Gregory Maguire: Egg & Spoon

Gregory Maguiren Egg & Spoonin vinksahtanut maaginen realismi tuo mieleen fantasiaa ja historiallista kuvausta niin ikään sekoittaneen Kazuo Ishiguron Haudatun jättiläisen. Maguiren munaseikkailu on kuitenkin itsetietoisuudessaan ja vauhdikkuudessaan Ishiguron hidastempoista romaania huomattavasti menevämpi kokonaisuus – harmi vain, että Egg & Spoon rysähtää vähän puolivälinsä jälkeen komeasti metsään.

Pietariin matkalla olleen Catin reissu saa yllättävän käänteen, kun ylhäisöperheen vesa joutuu seurueineen yöpymään köyhässä venäläiskylässä onnettomuuden takia. Cat tutustuu kuolemaa tekevää äitiään hoitavaan Elenaan, ja tytöt alkavat ystävystyä. Monimutkaisen tapahtumasarjan päätteeksi käy niin, että Catiksi tekeytynyt Elena pölähtää junan kyydissä Pietariin – tsaarille lahjaksi tarkoitettu Fabergen muna sattuu jäämään kyydistä pudonneen Catin hoteisiin.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, kun noita Baba Jaga poimii Cat-paran kyytiinsä, ja epätodennäköinen kaksikko lähtee myös Pietarinreissulle noidan kuuluisan Dumb Doma -kananjalkatalon kyydissä. Elenankaan ei tarvitse mennä tsaarin pakeille tyhjin käsin, sillä tyttö saa Tulilinnun munan hyppysiinsä – salaperäinen muna kuitenkin johdattaa Egg & Spoonin hahmot vielä suurempiin seikkailuihin.

Egg & Spoonissa tarinan rytmitys on pahemman kerran pielessä. Romaani käynnistyy suhteessa muuhun etenemistahtiin todella verkkaisesti ja mielenkiinnottomasti, ja homman voi sanoa alkavan vasta Elenan jäätyä Pietarin-junan kyytiin melkein sadan sivun jälkeen. Ennen tätä tyttöjen ystävystymisen seuraaminen on kohtuullisen mielenkiintoista, mutta esimerkiksi Elenan kotikylän hahmojen toilailut ja puuduttava sanailu eivät juuri sytytä.

Grandmother Onna replied, ”They say a shoemaker has no shoes for himself. Doctor, you can´t help the sick until you recover. Lie still or this poker will do some interesting damage.”
   “You’re trying to finish the job the lighting couldn´t manage. Oh Elena, you’re here. Hit that old woman over the head with a shovel.”
   “Tell him to stop flirting”, said Grandmother Onna. [s. 48]

Kuihtuvan agraaritalouden jäätyä taakse homma muuttuu heti paljon mielenkiintoisemmaksi ainakin Elenan osalta. Tyttö ei onnistu pitämään henkilöllisyyttään salassa tarkalta ja Catia passanneelta palvelusväeltä, jonka jäsenet joutuvat paljastumisen ja Siperiaan muiluttamisen pelossa asettumaan Elenan puolelle – alkaa armoton pikakurssi venäläisiin hienostopiireihin ja tsaarin pokkurointiin liittyen.

Maguire osaa mainiosti kuvata myös sitä, kuinka Elena ja palvelusväki joutuvat puhaltamaan vastahakoisesti yhteen hiileen välttääkseen uran työleirillä. Elena luonnollisesti selviää yllättävän pitkälle Euroopassa asuneen Catin roolissa vetäessään nenästä niin tytöstä vieraantuneita sukulaisia kuin tsaariakin, ja kiinnijääminen kesken eliitin pröystäilevien juhlien on juuri sopivan pitkitetty ja kiusallinenkin operaatio. Elenan sooloseikkailu onkin ehkä Egg & Spoonin mielenkiintoisinta ja toimivinta antia verkkaisen alun jälkeen.

