Jostain syystä minulla oli suuria hankaluuksia aloittaa Zadie Smithin romaania ja päästä sisään sen maailmaan. Sata ensimmäistä sivua tuntuivat suorastaan suossa taapertamisella, mutta kun vihdoin pääsin kirjaan sisään, se jysähti ja lujaa. Smithin Kauneudesta on runsas kertomus muun muassa moraalittomuudesta, perherakenteista, monikulttuurisuudesta ja anteeksiannosta. Romaani keskittyy kahteen hyvin erilaiseen akateemiseen perheeseen, joiden tiet kohtaavat moneen otteeseen. Howard Belsey ja Monty Kipps ovat molemmat Rembrandt-tutkijoita sekä brittejä, eivätkä he ymmärrä toistensa erilaisia maailmoja: Belseyn perheen liberaali ja ateistinen maailmankuva ei voisi olla kauempana Kippsien konservatiivisesta ja uskovaisesta elämäntyylistä.
Sattumusten kautta perheiden tiet risteävät useampaan kertaan. Jerome Belsey asuu hetken Kippsien luona Englannissa harjoittelunsa takia ja rakastuu tulisesti Kippsin tyttäreen Victoriaan sekä ihannoi perheen uskonnollisuutta. Hääaikeista huolimatta suhde kaatuu perheiden helpotukseksi, ja Jerome palaa Yhdysvaltoihin. Hieman myöhemmin Monty kutsutaan luennoitsijaksi Wellingtonin yliopistoon, jossa Howard myös sattumoisin opettaa, ja Kippsin perhe muuttaa Yhdysvaltoihin. Perheiden väliset suhteet monimutkaistuvat ja kietoutuvat yhteen niin yliopistomaailmassa kuin henkilökohtaisellakin tasolla.
Suhteita kahden perheen sisällä syntyy monenlaisia, niin vilpittömiä kuin perheitä rikkoviakin. Jeromen ihastus Victoriaan on niistä pienin ja vähäpätöisin. Parasta Smithin romaanissa onkin henkilökuvaus: sekä Kippsin että Belseyn perheenjäsenet ovat mielenkiintoisia mutta samalla vähän luotaantyöntäviä hahmoja. Howard on jääräpäinen, välinpitämätön mies, joka välittää akateemisista kiemuroista enemmän kuin perheestään, ja jota ei tunnu kiinnostavan muut kuin omat tarpeet. Välillä Howard herää todellisuuteen, mutta suurimman osan ajasta mies tuntuu olevan aivan käsittämättömän pihalla häntä ympäröivästä elämästä. Howardin moraalinen lipsuminen hajottaa perhettä paljon enemmän kuin hän kuvitteleekaan, mutta silti mies toivoo saavansa ajattelemattomat tekonsa anteeksi.
“Kuule”, Howard sanoi päättäväisesti, ja mitä selvemmin Kiki tunsi hänen myötätuntonsa haihtuvan, sitä kovempaa hän ulvoi. “Yritän olla niin rehellinen kuin osaan. Jos haluat tietää, niin ilman muuta fyysisyydellä on oma sijansa. Sinä olet… Kiki, olet muuttunut kovasti. Enhän minä välitä, mutta --”Howardin vaimo Kiki puolestaan on vahva, utelias ja lempeä nainen, mutta hän tuntuu kadottaneen itsensä avioliittoonsa ja perheeseensä. Tytär Zora on intellektuelli, kunnianhimoinen, koppava ja näsäviisas, joka pyrkii pääsemään eteenpäin akateemisella urallaan. Perheen nuorin lapsi Levi puolestaan etsii itseään yhteiskunnan reunamilla olevista nuorista, vaikka hän joutuu tällöin esittämään jotakuta muuta kuin hän todellisuudessa on.
“Panin elämäni peliin sinun takiasi. Panin elämäni peliin.”
“Ja minä rakastan sinua. Olen aina rakastanut. Mutta en suostu käymään tätä keskustelua.”
“Mikset voi kertoa minulle totuutta?”
Howard siirsi olkalaukkunsa oikeasta kädestä vasempaan ja avasi etuoven. Hän oli taas asianajaja, selitti monimutkaisen jutun yksinkertaisessa muodossa epätoivoiselle, yksinkertaiselle päämiehelle, joka ei noudattanut hänen neuvojaan.
“On totta, että miehet -- kauneus vetoaa heihin… ei se mihinkään häviä, tämä… tämä kauneuden merkitys maailmassa vallitsevana fyysisenä realiteettina -- ja ilman muuta se on kahlitsevaa ja se taannuttaa… mutta se on totta ja… en tiedä, miten muuten selittäisin sen mitä--”
“Häivy silmistäni.”
“Hyvä on.” [s. 209]
Monty Kipps on jyräävä, periksiantamaton ja ylimielinen mies, joka hallinnoi perhettänsä selkein ottein. Hänen vaimonsa Carlene puolestaan on erikoinen nainen, jota Monty tuntuu piilottelevan muulta maailmalta. Kiki kuitenkin ystävystyy yllättäen impulsiivisen ja hauraan naisen kanssa, ja ystävyys aiheuttaa uudenlaisia kiemuroita perheiden välille. Tytär Victoria taas on epävarma ja eksyksissä oleva nuori nainen, joka seksikkyydellä pyrkii etsimään paikkaansa ja saamaan hyväksyntää kyseenalaisin tavoin.
Smith kuvaa taitaen Kikin ja Howardin, vanhan avioparin suhdetta. Miten kriisi ravistelee, miten erilaiset tunteet kilpailevat ja miten vanha rakkaus pilkistää kriisin keskellä. Miten Howard näkee vaimonsa ja miten Kiki tutkailee miestään, miten välähtelevät muistot vaikuttavat käytökseen. Älykäs, akateeminen ja menestynyt ihminen voi olla pieni ja moraaliton. Kuinka helppoa on murentaa vuosikymmenten suhde muutamien sekuntien päähänpistolla.
Kauneudesta on taitava paketti. Henkilökuvausta tukee rikas kieli, ja kommunikaation toimimattomuuden kuvaaminen on ironisella tavalla nautittavaa luettavaa. Henkilöhahmot etsivät kukin omaa polkuaan omilla tavoillaan, kukin enemmän tai vähemmän epäonnen kautta. Mielestäni tuhdin romaanin langat punotaan taitaen yhteen, mutta jäin kaipaamaan vielä voimakkaampaa loppukliimaksia. Jotenkin romaanin runsaus vaatisi minusta vahvempaa lopetusta: Kauneudesta on kaunis ja inhimillinen tarina, joka kuitenkaan ei ole mitenkään tajuntaa räjäyttävä.
Jennin marraskuuta piristi Kauneudesta-romaanin kansien herkulliset värit.
Alkuteos: On Beauty
Alkuperäinen ilmestymisvuosi: 2005
Suomennos: Irmeli Ruuska
Kustantaja: WSOY
Lajityyppi: perheromaani, psykologinen romaani
Sivumäärä: 438
Päällys: Elina Warsta
Mistä saatu: lahjakirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti