Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä

Juha Itkosen Finlandia-ehdokkuudenkin aikoinaan saanut Myöhempien aikojen pyhiä on kertomus nuorten mormonimiesten Markin ja Davidin lähetysmatkasta Suomeen. Miehet muuttavat Utahista kahdeksi vuodeksi pieneen suomalaiseen kaupunkiin kertomaan ihmisille mahdollisesta pelastumisesta, mutta vastaanotto ei ole aina kovinkaan lämmin. Miehet painivat uskonsa ja tehtävänsä kanssa eri tavoin, eikä suojatusta elämästä maalliseen Suomeen muuttaminen ole kummallekaan ongelmatonta.

Davidin uskoa koettelee lento-onnettomuus, jossa miehen muu perhe menehtyi. David pohtiikin salaa Jumalan hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta - miten tämä pystyy pudottamaan lentokoneen ja tappamaan monta viatonta, hurskasta uskovaa. Pienessä pohjoisessa kaupungissa David tutustuu naapurintyttö Emmaan ja joutuu painiskelemaan monenlaisten halujen ja kysymysten kanssa. Emma kiehtoo ja kauhistuttaa ensimmäistä kertaa yhteisönsä ulkopuolella elävää miestä, ja David joutuukin pohtimaan, miten syntinen ihminen voi olla niin viaton ja kaunis.

Pidättäytyneessä elämäntyylissä kasvanut David päätyy pian valheiden ja synkkien ajatusten kierteeseen, joka riepottelee miehen vahvaa kuvaa maailmasta. Synti ja puhtaus eivät enää näyttäydy selkeinä: mormonien Suomen lähetyspresidentti vaikuttaa omaisuuksineen tekopyhältä materialistilta, ja tyttö, joka houkuttelee miehen suureen syntiin, taas pelastaa kätilönä työkseen elämiä.

Mark puolestaan käy intensiivistä sähköpostinvaihtoa monenlaisten ihmisten kanssa, yrittäen vakuuttaa heidät myöhempien aikojen pyhien uskon merkityksestä ja totuudesta. Markin sähköpostiviestit myös raottavat lukijalle taidokkaasti, minkälaisia elementtejä mormonien uskoon liittyy. Hän selittää kärsivällisesti mormonien tapoja muun muassa Gabriel-nimimerkin takaa kirjoittavalle henkilölle, jonka kysymykset muuttuvat entistä intiimimmiksi viestien jatkuessa:

Gabriel hyvä,
sähköpostituttavuutemme on käymässä nautittavaksi! Huomaan, ettet aio luopua sävystäsi. Haluat naureskella minulle, säilyttää turvallisen etäisyyden, mutta naurusi on liian äänekästä ollakseen aitoa. Aivan kuin haluaisit jo uskoa, mutta et vielä uskalla. Kuitenkin huomaan ilokseni, että olet vieraillut sivuilla, joilla kehotin sinua käymään. Kysymyksesi osoittavat, että tiedät uskostani jo varsin paljon. Gabriel, olen imarreltu. Kun sinut jonain päivänä kastetaan, muistathan kertoa, mistä kaikki sai alkunsa: yhden pyhän väsymättömästä uurastuksesta tiedon valtatiellä :) [s. 80]

Nuorten miesten kärvistelyn kohtaaminen on rankkaa, erityisesti uskonkriisissä olevan Davidin. Mies joutuu koko ajan pyytelemään mielessään anteeksi ajatuksiaan, eikä hän valheiden kasvaessa pysty kohtaamaan kunnolla muita liikkeensä edustajia. Mark ja David vetäytyvät hiljalleen erilleen, eivätkä kaksi erilaista miestä pysty kommunikoimaan kunnolla keskenään. Perheensä menettänyt David näyttäytyy Markille ja monille muillekin mormoneille heikompana osapuolena, joka täytyy kantaa vaikeiden paikkojen yli ja jolle itselleen ei voi puhua suoraan. Miehet menettävätkin veljellisen suhteensa, ja Mark alkaa pikemminkin käyttäytyä Davidin huoltajana.

Romaanista löytyy muitakin mielenkiintoisia hahmoja, kuten suomalaiseen mormoniyhteisöön kuuluvat miehet Kalevi ja Eero. Vaikka miehet ovat monilta osin tyypillisiä juroja suomalaisia, ei Itkonen ole sortunut kovinkaan pahasti tyypillisiin stereotypioihin. Suomessa David ja Mark joutuvat kosketuksiin muun muassa mielaloiltaan ailahtelevan yksinhuoltajanaisen ja pubin perältä löytyvän juopon kanssa. Mielenkiintoista on myös, kuinka romaanin hahmojen nimet ovat harkittuja: Emma oli mormoniliikkeen perustajan vaimon nimi, ja Davidin sekä Markin tarinat löytyvät Raamatusta.

Juha Itkonen on taitava kirjoittaja, ja hänen kaihoisa, jopa eteerinenkin tyyli kuitenkin paikoin hieman ärsyttää ja tuntuu horjuvan. Etenkin Emman fokuksesta rakennettu kerronta tuntuu paikoin hämmentävältä, ja Emman ääntä käytetään monesti romaanille varsin tärkeissä paikoissa - tämä latistaakin hieman kirjan käännekohtia:

Minä vain löysin pihalta linnun. Muistatko, löysin pihalta linnun, toin sen sinulle. Sanoit ettei se elä kauan. Sanoit ettei se se enää ikinä lennä. Hait vajasta rukkasen, käskit minut sisälle. Minä itkin, sinä murahdit. Tein vanerista laatikon, toit kaupasta siemeniä. Liian suuria ensin, sitten sopivia. Puhuin linnulle, pidin sitä kädessä. Se parani. Muistatko, se parani.
        Tämä on sama asia. Minulla on sinun kätesi, sain ne sinulta. Minun käteni toimivat. Minä olen hyvä. Minä. Olen. Hyvä.
        Vuoro on ohi, vaihdan kopissa vaatteet. Poljen kotiin, kastelen kukat. Syön kahden edestä, nukun pienten aurinkojen päällä, herään siniseen hämärään. Elämä on yksinkertaista, ihmiset tekevät siitä numeron. [s. 294-295]

Juha Itkosen esikoisteos on vahva, uskottava ja pirun koukuttava. Itkonen on tarttunut herkkään ja arkaan aiheeseen, mutta mielestäni hän suoriutuu erittäin hyvin. Mormonimiehiä ja heidän uskontoaan ei osoitella muttei myöskään ihannoida. Itkonen rakentaa heidän tarinastaan uskottavan, ja en malttanut laskea kirjaa käsistäni sitä lukiessani. Romaani huipentuu dramaattiseen loppuun, mutta tuntuu jäävän hieman kesken. Olin niin koukussa kirjaan ja sen tuleviin ratkaisuihin, että odotukset ehkä karkasivat hieman liian korkeiksi.

Olen aiemmin lukenut Itkoselta teokset Seitsemäntoista ja Anna minun rakastaa enemmän, jonka toisaalta aikoinaan jätin kesken. Ehkä sille pitää jossakin vaiheessa antaa uusi mahdollisuus - tuntuu että vasta nyt olen                                                                              päässyt Itkosesta jyvälle.

Jenni on kerran unohtanut jäädä omalla pysäkillään pois, koska on lukenut niin tiiviisti koukuttavaa kirjaa.

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2003

Kustantaja: Tammi

Sivumäärä: 295

Kansikuva: Timo Pyykkö

Lajityyppi: kehitysromaani, psykologinen romaani

Mistä saatu: kirjastosta lainattu