Sitä vastoin Catin ja Baba Jagan matkan kuvaus ontuu melkoisesti. Itsekseen Pietaria kohti laahustavan kananjalkatalon kyydissä istuskeluun ei ole saatu kylliksi vaihtelua, ja hahmojen välinen sanailu ajantappamisen merkeissä alkaa maistua hyvin nopeasti puulta. Maguire on hieman erikoisena ratkaisuna tehnyt romaanin realismin pirstovasta noidasta tulevaisuuden keksinnöistä ja ilmiöistä höperehtivän hahmon, jonka profetointeja Cat ei tajua lainkaan. Tästä huumorin repiminen ei sekään oikein toimi pidemmän päälle, ja Baba Jagan sikäli mielenkiintoiset horinat jäävät lopulta vain roikkumaan ilmaan – Maguire ei selvästi osaa ottaa hahmostaan ihan kaikkea irti.

”I hope Dumb Doma can swim, too”, said Cat.
   “It’s made of wood. It’ll float.”
   “I’ve been meaning to ask. How did it get such large chicken legs?”
   “I was reading a little something by Gregor Mendel about the hereditary characteristics of pea plants. I decided to try a little do-it-yourself genetic engineering in the privacy of my own home. It went rather badly wrong. I don´t like to talk about it.” [s. 255]

Pietarin hovissa tapahtuneen jälleennäkemisen myötä Egg & Spoonin mielenkiintoisempi puolikas päättyy, ja romaanin nurjempi puoli on suoraan sanottuna aika ankeaa luettavaa. Vauhdikas seikkailu kesyyntyy itsestään selväksi maailmanpelastustarinaksi Pohjois-Venäjän jäisillä lakeuksilla, jossa sankariretkue kohtaa ihmisten ahneudesta ahdistuneen jäälohikäärmeen. Hölmö aasinsilta nykyajan maailmantuskaan ei yksinkertaisesti kanna vaan tuntuu omituiselta päätökseltä ihan erilaisissa tunnelmissa käynnistyneelle tarinalle.

Maguire on kuitenkin hienosti osannut hyödyntää tarinassaan venäläisen kansanperinteen elementtejä ja symboliikkaa – munien ohella esimerkiksi maatuskat ovat korostetun esillä tarinan eri käänteissä. Välillä Egg & Spoonissa on myös mukana virkistävän usein itseironiaa, kun romaanin kertoja uskaltaa pysäyttää tarinan avatakseen persoonallisesti ja mielenkiintoisesti hahmojen kohtaamia ilmiöitä. On vain harmi, että Maguire oikein uskalla viedä tätäkään piirrettä yhtään pidemmälle.

I must explain. Hitherto I have been saying ”it” in referring to the Firebird, because Elena wasn’t clever enough to wonder about the creature’s gender. But the probability is that the Firebird is male. Yes, the Firebird lays an egg; I know that. But the Firebird is a magic bird. The maleness of him isn’t material to the various legends, true, but here you are. Think about it. If a Russian nesting doll can find in her own womb six other generations of children without a male doll’s involvement, a Russian male Firebird can lay his own egg. [s. 148–149]

Egg & Spoon on erikoinen ja ominaisuuksiltaan varsin ristiriitainen kokonaisuus. Kunnianhimoa ja ideoita riittää, mutta jostain syystä Maguire ei tohdi viedä villeimpiä kehitelmiään yhtään pidemmälle – liiallinen pidättyvyys selvästi tukahduttaa romaanin elovoimaa ja ilmauksellisuutta. Egg & Spoonin heikko ja muusta kokonaisuudesta irrallinen loppupuolisko puolestaan vie Elenan ja Catin keskinkertaiselta seikkailulta viimeisetkin vetovoiman rippeet.

Petter odottelee jo pääsiäisen suklaamunaövereitä.

Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2014
Kustantaja: Walker Books
Sivumäärä: 509
Lajityyppi: historiallinen romaani, seikkailu, fantasia
Mistä saatu: kirjastosta lainattu