Stephen King: Tohtori Uni

Stephen Kingin Hohto-kauhuklassikon jatko-osa Tohtori Uni seuraa aikuiseksi kasvaneen ja edelleen hohtavan Danny Terrancen elämää. Tohtori Uni johdattaa Overlook-hotellin kauhuista selvinneen Dannyn uusiin seikkailuihin, jotka eivät valitettavasti tee juurikaan kunniaa alkuperäiselle Hohdolle.

Danny on Jack-isäukkonsa tavoin löytänyt pullon hengen, jonka avulla hän yrittää elää vahvan hohdoksi nimetyn erityiskykynsä kanssa. Overlookiin liittyvät muistot ja hirviöt esille nostattava ja muiden ihmisten ajatusten lukemisen mahdollistava hohto pysyy väkijuomien avulla jotenkin siedettävänä, mutta tekee Dannyn elämästä repaleista ja loputonta osa-aikatöiden ja krapula-aamujen jatkumoa.

Kiertolaiselämä kuitenkin loppuu pieneen Frazier-nimiseen kylään. Danny pääsee Rivingtonin saattokotiin töihin, jossa hän käyttää hohtoa hyväkseen helpottaakseen kuolevien vanhusten viimeisiä elintunteja ja saa näin lempinimen Tohtori Uni. Korkkikin pysyy kiinni kylän patriarkka Casey Kingsleyn tuella, joka ei ole itsekään sylkenyt lasiin.

AA-istunnot ja "tohtorointi" kuitenkin jäävät taustalle, kun Dannylle selviää, että Tosi solmu -niminen järjestö kiinnostuu samassa kylässä asuvasta teini-ikäisestä, Dannyäkin voimakkaammin hohtavasta Abra Stonesta. Tosi solmulaiset ovat jonkinlaisia vampyyrejä, jotka elävät hohtavista henkilöistä erittyvällä höyryllä, ja koska Abran kaltainen höyrypää näyttäytyy heidän silmissään todellisena kultakaivoksena, Danny päättää uusine ystävineen auttaa tyttöä puolustautumaan tuntematonta uhkaa vastaan.

King tekee rohkean vedon lähtiessään viemään Hohdon ja Dannyn tarinaa aivan uusille urille, mutta kirjailijan tekemät ratkaisut eivät oikein toimi millään tasolla. Pahiten Tohtori Uni onnahtaakin Tosi solmun kohdalla: siinä missä alkuperäisen Hohdon hirvityksetkään eivät oikein pelottaneet, nämä uudet konnat eivät onnistu kuin naurattamaan vääristä syistä. Miten hahmot, joilla on Hattu-Rosen, Poletti-Charlien, Baba Venäläisen ja Essu-Annien kaltaisia persoonallisia ja kummallisia nimiä, voisivat oikeasti saada lukijan kavahtamaan?

Mikäli King olisi tuonut hahmoihin näiden nimistä joitakin ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä ja näin tehnyt niistä mielenkiintoisia ja edes jotenkin toisistaan erottuvia, tilanne saattaisi olla aivan toinen. Nyt retkueen johtaja Hattu-Rose jää mieleen ainoastaan siksi, että tällä oli jatkuvasti silinterihattu päässä. Tosi solmu ei oikein sovi Hohdon maailmaan, vaan jää todella irrallisen oloiseksi kokoonpanoksi.

Dannykin tuntuu vähän kummalliselta hahmolta, sillä tällä ei ole juurikaan mitään tekemistä Hohdon pikkupojan kanssa. King on kuitenkin selkeästi yrittänyt luoda vanhan hahmonsa uudestaan, sillä tämän lapsekas ja turvallinen Danny-lempinimi on vaihtunut Tohtori Unessa ytimekkääksi ja lyhyeksi Daniksi. Romaanin aikana King luokin kovalla vaivalla Danille edes jonkinlaista henkilöhistoriaa kuvaamalla tämän ryyppyreissuja ja yhden yön suhteita, mutta ne eivät ole järin mielenkiintoisia tai oleellisia kokonaisuuden kannalta.

Tohtori Uni ei myöskään toimi sen toisen päähahmon eli Abra Stonenkaan kohdalla, tällä kertaa tosin siksi, ettei King anna Abralle oikein tilaisuutta loistaa. Ylivertaisilla psyykkisillä kyvyillä varustettu teini-ikäinen tyttö pärjäisi kyllä hyvin Tosi solmun konnia vastaan, mutta jostain syystä King sysii Abraa romaanin loppua lukuun ottamatta pois toiminnan ytimestä ja panee Danin, Abran isän ja mukana roikkuvan lääkärin suojelemaan tyttöä ja taistelemaan pahiksia vastaan.

Tällainen tylsän perinteinen, haavoittuvan sankarittaren suojeleminen tuntuu pakostakin vähän vanhanaikaiselta, kun ottaa huomioon, miten 2000-luvun populaarikulttuuri on ääriään myöten täynnä Daenerys Targaryenin tai Katniss Everdeenin kaltaisia vahvoja ja itsenäisiä naissankareita. Tohtori Unessa näin ei valitettavasti ole, vaan Kingille on ollut ilmeisesti tärkeämpää antaa tilaa Danille ja tämän äijäjengille ja päästää nämä taistelemaan Tosi solmua vastaan.

On kuitenkin yllättävää, miten suuren roolin Dannyn alkoholismi ja sen parantaminen ovat saaneet Tohtori Unessa, kun King kuvailee runsaasti Anonyymien Alkoholistien ryhmätapaamisten tunnelmia ja viinasta irti pääsemiseen vaadittavien 12 askelman ottamista. Toisaalta Dannyn isän Jackin juoppous sekoiluineen ja vieroitusoireineen pääsivät Hohdossa erittäin suureen rooliin, joten tätä vasten Dannyn kipuilu tuntuu loogiselta ja tärkeältä sisällöltä. King kuitenkin lähestyy teemaa huomattavasti iloisemmasta näkökulmasta, kun Dannylle sallitaan niskalenkki viinanhimosta.

Valitettavasti monessa kohtauksessa on hieman väkisin väännetyn hyväksyvä ja mahtipontisen toiveikas tunnelma, eivätkä ne eivät tunnu kovinkaan luontevilta vaikka ovatkin mielenkiintoinen lisä kauhuromaanissa.

Muuan kaveri, metamfetamiinin tylsistyttämä George Bushin mainion Irakin-seikkailun veteraani, oli peräti heristänyt heille pistoolia. Heidän lähtiessään hökkelistä, jossa veteraani lymysi pelosta kankean vaimonsa kanssa, Dan oli sanonut: ”Tuo jos mikä oli ajanhukkaa.”
”Se olisi, jos tekisimme sen heidän tähtensä”, Casey sanoi. ”Mutta emme me tee. Me teemme sen itsemme tähden. Pidätkö sinä nykyisestä elämästäsi, Danny?” Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun Casey kysyi sitä, eikä jäänyt viimeiseksi.
”Pidän.” Siitä ei ollut epäilystäkään. Dan ei ollut General Motorsin pääjohtaja tai esiintynyt alastonkohtauksissa Kate Winsletin kanssa, mutta omasta mielestään Danilta ei puuttunut mitään.
”Oletko mielestäsi ansainnut sen?”
”En”, Dan vastasi hymyillen. ”En oikeastaan. Ei tällaista voi ansaita.”
”Mikä sitten sai sinut palaamaan sellaiseen elämään, jossa haluat nousta aamulla sängystä? Onni vai armo?”
Hän oli ajatellut, että Casey halusi hänen vastaavan ”armo”, mutta raittiusvuosinaan hän oli oppinut rehellisyyden toisinaan vaivalloisen taidon. ”En tiedä.”
”Ei se mitään, sillä kun olet selkä seinää vasten, ne ovat yksi ja sama asia.” [s.231]

Hohto ja Tohtori Uni ovat yhdessä melkoinen kummallinen kauhukaksikko, joka ei vain yksinkertaisesti sovi yhteen. King on rohkeasti lähtenyt viemään klassikkoteoksensa asetelmaa eteenpäin, mutta samalla heittänyt Hohdon vähäisetkin saavutukset hukkaan onnettomien uusien hahmojen, juonenkäänteiden ja teemojen tieltä. Näin lukija jää väkisinkin pohtimaan, olisiko tämä kivi kannattanut jättää kokonaan kääntämättä.

 

Petter on saanut Hohdon ja Tohtori Unen jälkeen Kingistä tarpeekseen ainakin muutamaksi vuodeksi.

Alkuteos: Doctor Sleep
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2013
Suomennos: Ilkka Rekiaro
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 527
Kansikuva: Juri Patrikainen
Lajityyppi: kauhu
Mistä saatu: kirjastosta lainattu