Leif Davidsen: Kuubalaista verta

Leif Davidsenin Kuubalaista verta on melkeinpä nolostuttavan vanhanaikainen jännäri, jossa Ernest Hemingwayn jalanjäljillä oleva tanskalainen espanjanopettaja John pääsee elämänsä matkalle. John törmää Key Westissä Amerikkaan asettuneisiin kuubalaisiin, jotka pyytävät jäyhää juuttia viemään viestin eristyksissä elävään kotimaahansa. Hommaan suostuttuaan John huomaa olevansa nopeasti nesteessä, johon liittyy reilusti takinkäännöksiä, CIA-agenttien ja kuubalaisten vallanpitäjien keskinäisiä valtapelejä sekä itse Hemingwayn kadonnut romaanikäsikirjoitus – unohtamatta kuumia kuubattaria, joiden liiveihin vakoojaa leikkivä John ui helposti.

Muusta maailmasta eristyksissä olevaan Kuubaan sijoittuva jännäri kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta – onhan kyseessä Pohjois-Korean ohella ainoa maa, jossa kommunismi elää edelleen kyseenalaista kukoistuskauttaan tavallisen kansan kustannuksella. Jatkuvasti tapetilla olevan Pohjois-Korean rinnalla Kuuba tuntuu huomattavasti eksoottisemmalta ja mielenkiintoisemmalta miljööltä jännärille, ja Davidsen osaa tarinankerronnan lomassa avata hienosti maan erikoista historiaa ja kummallista suhdetta Yhdysvaltoihin. Kuubalaista verta -jännärin tietoiskumaiset paljastukset Kuubasta ja vaikkapa sieltä karanneista pakolaisista nykykriiseihin verrattuina ovat erittäin mielenkiintoisia, ja ne saavat lukijan varmasti koukkuunsa kauan ennen kuin John edes pääsee Kuubaan käyskentelemään.

Vuosien varrella tuhannet ihmiset olivat paenneet Kuubasta Yhdysvaltoihin, jossa heidät otettiin vastaan avosylin, koska he tulivat kommunistisesta diktatuurista. Yhdeksänkymmentäluvun alussa tuhannet kuubalaiset lähtivät merelle hallituksensa siunauksella, mutta silloin Yhdysvallat halusi ryhtyä säätelemään tulijoiden määrää. Fidel Castro oli nimittäin käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja lähettänyt Miamiin tavallisten pakolaisten joukossa vankilaan tuomittuja rikollisia. Rikollisia saapui Floridaan jos jonkinlaisilla paateilla, ja monet heistä ryhtyivät kiristämään paikallisia.
   Presidentti Clinton teki Kuuban kanssa sopimuksen. Yhdysvallat ei antanut enää automaattisesti turvapaikkaa kuubalaisille, joita rannikkovartiosto tai yksityishenkilöt poimivat kyytiinsä avomereltä. Heidät palautettiin Kuubaan tai sitten johonkin kolmanteen maahan, jos he pystyivät todistamaan, että heitä vainottiin Kuubassa. Pakolaisten turvapaikkahakemukset käsiteltiin Yhdysvalloissa vain siinä tapauksessa, että he pääsivät kuivalle maalle. Muussa tapauksessa he joutuivat palaamaan Kuubaan ja anomaan sieltä käsin maahantulolupaa Yhdysvaltoihin. Amerikankuubalainen yhteisö protestoi, mutta niin vain tapahtui. Menettelytapaa kutsuttiin nimellä Wet feet, dry feet. Vauraat maat sulkivat rajojaan kaikkialla. [s. 64–65]

Mielenkiintoiseen miljööseen sijoittuva Kuubalaista verta onkin sitten juoneltaan todella heppoinen kokonaisuus, jota Davidsen on yrittänyt kovasti virkistää useilla vauhdikkailla juonenkäänteillä – niitä on kuitenkin aivan liikaa, ja kokonaisuus hukkuu ruumispinojen ja Johnin naisseikkailujen sekaan. Jostain esille kaivettu Hemingwayn kadonnut käsikirjoitus ja sen etsiskely on viimeinen niitti mammuttitaudista kärsivälle kokonaisuudelle, jonka mukadramaattiset juonenkäänteet eivät oikeastaan herätä mitään tunteita lukijassaan viimeisen sadan sivun aikana. Pinnalliset ja tylsät hahmot eivät kiinnosta, eikä Johnin kasvu jäykästä espanjanlehtorista toimintasankariksi tunnu uskottavalta missään vaiheessa.

Davidsenin jännäri on melkoinen pannukakku, jota edes mielenkiintoinen miljöö ei onnistu pelastamaan. Loppukesän lämpimiin lukuhetkiin jännitystä kaipaavien kannattaakin tutustua tätä ennemmin Ian McEwanin loistavaan Pähkinänkuoreen.

Alkuteos: På udkig efter Hemingway
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2008
Suomennos: Sanna Manninen
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 350
Kansikuva: Tiia Javanainen
Lajityyppi: jännitys
Mistä saatu: lahjakirja