettömyydestä. Ahtisen humoristinen ja itseironinen näkökulma tasapainottaa tapahtumien toivottomuutta, vaikka tämä sortuukin Puuilo-liikkeen maailmaa kuvatessaan melkoiseen stereotyypeillä revittelyyn.
Useamman vuoden aikana piirretyn Homepäiväkirjan piirrostyyli ja kerrontatapa muuttuvat mielenkiintoisesti tarinan edetessä. Alun hyvin sarjakuvamaisista tunnelmista puhekuplineen ja edes jonkinlaisine ruuturakenteineen edetään sivuihin, joihin on ladottu tekstiä ja kuvia enemmän tai vähemmän sekaisin. Myös Ahtiaisen oma piirrostyyli muuttuu loppua kohden mielenkiintoisesti yksinkertaisemmaksi ja karkeammaksi.
Kokonaisuutena Homepäiväkirjan määritteleminen ei olekaan järin helppoa, sillä lopussa häämöttävät visuaaliset rakennemuutokset vievät sitä huomattavasti enemmän jonkinlaisen kuvakirjan suuntaan. Identiteettiongelmat eivät kuitenkaan pääasiassa syö lukuiloa, vaan Ahtisen tarina kuvaa hometalohelvettiä parhaimmillaan todella aidosti ja vilpittömästi.Edellä mainittu, teoksen lopussa kiihtyvä tekstin ja kuvan sekoittaminen kuitenkin haastavat lukijaa vähän turhankin paljon, sillä monet Homepäiväkirjan sinänsä mielenkiintoisista sivuista tuntuvat tukkoisilta ja epäselviltä.
Kuvituksen välissä uivat, numeroidut tekstinpätkät uhkaavat kadota kaiken sälän sekaan, mutta toisaalta moinen riehakas sekasotku kuvaa omalla tavallaan päähenkilön päässä myllertäviä, kaoottisia ajatuksia. Moinen idea kuulostaakin paperilla ihan hyvältä, mutta sen toteutus ei oikein toimi, sillä punaisen langan seuraaminen ja varsinkin sen löytäminen on ajoittain turhan työlästä.
Homepäiväkirja on mielenkiintoinen ja persoonallinen sarjakuvaromaani, jolle kannattaa antaa tilaisuus.Petter oli 17-vuotiaana kesätöissä päiväkodissa, joka paljastui myöhemmin homeiseksi.
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2015
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 96
Lajityyppi: sarjakuvaromaani
Mistä saatu: kirjastosta lainattu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti